Syvästi uskovaisen miehen puhetta?
”Vai on lehmä tehnyt kaikkensa! Saatanan lypsylehmä, jonka utareista ei maitoa heru. Teuraaksi kuuluisi. Ongelmana vain, että kukaan ei sitä jätettä söisi. Ei minkitkään.”
Keskipohjanmaa-lehti ja IS ovat kertoneet haapaveteläisen opettajan ja kaupungivaltuutetun, Ilkka Revon somevaikuttamisesta. Opettaja on moittinut voimalla sekä Hapaveden luterilaista seurakuntaa, että ministeri Krista Kiurua, siitä lyhyt lainaus yllä.
Opettaja on perussuomalainen ja IS on kysynyt puolueen puheenjohtajan ja puoluesihteerin kantaa. Kumpikaan ei asetu häntä puolustamaan, sen tekee vain puolueen piirin puheenjohtaja, joka vakuuttaa luottamustaan Repoon.
Lehden haastattelema Ilkka Repo itse pitää mielipidettään osuvana ja kertoo voivansa esittää sen hiukan lievemmässä muodossa uudelleen. Samalla hän luonnehtii itseään syvästi uskonnolliseksi.
Tämmöiseksi on siis mennyt poliittinen keskustelu Suomessa. Hallitukseen alkuvaiheessa paheksuttiin opetusministeriä voimakkaasti ja monelta taholta siitä, että hän oli käyttänyt sanaa ”paskantärkeä”. Arvosteltiin, vaikka joka kodin olohuoneessa ”scheisse” ja ”fack you” kaikuvat monta kertaa joka päivä. Nyt sitten perussuomalainen lasten opettaja kehottaa teurastamaan poliittisen vastustajansa.
Mitä sanoo Haapaveden seurakunta ja mitä sanoo kirkko? Varmasti ongelma on, että se mitä ennen ajateltiin ja saatettiin sanoa neljän seinän sisällä nyt huudetaan isoon ääneen kaikille. Niin kauan kuin kirkkoon kuuluu kansan enemmistö, kirkkoon mahtuu hyvin monenlaisia ja myös vastakkaisia mielipiteitä. Siitä on hyvä pitää kiinni, oikeudesta olla eri mieltä ja myös sanoa se.
Samalla meidän pitää kirkkona pitää huolta siitä, että joku tolkku säilyy. Alussa lainattua tekstiä ulostava ihminen ei ole ”syvästi uskonnollinen”. Hän ei voi olla kristitty, sillä kristitty ei puhuttele kanssa-sisariaan ja -veljiään noin. Sitä vain kysyn, voiko hän olla lasten opettaja julkisessa, yhteiskunnan ylläpitämässä koulussa?
110 kommenttia
Markku Hirn. Tarkoitan myös seurakuntia työyhteisöinä, en ainoastaan seurakuntalaisia ja heidän keskenään ristiriitaisia odotuksiaan. Olen itsekin ollut tilanteissa, joissa minun on pitänyt aktiivisesti unohtaa sekä yliopisto- että kirkon omassa koulutuksessa saadut opit, koska paikallistasolla halutaan tehdä asiat ”kuten aina ennenkin”. Muuan uranvaihdon toteuttanut totesi vähän aikaa sitten, että aspin työstä 90 prosenttia on perinteen ylläpitoa. Tällöin en tarkoita kirkon opillista traditiota vaan muutamia vuosikymmeniä sitten vakiintuneiden työtapojen ja tehtäväkirjon ylläpitoa.
Markku Hirn. Olen yrittänyt samaa, mutta onnistumatta.
Jorma Hentilä:””kyllä kristitty on vastuussa puheistaan ja teoistaan myös niiden normien mukaan, jotka sekulaari lainsäädäntö asettaa.””
Tää onkin mielenkiintoinen toteamus, siis Luther antoi ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille, siis tämän hyväksyi ” (ja toteutti) yhteiskunta”, oliko se sekulaari vai ei, niin kuitenkin tänä päivänä Lutheria pidetään ”kristittynä” vaikka teot olivat tuon kaltaisia, sanotaan vaan että se oli sen ajan mukaista?
Olen Martin kassa tästä samaa mieltä.
ARI,
Olet oikeassa. Ristiriitainen olen ja olen tainnut melkein aina olla.
Ei kirkkokaan, meidän yhteisömme ole synnitön. Se on tehnyt PALJON syntiä, mielistellyt vallanpitäjiä, hylännyt Jeesuksen ssnat, ollut muotomenoinen tekopyhä j.n.e.
Jumalan armosta on sitten noussut profeetallisia ihmisiä, suoraan puhujia, uskon puolustajia.
”Raamatullisuuden” saa aika usein panna lainausmerkkeihin. Raamatulla puolustetaan ja vastustetaan kaikenlaista. Siksi kannattaa lukea, ettei jää mielipiteitten armoille.
ARI, Löhden ylihuomenna. Maanantai aamuna varhain Utöhön, aloittamaan toista Paavali-kirjaani. Työnimenä opuksella on ”Jeesus vai Paavali?”
Lainaat hyviä ja tarkeitä kohtia Ut:sta. En väitä vastaan ja mitäpä se hyödyttäisi. Mutta hyvä ja tarkeä on Ut:ssa oleva kysymys etiopialaiselle hoviherralle: :Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Tärkeä myös meille.
Me kaikki joudutaan välillä eroon Jumalasta ja kirkkokin joutuu. Ja sittenkin uskon / kirkon tehtävä ja tarkoitus ei ole sitoa ja tuomita, vaan vapauttaa. Vapauttaa täyteen elämään.
Ari, miten hyvin olet onnistunut siinä – olemaan lapsen kaltainen?
En usko kirkkoon, en Raamattuunkaan, vaan Jumalaan, pyhään, josta ne puhuvat. Jeesukseen. Jeesus luotti ja perusti Pietariin, vaikka hän kielsi Jeesuksen. Epäilijä tuomakseen.
On hyödytöntä tehdä parannusta naapurien synnistä; meillä on tarpeeksi omissamme.
Jos armo kohtaisi sinut tai minut vasta sen jälkeen, kun olisimme jo onnistuneet parannuksen teossa, ei se enää olisi armoa, vaan laskelmointua ja suorittamista.
Mutta olipa miten tahansa, lähden nyt nukkumaan Hyvää pyhää!
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.
”En ole juorunnut, tonkinut tai lisännyt mitään – olen lainannut totuudenmukaisesti ja sanonut sitten oman mielipiteeni. Niinhän sinäkin teet – mikä ero? Ei se Lutherin “kuin” mitään muuta. Kuin lehmä, kuin sika, yritätkö selittää pois oman tuomiosi? Kielikuvaa Repokin käytti, mitä se muuttaa?”
– En ole käyttänytkään sanaa ”juorunnut”. Olet kuitenkin oikein blogin kirjoittanut, jolla kyseenalaistat Ilkka Revon kristilliyyden ja uskon. Tätä en pidä hyvänä kristillisenä tapana ja sitä kritisoin ja siksi otin esimerkinomaisesti esiin Lutherin 8. käskyn selityksen.
”Ja tuo anteeksipyytäminen. Helppoa olisi kristityn elämä, jos anteeksi pyytämällä voisi kaiken kuitata. Oletko lukenut “Maijan tarinan”. Mies raiskaa monta kertaa vaimonsa siskon tämän kotona. Ja kun asia tulee esille, mies pyytää anteeksi. Sen jälkeen syytetään uhria siitä, ettei hän anna anteeksi. Näinkö se sinusta toimii.”
– Miten tämä yllä kirjoittamasi liittyy blogin teemaan? Jumala antaa anteeksi Kristuksen tähden. Meidän ihmisten on usein vaikeaa antaa anteeksi. Se voida viedä aikaa. Mutta jos ei anna anteeksi, se muuttuu katkeruudeksi. Rukous auttaa. Uhria ei saa syyllistää.
”Me olemme syntisiä kaikki, se jos joku on itsestään selvää. Luther kuva hyvin synnistä vapautumista ja siihen kuuluu nimenomaan parannus ja uusi elämä. Se jää nähtäväksi. Mutta jo se, että blogin on lukenut tähän mennessä parituhatta ihmistä kumoaa väitteesi, ettei asiasta saisi edes keskustella. Parempi on keskustella, olla vuorovaikutuksessa kuin tukkia sitä haluavien suita.”
– Olen kyllä ymmärtänyt niin, että Lutherin mielestä ihmiseen jää se turmeltunut luonto (liha) eikä siitä pääse eroon tämän elämän aikana. Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ei siksi että hän eläisi synnitöntä elämää. Turvaamalla yksin Kristukseen, hänen ristinkuolemaansa pelastuu.
– Se että parituhatta ihmistä lukee jotain blogia, ei kuitenkaan kerro siitä, että he kaikki olisivat samaa mieltä siitä, että aiheesta pitäisi keskustella. Voihan se olla vain pelkkää uteliaisuutta. Ei täällä kuitenkaan monta lukijaa kommentoi.
”Kuunteleminen, toisen oikein ymmärtäminen on vaikeata. Eikö sinusta ole mitään eroa, jos sanon “kristitty ei voi…” tai sanon “kristittynä ei voi…””
– Ei ole eroa. Minulle ”voida” -verbi tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä ”kyetä, pystyä tekemään jotain”. Lisäksi verbi voisi tarkoittaa tässä: ”olla lupa, saada tehdä jotakin”. Kuten aiemmin kirjoitin, mielestäni kristitty kyllä kykenee tekemään syntiä. Hänessä on vielä jäljellä se vanha Aatami. Entä onko kristityllä lupa tehdä syntiä? Eikös ihminen syntiinlankeemuksessa ottanut itse itselleen luvan tehdä syntiä? Ja tämän seurauksena synti ja kuolema tuli maailmaan. Room. 5:12.
– Lopuksi yhteenvetona: käyttämäsi ”Kristitty ei voi” : tarkoittaa mielestäni, että kyseinen henkilö ei voi olla kristitty kun hän kerran tekee niin.
Ilmoita asiaton kommentti