Syvällisempi vaalikeskustelu

Teologian ylioppilaat järjestivät 24.1. Helsingin Tuomiokirkon kryptassa arkkipiispanvaalipaneelin, joka keskittyi teologisiin aiheisiin. Keskustelua johdattelemaan oli kutsuttu neljä yliopiston tutkijaa.

Tässä tilaisuudessa oli hyvä olla. Ensinnäkin, opiskelijat olivat hoitaneet tapahtumajärjestelyt aivan ensiluokkaisesti. Tulijoita tervehdittiin ovella ja kutsuttiin kahvipöytään. Sisältö oli huolella laadittu, juontajat huolehtivat tilaisuuden eteenpäinmenosta ja keskustelu nauhoitettiin myös nettiin. Hauskaa kyllä, olin juuri ennen tilaisuutta lukenut artikkelin ”kutsumisen politiikasta” eli siitä, kuinka tarjoilun järjestämiselläkin on merkitystä osallisuuden  kannalta.

Toisekseen tilaisuuden teemat olivat sen verran syvällisiä, että ehdokkaat saivat kerrankin pohdiskella rauhassa ääneen isoja teemoja ilman ajankohtaista ”kirkkopolitikointia”. Itse kuuntelin korvat höröllä Elina Vuolan vetämää keskustelua, joka käsitteli kulttuurin ja kontekstin merkitystä teologian tekemiseen.

 

Onko kristillinen sanoma asia, joka menee ”absoluuttisena” eteenpäin erilaisissa kulttuureissa? Missä menee kulttuurin ja uskonnon raja? Mikä on kontekstin vaikutus evankeliumin eteenpäin menossa?

 

Heli Inkinen puhui siitä, miten tärkeä on havaita, kuinka Jumalan armo voi ilmetä eri kulttuureissa. Arkkipiispan tehtävä on katsoa laajasti koko maailmaa. Toisaalta nykyhetken ja tulevaisuuden kontekstuaalista teologiaa ovat robotiikan teologia ja ”me-too-teologia”. Björn Vikström muistutti, että kaikki teologia on kontekstuaalista, vaikka kaikki eivät sitä tunnista. Ilkka Kantola kertoi koskettavan tarinan mönkään menneestä kirkollisesta toimituksesta, jossa pappi ei ollut onnistunut huomioimaan seurakuntalaisen elämän todellisuutta ja viestimään armoa, vaan seurakuntalaiselle oli jäänyt mieleen synnin ja tuomion teemat. Ville Auvinen ehdotti teologista mallia, jossa joka maanosalla on oma omintakeinen teologinen teemansa siitä, mikä on kunkin kansan keskeinen elämänkysymys: Aasiassa häpeä, Afrikassa pelko, länsimaissa syyllisyys. Kaikkiin näistä löytyy Raamatusta sanomaa.

Olen kuunnellut monta vaalikeskustelua, ja täytyy sanoa että tässä vaalissa yliopistomaailman puitteissa järjestetyt tilaisuudet olivat mielenkiintoisimmat. Tämän tilaisuuden lisäksi myös Turun yliopistolla järjestetty vaalipaneeli oli älyllisesti haastava, teemoiltansa monipuolinen ja järjestämistavaltaan mielenkiintoinen.

1 kommentti

  • Matias Roto sanoo:

    Minna

    Kiitos tekstistäsi. Oli mielenkiintoista saada tietää mitä kukin sanoi tuossa tilanteessa.

    Kun lähetystyöntekijöitten yhteisissä kokoontumisissa on saanut kuulla uutisia eri puolilta maailmaa, niin kerta toisensa jälkeen on saanut huomata miten kulttuurit ovat eri puolilla maailmaa. Olen oppinut kunnioittamaan niitä jotka ovat tehneet työtä esimerkiksi Japanissa, vaikka itse olenkin tehnyt omaa työtäni Afrikassa. Tämä tuli mieleeni tuosta kertomastasi Villen ajatuksesta.

    Kun toisaalla olen ollut tekemisissä kiinalaisten oppineitten kanssa, toisaalla pitänyt yhteyttä intialaiseen kulttuuripiiriin ja toisaalla orientaaliseen kulttuuriin, niin kerta toisensa jälkeen olen pannut merkille, miten paljon nykymaailmassa ihmiset kohtaavat vaikutteita eri puolilta maailmaa. Kukaan ei voi sulattaa kaikkea, mutta yhä enemmän tarvitaan valmiutta ottaa vastaan haasteita, joiden alkuperä on jostain aivan toisenlaisesta ympäristöstä. On siis hyvä jos kirkkomme esipaimen pystyy hahmottamaan eri ilmiöissä koko maailmaa koskettavia kysymyksiä ja suhteuttamaan näin saatua kokonaisnäkökulmaa oman kansamme ja väestömme elämänolosuhteisiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Minna Mannert

    MATKALLA KIRKOLLE Helsinkiläinen pappi ja aktiivinen kansalainen. Jaan ajatuksia yhteiskunnasta ja kirkon merkityksestä, arvoista ja kaupunkilaisen nuoren aikuisen arjesta.