Reilu kuukausi sitten juhlimme koskettavasti ja näyttävästi maamme 100-vuotisjuhlaa. Tämän viikon lopulla 27. tammikuuta tulee 100 vuotta siitä, kun juuri itsenäistyneessä isänmaassa alkoi sisällissota, kansalaissota tai vapaussota. Sodan nimitys riippuu siitä, mistä näkökulmasta sitä tarkastelee. Joka tapauksessa oli traagista, että ”veli kävi veljeä vastaan”.
Näinä aikoina muistellaan noita aikoja. Niitä muistellaan ja halutaan ottaa opiksi. Ne ovat onneksi kaukaista historiaa, mutta noidenkin tapahtumien jäljet ja arvet tuntuvat vielä kansamme keskellä. Viime viikonvaihteessa vietettiin Kallion kirkossa Sovinto100-tapahtumaa. Jo tapahtuman nimellä haluttiin viestiä, mitä sadan vuoden takaisista tapahtumista haluttiin oppia: Haluttiin oppia elämään sovussa toistemme kanssa.
Kansalaissodan tapahtumia muistellessa on muisteltu myös sitä, miten kansaa jakaneesta tragediasta päästiin eteenpäin. Esille on nostettu Kyösti Kallion 5.5.1918 Nivalan kirkossa pitämä puhe, joka oli yllätys sen silloiselle kuulijakunnalle. Kyösti Kallio sanoi puheessaan muiden muassa näin: Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä”.
On suuri lahja, että olemme onnistuneet saamaan tällaisen Suomen. On myös suuri tehtävä toimia niin, että me suomalaiset emme koskaan enää jakaannu eri leireihin mistään syystä. Sellaisiakin vaaran merkkejä on myös kaikesta maahamme liittyvästä hyvästä huolimatta näkyvissä.
Sata vuotta sitten kirkko ei halunnut olla sodan osapuoli, mutta se miellettiin enemmän toisen osapuolen, valkoisten osaksi ja puolella olevaksi. Myöhemmin kirkon ja työväenliikkeen yhteydet ja välit ovat lähentyneet. Myös sotavuodet yhdistivät kansaamme, kun piti yhdessä rintarinnan puolustaa maatamme ja maamme arvoja.
Kirkkomme haluaa – ainakin oman visioni mukaan – olla erilaisten ja eri väestöryhmistä tulevien, punaisten ja valkoisten ja ”eriväristen” ihmisten kirkko. Tämä kuva tulee jo Raamatusta, jossa seurakuntaa kuvataan ruumiiksi, jossa on erilaisia jäseniä ja kullakin oma tehtävänsä (1. Kor. 12:12-27). Paavali sanoo edelleen kastetuista, että ”ei tässä ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata” vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28).
Marraskuulla on seurakuntavaalit, jolloin erilaiset ryhmät ja ihmiset voivat asettua ehdolle seurakunnan luottamustehtäviin. Se on osaltaan myös erilaisista jäsenistä koostuvan Kristuksen ruumiin rakentamista. Olkaamme siten armon ja Kristuksen tähden sovinnon rakentajina kirkossa ja yhteiskunnassa! (Kirjoitus on paikallislehti Puruveden Kohtaamispaikka-palstan kirjoitus 25.1.18)
Toivo Loikkanen
Tässä yksi tärkeä ja ajankohtainen hanke, haudattujen punaisten siirtäminen kirkkomaahan´. Syynä toki myös tehtaan tarpeet. https://yle.fi/uutiset/3-10031255
Asian kevennykseksi:Mielenkiintoista että Presidentti Kyösti Kallio oli puhumassa 5.5 2018 Nivalan kirkossa.Olisi mielenkiintoista tietää millainen hänen ilmestymismuotonsa oli?
Sorry, paha moka! 🙂 Pitää heti korjata. Painovirhepahalainen!
Kiitos hyvästä blogista ja sata vuotta sitten kansalaissotaa paenneen Kyösti Kallion sanoista.
Monien sukupolvien isät ovat menneiden vuosikymmenten aikana turhaan toivoneet Kyösti Kallion tavoin, heidän mukanaan myös v. 1900 aviottomana syntynyt ei-karjalainen viime sotien kauhut kokenut isoisäni. Työhuoneeni seinällä on muistona hänen sodassa puhdetyönään tekemä lokerikko, jota koristaa kahdeksan eri maista tuotua rukousnauhaa ja laatikossa on tallessa hänen sota-ajan kirjeensä, jotka 70-luvun alussa pelastin, kun isoäitini halusi polttaa ne koska pelkäsi, että hänet pidätetään, jos hän säilyttää kirjeet.
Uskon, että ei-karjalainen isoisä oli saanut vaikutteita arkkipiispa Gustaf Johanssonilta, kun hän ennen katoamistaan sanoi , että hänen haudalleen ei laiteta kiviä painoksi.
Kyösti Kallio ei paennut kansalaissotaa. Hän oli itsenäisyyssenaatin jäsen ja onnistui välttymään punaisten vangitsemiselta piileskelemällä. Yhtään senaattoriahan punaiset eivät saaneet vangittua, vaikka kovasti yrittivät.
Hienoa että nykyinen kotikaupunkini Heinola, saa olla edelläkävijänä punaisten kunnianpalautuksessa. Siitähän oikeasti on kysymys kun, joukkohautoja avataan ja haudatut siirretään omissa arkuissaan kirkkomaahan. Noudetaanhan kaatuneet Karjalastakin. Joten miksi näin ei ole toimittu jo aiemmin. Ehkäpä juuri nyt on oikea aika tähän. Näin tulisi toimia koko maassa.
Pekka, Itsekin ajattelen juuri noin. Vastaavia tapauksia on kyllä ollut jo aikaisemmin siten, että siunaustoimituksia tai vastaavia on pidetty punaisten haudoilla. Vainajia ei liene siirretyn muualla.
”Sata vuotta sitten kirkko ei halunnut olla sodan osapuoli, mutta se miellettiin enemmän toisen osapuolen, valkoisten osaksi ja puolella olevaksi.”
No ei vain ’mielletty’ vaan kirkko aivan selvästi o l i valkoisten puolella. Ei tämä mikään tulkintakysymys ollut.
Seppo, olet tuossa pitkälti oikeassa vaikka kirkossakin oli eri tavoin asiaan suhtautuvia. Kirkko etupäässä mielsi itsensä sen toimijoiden myötä vallanpitäjien tukijaksi. Oli myös vallalla oikeistolaista henkeä, joka sitten yltyi uudelleen 1930-luvulla. Tämä on toisaalta melko luonnollinen asia sen ajan tilannetta ajatellen ja toisaalta se on ollut yksi kirkon taakoista, joista se on pyrkinyt pääsemään eroon.
Hyvä asakel oikeaan suuntan olisi kirkolta luopua sanakummajainen ’vanhurskas’ käytöstä ja kääntää se alkuperäisessä yhteiksunnallisessa merkityksessään ’oikeudenmukaisuus’.
Vanhurskas on päinvastainen termi, kuin oikeudenmukaisuus. Kyse on kyllä oikeustermistä, jossa tuomari julistaa syytetyn vanhurskaaksi. eli syyttömäksi. Samaa termiä käyttää Paavali hiukan toisessa merkityksessä. Jumalan sana julistaa nimittäin, syyllisen syyttömäksi. Mikäli tämä uskoo Jeesukseen omana Vapahtajanaan ja siihen että Jeesus on sovittanut hänen kaikki syntinsä ja ottaa pois syyllisyydenkin. Näin usko Jeesukseen tekee syntisestä syyttömän ja vanhurskaan.
Joten poistamalla vanhurskaustermin, tai muuttamalla sen merkitystä, muuttuisi koko kristillinen usko joksikin muuksi. Tässä on koko kristillisen uskon perustus.
Ettäkö Pekka kristinuskon merkitys muuttuu muuksi,jos yksi sen keskeisimmistä käsitteistä käännettäisiin oikein eikä väärin? ’Vanhurskas’ sanan lähtösana kun on heprean zaddiq, joka oikeasti merkitsee ’oikeudenmukainen’. Voimme siis kääntää oikein esim: Jumala on oikeudenmukainen tuomari’. Emme siis voi kääntää sitä esim. ”Jumala on syytön tuomari…”
Kun kristinuskon mukaan Jeesukseen omana Vapahtajanaan uskova julistetaan syyllisestä syyttömäksi, niin se ei tapahdu oikeudenmukaisuuden vuoksi vaan yksin armosta. Jos oikeudenmukaisuus toteutuisi niin ketään ei voisi julistaa syyttömäksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet ja tarvitsevat sovituksen uskon ja armon kautta ja lahjavanhurskauden , joka tulee osaksemme Jeesuksen sovitusuhrin kautta.
Jos kristinuskon keskeisin käsite : :uskon kautta vanhurskauttaminen poistettaisiin, niin mitä virkaa olisi enää uskolla? Kristillisessä uskossa, yksin usko tekee uskovan vanhurskaaksi. Jumala on siinä oikeudenmukainen meitä kohtaan. Käännös on aivan oikea. Jumalahan on sovittanut pojassaan meidän syntimme, joten Hän toimii oikeudenmukaisesti, kun vanhurskauttaa uskovan. Uskova uskoo sen mitä Jumala sanoo sanassaan ja on siksi oikeutettu omistamaan täyden vanhurskauden Jumalan edessä.
Ihmismielen mukaista ei ole se, että joku elää elämänsä miten tahtoo ja kuolinvuoteellaan ottaa uskon vastaan ja pelastuu.
Eikä sekään että, joku toinen tekee paljon hyvää, mutta ei usko. Eikä pelastu.
No miksi sitten ei v oida kääntää suoraan sanalla oikeudemukainen? Miksi siinä välittäjäksi tuollaista sanakummajaita kuin vanhurskas tarvitaan, joka ei oikeassa suomenkielessä merkitse itse asiassa mitään.
Blogisti haluaa häivyttää ( ja onnistuu siinä) mitä kirkko on, siis kuinka ”kirkko” voi olla joko toisen tai toisen puolella, eikö kirkko koostu jäsenistään eli kyllä kirkko oli molemmilla puolilla kun kerran kaikki toisiaan vastaan taistelleen olivat kirkon jäneniä.
Nyt sitten tuleekin mistä lähteestä kirkko on, voiko se olla Jumalasta vai ei?
Minun evankeliumissa selkeästi Jeesus Sanoo:
35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”(Joh.13)
Ari Pasanen: Juuri näin! Tätä on kristillinen kirkko Jeesuksen asettaman tavoittee mukaisesti: Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”(Joh.13).
Kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö. Tässäkin kristityt ovat rikkoneet Jumalaa ja toisia kohtaan, mutta paljon on rakkaus myös toteutunut. Kuten Luther opettaa: Olemme samalla kertaa vanhurskaita, Jumalan tahtoa seuraavia ja pelastettuja ja kuitenkin pysymme syntisinä. Synti ei katoa kirkosta eikä kristityistä koskaan tässä ajassa. Synnin vaikutus voi vähetä, kun annamme Kristuksemme enemmän sijaa.
Toivo Loikkanen kuinka jattelet, ”viisaana ja ymmärtäväisenä” vai lapsenmielisesti?
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Ari, Käytän kyllä järkeäni, mutta lopulta uskon asiassa jää vain ”jääminen ei-minkään varaan” (inhimillisesti ajateltuna, Lutherin termi) tai lapsenuskolla omistaa Jumalan lupaukset. Usko ja tieto/järki ovat kaksi rinnakkaista ja osin sisäkkäistä tapaa katsella maailmaa. Uskon kysymyksiä voi tutkia myös tiedollisesti ja tieteellisesti ja toisaalta evankeliumin sanoma on ”ristin hullutus” tälle maailmalle ja sen viisaudelle.