Joulun alla on luontevaa pohdiskella Kristuksen syntymää. Miksi hän päätti syntyä ihmiseksi? Miksi se oli tarpeen? Miksi hän valitsi syntyä neitsyestä? Augustinuksella on vastaukset näihin kysymyksiin ja huomattavasti raflaavampia ilmaisuja kuin mitä kirkossa joulun alla kuulee.
Augustinus opettaa, että syntiinlankeemuksen seurauksena koko ihmiskunta on syntinen. Jokainen syntyy perisynnin kanssa ja lisää syntitaakkaansa tekemällä sitä pahaa, johon himo häntä yllyttää tai jonka hän ei tiedä pahaa olevankaan. Syntisen ihmisen tahto ei riitä tekemään sitä, mitä Jumala haluaisi hänen tekevän. Tämä ei ole se, mitä Jumalalla oli mielessä, kun hän loi ihmisen. Asialle piti tehdä jotain.
Jumala on rakkaus, Augustinus muistuttaa. Jumala lähetti Jeesuksen auttamaan ja parantamaan ihmisiä, sovittamaan heidän syntinsä ja ohjaamaan heidät Luojaansa kohti. Onnistuakseen tässä Jeesuksen piti olla ihminen, mutta synnitön. Miten sellainen toimisi, kun perisynti periytyy jälkikasvulle lisääntymisen välityksellä?
Augustinuksen mukaan Jeesus syntyi neitsyestä juuri perisynnin takia. Hän uskoo, että perisynti siirtyy lapseen lisääntymisen kautta himon vaikutuksesta, mutta himolla ei ole mitään tekemistä neitseellisen syntymän kanssa. Maria suostui Kristuksen äidiksi rauhallisin mielin. Häneltä Jeesus sai ihmisluontonsa, mutta ei perisyntiä, vaikka hänen äidilläänkin se oli.
Jouluna ”meidän tähtemme tuli näkyväksi se, joka oli itse luonut näkymättömän, hänet puristettiin ulos neitsytäitinsä hedelmällisistä sisälmyksistä ja hyveellisistä sukupuolielimistä”, kuten Augustinus asian ilmaisee joulusaarnassaan (186.1). Ainutlaatuisen syntymänsä tähden Jeesus syntyi kuolevaisena, syntisen lihan kaltaisena, mutta ei syntisenä.
Aina silloin tällöin törmää keskusteluun siitä, miksi neitseestäsyntyminen on uskontunnustuksessa. Onko se nyt niin oleellista, oliko Jeesuksen äiti neitsyt vai ei? Augustinuksen ajattelun näkökulmasta Marian neitsyys on tärkeä perisynnin tähden. Jos Jeesus olisi syntynyt normaalein keinoin, hänellä olisi ollut perisynti. Jos hänellä olisi ollut perisynti, hän ei olisi ollut synnitön. Jos hän ei olisi ollut synnitön, hän ei olisi voinut olla virheetön uhrikaritsa ja kantaa ihmiskunnan syntejä, koska hänellä olisi ollut omiakin.
Se, että Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, vaan lisää joulun sanoman ihmeellisyyttä. Augustinus muistuttaa, että mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle helppoa. Jouluna juhlimme sitä, että mahdottomasta mahdollista tekevä Jumala rakastaa meitä.
(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)
Jeesuksella ”on myös äitinsä DNA ta ja sitä myöten ihmisen biologista perinnettä aina ensimmäisen solunmuodostukseen asti ajassa taaksepäin.”
Aivan niin. Ja tästähän nyt voisi äkkiä vetää sen johtopäätöksen, että Kristus olisi äitinsä puolelta perinyt syntisyyttä.
Nyt on kuitenkin muistettava, että meidän perinnöllisyyslakimme koskevat vain tavallisten ihmisten munasolujen ja siittiösolujen maailmaa. Jeesuksen syntymään eivät nuo lainalaisuudet ulotu, koska siinä isän puolelta tuli jotakin hyvin poikkeuksellista ja ilmeisen dominoivaa.
Ei ole siis mitään syytä epäillä Vapahtajamme soveltuvuutta synnittömänä ihmisenä, ”viimeisenä Aadamina”, sovittamaan sen ”ensimmäisen Aadamin” aikaansaannokset.(1.Ko15:45)
Blogin otsikossa mainittu Marian neitsyys ennen synnytystä on myös suoraan Raamatussa kerrottua. Mutta alatiesynnytyksen jälkeen ja myöhemmän Joosefin kanssa vietetystä avioelämästä huolimatta ikuisesti säilyneestä neitsyydestä täytyy todisteita ja syitä etsiä kaukaa Raamatun ulkopuolelta.
Raamattu ei sano että Maria oli neitsyt ennen synnytystä vaan ennen Pyhän Hengen tulemista hänen päälleen. Sen jälkeen ei ollut enää neitsyt.
Raamattu sanoo, että Joosef ”ei yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt.”(Mat1:25) Raamattu käyttää tässä verbiä, joka sanakirjan antaman tiedon mukaan on ”Jewish idiom for sexual intercourse between a man and a woman”.(Strong)
Tästä voidaan päätellä kaksi asiaa.
1) Joosef ei vienyt Marian neitsyyttä. Kuka muu Marian kanssa olisi voinut olla Marian kanssa suhteessa? Jo ilman mitään semanttista keskustelua neitsyt/neito Marian neitsyys näyttää ilmeiseltä.
2) Mariallla ja Joosefilla oliJeesuksen syntymän jälkeen normaali avioelämä. Vai onko joku löytänyt Raamatusta syyn Joosefin selibaatttiin avioliiton loppuun asti? Ja miksi Raamattu olisi rajoittanut seksielämästä pidättäytymisen vain Jeesuksen syntymäajankohtaan, jos sellaista ei olisi ollut koko avioliiton aikana?
”Kuka muu olisi voinut olla Marian kanssa suhteessa?”
Esimerkiksi nuorimies nimeltä Gabriel.
Seppo. Taitaa olla vaikea löytää Raamatusta näyttöjä tuosta nuorukaisesta ja hänen tekemisistään?
Raamatun ulkopuolisista tietolähteistä voi kyllä ammentaa vaikka minkälaisia tarinoita, sitä en epäile hetkeäkään.
Rauli, tilanteesta voi tehdä ns. indisiopäätelmiä. ’Enkeli’ Gabrielin nimen pohjana on nimenomaan ’potenssikkaan’ miehen nimi Gabar. (Gezenius 1368) Mika Valtari, joka oli perehtynyt kristinuskon salaisuuksiin, ei suotta antanut Auervaarakuvauksensa sankarille nimeä Gabriel näytelmäänsä ”Gabriel tule takaisin”!
”Jokainen syntyy perisynnin kanssa ja lisää syntitaakkaansa tekemällä sitä pahaa, johon himo häntä yllyttää tai jonka hän ei tiedä pahaa olevankaan.” Tästä voimme päätellä, ettei Augustinus jakanut apostoli Paavalin näkemystä synnin ’kertymisestä’: ”Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa.” Paavalihan viittaa lainauksessa, ettei syntejä ’lueta’ synneiksi, jollei ihminen ole tietoinen niiden sallimattomuudesta, oli toiminnan vaikuttimena himo tai mikä muu hyvänsä.
Tuota tietämättömyyttä voi hyvin verrata petoeläimeen, kuten ahmaan, joka tavatessaan porotokan, tappaa luonnostaan (himosta) poroista niin monta kuin suinkin onnistuu, kykenemättä kuitenkaan syömään edes yhtä. Onko synnistään tietämätön ihminen siis yhtään ’syntisempi’ kuin tuo ahma?
Raamatun oman todistuksen mukaan syntien sovitusta varten tarvittiin puhdas sovintoveri.
Äidin ja sikiön verenkierrot ovat erilliset. Napanuoran kautta sikiö/lapsi saa happea ja ravintoaineita. Lapsen ja äidin veret eivät sekoitu keskenään. Tämä fakta on helppo tarkistaa anatomian ja fysiologian oppikirjasta.
Neitsyt Marian ja Kristuksen verenkierrot ovat siis olleet erilliset niinkuin kaikkien raskaana olevien äitien ja kohdussa varttuvien lapsien.
Kristuksen piti syntyä Neitsyestä. Ihmiskunta sovitettiin pyhällä, kalliilla, puhtaalla Karitsan verellä. Ihmiskunta on lunastettu, synnit on sovitettu, ”se on täytetty”.
Paukkunen: ”Kristuksen piti syntyä Neitsyestä.”
Ja kuitenkin vain reilu puolet ev.lut.kirkkomme papeista uskoo neitseestäsyntymiseen. Ovatko he harhaoppisia, jotka lukevat uskontunnustuksen vain viran puolesta?
Se ei haittaa jumalanpalveluksessa mitään, miten pappi ajattelee, tai uskoo. Jokainen kristitty elää oman uskonsa varassa, ei pappien. Papit tekevät vain työtään ja uskovat mitä uskovat. Tärkeintä, että tekevät työnsä hyvin ja oikein. Jumalanpalvelusten kaava toimii aivan hyvin ilman papin uskoa. Tuskinpa yksikään pappi tai seurakuntalainen lausuu uskontunnustusta tai isämeitää ilman että ajatukset harhautuu muualle. Kuitenkin ne toimii sellaisenaan. Sillä eihän Jumalanvaltakunta ole ihmisten uskon tai mielipiteiden varassa. Eikä edes sen, mihin ajatukset karkaa.
Eikö se sitten muka ole valheellista ja epärehellistä puhetta, jos uskontunnustusta lausuessaan väittää uskovansa neitseestäsyntymiseen, vaikkei uskokaan?
Minun mielestäni se on aivan yksiselitteisesti valehtelua. Ei siinä selittely tai mikään kiemurtelu auta. Valheellinen tunnustus.
Pekka: ”Papit tekevät vain työtään ja uskovat mitä uskovat. Tärkeintä, että tekevät työnsä hyvin ja oikein.”
Sitä samaa odotetaan näyttelijöiltä. Papit, jotka eivät itse usko siihen mitä sanovat näyttelevät ja vetävät siis eräänlaista kirkollista teatteria palkkaansa vastaan.
Sen verran Kimmo täsmenneän, että näytelijä uskoo näytelmätodellsisuuteen ja rooliinsa ja sen repliikeihin sillä hetkellä,kun on näytämöllä,mutta ei näyttämön ulkopuolella.Leipäpappi ei usko milloinkaan…
Pappi uskoo saavansa palkan työstään ja tekee sen siksi ihan hyvin. Uskoo sanomaansa, tai ei.
Samoinhan toimii opettajat koulussa. Heidänkin on opetettava uskontoa, vaikka eivät usko Jumalaan.
Jumalan mahdollisuudet puhua ihmisille eivät riipu opettajien, tai pappien uskosta. Mekin tuomme ajatuksemme esiin, mutta emme usko, että vastapuoli tämän keskustelun tähden tulee toisiin ajatuksiin. Silti jatkamme vuodesta toiseen.
Pekka, papin ja opettajan ero on siinä, että pappi uskontunnustuksessa tunnustaa yhdessä seurakuntansa kanssa (”tunnustakaamme yhdessä kristillinen uskomme”) uskonsa neitseelliseen syntymään vaikkei usokaan. Hän siis suomeksi sanottuna valehtelee, antaa valheeellisien tunnustuksen.
Opettajan kohdalla asia on niin, että tunnustuksellista uskkonnonopetusta ei ensinnäkkään Suomen kouluissa ole ollut enää aikoihin, joten opettajan vakaumukseen – uskoon tai uskomattomuuteen – nykypäivän uskontotiedon opettaminen ei vaikuta millään tavalla.
Huom. Pekka, kouluissa nykyään opetettava uskontotieto ja tunnustuksellinen usonto ovat kaksi ihan eri asiaa, ellet tuota sattunut tietämään. Ennen oli toisin. Itsellänikin oli vielä lukiossa kirkkoherra uskonnonopettajana kun aine oli tunnustuksellinen. Uskontotieto on rinnastettavissa vaikkapa historian tai muiden tosiasioiden opetukseen, joten opettaja voi vakaumukseltaan olla uskova tai ateisti ilman, että valehtelee.
Rauli, tilanteesta voi tehdä ns. indisiopäätelmiä. ’Enkeli’ Gabrielin nimen pohjana on nimenomaan ’potenssikkaan’ miehen nimi Gabar. (Gezenius 1368) Mika Valtari, joka oli perehtynyt kristinuskon salaisuuksiin, ei suotta antanut Auervaarakuvauksensa sankarille nimeä Gabriel näytelmäänsä ”Gabriel tule takaisin”!
Kristinusko on uskoa ihmiseen. Narratiiviin, jonka on luonut ihminen. MOT.
Halme: ”Narratiiviin, jonka on luonut ihminen.”
Niinpä.
Kristinuskoa on syntien anteeksisaaminen Kristuksen sijaiskärsimyksen tähden. Ilman tätä uskoa synnit jäävät päällemme. Siitä ei hyvä seuraa.