Synti on todellista. Synti on läsnä ihmisen historiassa. Turhaan se yritetään jättää vaille huomiota tai halutaan antaa tälle synkälle todellisuudelle muita nimiä. Ymmärtääksemme, mitä synti on, meidän on ensimmäiseksi huomattava, kuinka syvä side ihmisllä on Jumalaan. Jos syntiä ei tarkastella tästä näkökulmasta, synnin pahuuden todellinen olemus Jumalasta poiskääntymisenä ja hänen vastustamisenaan tulee turhennetuksi vaikka synti edelleenkin rasittaa ihmisten elämää ja historiaa. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 111)
Mitä synti ja erityisesti alkusynti on, sen näemme ainoastaan Jumalan ilmoituksen valossa. Ilmoituksesta opimme tuntemaan Jumalan, ilman hänen tuntemistaan taivumme pitämään syntiä pelkkänä kasvuhäiriönä, henkisenä heikkoutena, virheenä tai vääristyneen yheiskuntarakenteen seurauksena. Ainoastaan tietäessämme, mihin Jumala on tarkoittanut ihmisen, tajuamme, että synti on sen vapauden väärinkäyttöä, jonka Jumala on antanut järjellä varustetuille luoduilleen, jotta nämä voisivat rakastaa häntä ja toisiaan. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 112)
Perisynti – olennainen uskontotuus. Ilmoituksen edetessä synninkin todellisuus alkaa näkyä selvemmin. Vaikka vanhan liiton Jumalan kansa tunsikin ensimmäiseen Mooseksen kirjaan sisältyvän syntiinlankeemuskertomuksen valossa jossakin määrin ihmiskunnan onnetonta tilaa, se ei voinut kuitenkaan käsittää kertomuksen varsinaista merkitystä. Sen näyttää vasta Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Meidän täytyy tuntea Kristus armon lähteenä tunteaksemme Aadamin synnin lähteenä. Pyhä Henki, jonka ylösnoussut lähettää meille ”paljastamaan, että maailma on väärässä … ja mitä on synti” (Joh. 16:8), tekee sen ilmoittamalla hänet, joka päästää synnistä. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 112)
Oppi perisynnistä (tai alkusynnistä) on tietyssä mielessä kääntöpuoli sille ilosanomalle, että Jeesus on kaikkien ihmisten Pelastaja, että kaikkia tarvitsevat pelastusta, ja että pelastus tarjotaan Karistuksen tähden kaikille. Kirkko, jolla on ”Kristuksen mieli”, tietää hyvin selkeästi, ettei perisynnin ilmoitukseen voi kajota vahingoittamatta Kristuksen salaisuutta. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 112)
Luther toteaa, että ”tämän perisynnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joiden tekemistä 10 käskyä kieltää: näitä ovat epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, Jumalan pelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli se, ettei tunneta Jumalaa, eikä välitetä hänestä. Sitten tulevat valehteleminen, Jumalan nimeen vannominen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos”. (Ev.lut.kirkon tunnustuskirjat, 1990, 267)
.On myös olemassa Vapaa katolinen kirkon suuntaus, joka on katollisesta kirkosta irrallinen kristillinen yhteisö eli kuului vapaisiin suuntauksiin. Törmäsin tähänkin netin kautta aikoinaan, kun etsin nykyistä yhteisöäni.
Puuttuu myös Myyrmäen uusi gnostilainen kirkko.
Onko Sinusta kohtuullista että yhden jumalapojan ylpeyden tähden ja yhden ihmisen valintavirheen tähden kaikki maailman miljardit vielä syntymättömät sikiöt ovat joutumassa synnyttyään tuhansia vuosia myöhemmin lähtökohtaisesti kidutettaviksi ikuisesti ikuisesti palavassa helvetintulessa, ellei Jumala anna heille uskon lahjaa, jota ei edelleen Raamatun mukaan läheskään kaikille anna?
Seppo Heinola. Kannattaa lukea Joh.14:1–31. ”Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. 2) Minun isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? 3) Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Jumala ei väkisin pelasta ketään. Pieni lapsi pelastuu, kunnes lapsi ymmärtää hyvän ja pahan eron, jolloin hän oppii ottamaan vastuun tekemisistään.
Tuo sana ’te’ ei ole tarkoittanut muita kuin Jeesuksen silloin elossa olleita opetuslapsia. Jeesus kuolikin vain ’monien’ (οἱ πολλοί hoi polloí, ’monet’) puolesta ja ’monet’ oli essealaisten munkkien yksi itsenimitys.
Tuo Jeesuksen lupaus koskee kaikkia hänen opetuslapsiaan, myös minua. Jokaikinen ihminen voi pelastua, mutta kaikki eivät tahdo olla Jumalaan yhteydessä. Ketään ei pakoteta taivaaseen, mutta kuka hyvänsä voi sinne päästä Jeesukseen turvautuen.
Yrjö Sahama, kreikan sana polloi Ei tarkoita kaikkia: ”M o n e t ovat kutsutut, mutta harvat valitut”(Mat 22:14) Siis ei edes kutsu koske kaikkia ja monistakin vain harvat valitaan.
Nyt sekä käsite ’monet’ (polloi) että ’valitut'(bahir) olivat juurikin essealaisten omistaan käyttämiä termejä.
Seppo. Mat.22: 14 Raamatun kohta käsittelee vertauksen ”kuninkaan pojan häistä”. Pelastus on Jeesuksen lupauksen takana. Joka ottaa vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, syntien anteeksisaannin kautta pelastuu.
Ei kannata turvautua lukuarvoihin, joita jostakin syystä esität todistukseksi.
Käsittääkseni Järvinen perustin edellisen viestini kreikan kielen sanojen merkityksiin enkä lukuarvoihin. Kuninkaan pojan häät kuvasivat sitä, mitä uskoville tulisi tapahtumaan. Edelleen Jeeus sanoi:
Hän otti maljan ja lausui kiitossanat. Sitten hän antoi maljan oppilaille ja sanoi: »Juokaa tästä jokainen, sillä tämä on minun vereni. Se on liiton veri, joka vuodatetaan m o n i e n puolesta, syntien anteeksiantamiseksi.”
Siis ei ’kaikkien’ tässäkään. Monet eli polloi/rabbiim oli essealaisten itsenimitys.
Jos olisit tutkinut Raamatun kohdan Mat.22:1–14
Jeesus lähetti palvelijansa kutsumaan kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.
4) Vielä hän lähetti muita palvelijoita ja sanoi: Sanokaa kutsutuille : Kuulkaa minä olen aterian
valmistanut, härkäni ja syöttöeläimeni on teurastettu. Kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!
5) Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pelloilleen, kuka kaupoilleen.
11) Kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, hän näki siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin.
Kutsutut asennoituvat ylimielisesti kutsuun, tulla häihin. Jos me kieltäytyisimme Herramme kutsuun tekemään uskonratkaisun sydämen tasolla, niin jäisimme vieraaksi suhteessa Jeesukseen. Jeesus haluaa, että lähestymme Häntä sydämen tasolla, eikä huulten höpinällä.
Jeesus on luvannut pelastuksen kaikille, jotka tunnustaa Hänet omaksi herraakseen ja Vapahtajakseen. Eivät kaikki, jotka puhuu Jeesuksesta pelastu, koska suhde Jeesukseen ei ole aitoa uskoa.
Järvinen, et näköjään vieläkään oivalla ettei tuossa kertomuksessa kuten ei muutamassa muussakaan raamatunpaikassa kutsu ole koskenut kaikkia maailman kaikkina aikoina eläneitä ja eläviä ihmisiä vaan vain MONIA, joka oli eräs Jeesuksen aikalaisten essealaisten itsenimitys. Jeesus halusi selvästi pelastaa essealaisia veljiään.
Ehkä olemme sekapäisiä koko syntikysymyksen kanssa? Käytämme termiä aina tarpeen ja tilanteen mukaan. On helppoa mennä samaan jonoon Aatamin kanssa ja syytellä toisia ja vielä viimeksi Jumalaa. Miksi Jeesus tuli? Että Hän särkisi kaikki perkeleen teot. Niistä teoista ensimmäinen täällä maanpäällä oli Jumalan luomuksen vietteleminen. Tämän perisynnin kirouksen Jeesus teki tyhjäksi.
Teki tyhjäksi Ut:n mukaan vain ’monille’ !!!! Ei siis kaikille. Monet eli rabbiim oli essealaisten yksi itsenimitys.
Syntiä, perisyntiä, ei Jeesuksenkaan mukaan ole. Se on kirkon eräs keino saada kaikki ihmiset oman valtansa alle. Näin lyhyesti.
Jos sitä ei olisi ollut, niin ei Hän ihmiseksi olisi tullutkaan.
Sana ”synti” on yksi niistä tunnevaaraisista sanoista, jolle on monia merkityksiä, joten se voi aiheuttaa pahoja väärinkäsityksiä. Kuvaavaa on kun kuulin Japanilaisesta temppelistä, jossa voi huuhtoa vedellä kaikki pahat sanansa ja näin vapautua ”synnistä”. Tuo kuvaa mielestäni hyvin sitä voimakasta uskonnollisuutta, joka Japanille on niin tunnusomaista. Siellä uskonnollisuus käsitetään osana yhteisöä ja syntikin nähdään vain suhteessa muihin ihmisiin. Jolloin pelkkä veden purskutus voidaan kokea synnistä puhdistavana. Kristillinen usko on sen sijaan henkilökohtaista suhdetta kaikkinäkevään Jumalaan, jota ei voi huijata.
Uskonnollinen ihminen voi hyvinkin nähdä muiden synnit suurena ongelmana, mutta oma syntisyys ei hänen mielenrauhaansa uhkaa. Ovathan muut vielä pahempia. Uskova sen sijaan näkee oman syntisyytensä suurimpana uhkanaan. Asiana , josta hänen on jatkuvasti tehtävä tiliä Jumalansa edessä.
Tästä seuraa se, että kun uskova puhuu synnistä suhteessa Jumalaan , niin luonnostaan uskonnollinen käsittää sen suhteena muihin ja erityisesti itseensä. Hänellä kun ei voi olla käsitystä siitä, suhteesta mikä uskovalla on Jumalaan.
Pekka: ”Jolloin pelkkä veden purskutus voidaan kokea synnistä puhdistavana. ”
Miten se veden purskutus muka poikkeaa kristillestä kasteesta?
Täytyy ihmetellä, eikö Elna Iäksellä ole omia ajatuksia lainkaan, kun täytyy blogikirjoitus kuitata pelkillä muinaisten kirjoitusten sitaateilla? Olen aina luullut, että blogeja kirjjoitetaan omien mielipiteiden julkituomiseksi, ei toisten jo kirjoittamien ajatusten ja käsitysten julkaisemiseksi.
Minun puolestani jokainen voi piehtaroida omissa kuvitelluissa synneissään ihan niin paljon kuin haluavat, mutta minä en menneiltä sukupolvilta perittyjä tekoja kannettavakseni ota. Jokainen vastatkoon vain omista teoistaan, kelle sitten vastaavatkin.
Syntipukki: Suurena sovituspäivänä uhrattiin kaksi kaurista, toinen syntiuhriksi teurastettuna Herralle, toinen karkotettiin erämaahan Asesalille sen jälkeen, kun sen päälle on pantu synnit. Asesel (pois pantu) lienee paholaisen nimi. Toimitus tarkoitti siis, että se vei kansan synnit mennessään. (Kolmas Mooseksen kirja) Syntipukkeja tarvitaan edelleen, että muut tuntisivat olevansa syyttömiä kaikkeen siihen pahaan, mitä tekevät.
Azazel oli yksi Hermon vuoreelle laskeutuneista Jumalanpojista eli nefifilimeistä, joista kerto Gn. 6 ja joista kerrotaan laajemmin mm. ns. Vartijoiden kirjassa ja Heenokin kirjoissa. Asasel opetti Ihmisiä takoman miekkoja ja veitsiä ja opetti mm. naisia mm. meikkaamaan.
Axazel on epäpuhtauden symboli ja rabbien kirjoituksissa langennut enkeli, joka lankesi omasta syystään, kuten on ollut puhetta. Jättiläinen hänestä on tullut nimenomaan pahuudessa. Jumalan vallan alainen kuitenkin.