Synti on todellista. Synti on läsnä ihmisen historiassa. Turhaan se yritetään jättää vaille huomiota tai halutaan antaa tälle synkälle todellisuudelle muita nimiä. Ymmärtääksemme, mitä synti on, meidän on ensimmäiseksi huomattava, kuinka syvä side ihmisllä on Jumalaan. Jos syntiä ei tarkastella tästä näkökulmasta, synnin pahuuden todellinen olemus Jumalasta poiskääntymisenä ja hänen vastustamisenaan tulee turhennetuksi vaikka synti edelleenkin rasittaa ihmisten elämää ja historiaa. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 111)

Mitä synti ja erityisesti alkusynti on, sen näemme ainoastaan Jumalan ilmoituksen valossa. Ilmoituksesta opimme tuntemaan Jumalan, ilman hänen tuntemistaan taivumme pitämään syntiä pelkkänä kasvuhäiriönä, henkisenä heikkoutena, virheenä tai vääristyneen yheiskuntarakenteen seurauksena. Ainoastaan tietäessämme, mihin Jumala on tarkoittanut ihmisen, tajuamme, että synti on sen vapauden väärinkäyttöä, jonka Jumala on antanut järjellä varustetuille luoduilleen, jotta nämä voisivat rakastaa häntä ja toisiaan. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 112)

Perisynti - olennainen uskontotuus. Ilmoituksen edetessä synninkin todellisuus alkaa näkyä selvemmin. Vaikka vanhan liiton Jumalan kansa tunsikin ensimmäiseen Mooseksen kirjaan sisältyvän syntiinlankeemuskertomuksen valossa jossakin määrin ihmiskunnan onnetonta tilaa, se ei voinut kuitenkaan käsittää kertomuksen varsinaista merkitystä. Sen näyttää vasta Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus. Meidän täytyy tuntea Kristus armon lähteenä tunteaksemme Aadamin synnin lähteenä. Pyhä Henki, jonka ylösnoussut lähettää meille "paljastamaan, että maailma on väärässä ... ja mitä on synti" (Joh. 16:8), tekee sen ilmoittamalla hänet, joka päästää synnistä. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 112)

Oppi perisynnistä (tai alkusynnistä) on tietyssä mielessä kääntöpuoli sille ilosanomalle, että Jeesus on kaikkien ihmisten Pelastaja, että kaikkia tarvitsevat pelastusta, ja että pelastus tarjotaan Karistuksen tähden kaikille. Kirkko, jolla on "Kristuksen mieli", tietää hyvin selkeästi, ettei perisynnin ilmoitukseen voi kajota vahingoittamatta Kristuksen salaisuutta. (Katolisen kirkon katekismus, 2011, 112)

Luther toteaa, että "tämän perisynnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joiden tekemistä 10 käskyä kieltää: näitä ovat epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, Jumalan pelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli se, ettei tunneta Jumalaa, eikä välitetä hänestä. Sitten tulevat valehteleminen, Jumalan nimeen vannominen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos". (Ev.lut.kirkon tunnustuskirjat, 1990, 267)