Synodi14 ja uutisoinnin jalo taito

No niin. Tällä viikolla olen käyttänyt kolme työpäivää lukeakseni uutisia, artikkeleita ja alkuperäislähteitä Vatikaanissa viime sunnuntaina päättyneestä piispainsynodista, joka kulkee nimellä Synodi14, and now it’s time to set the record straight. En tiedä, onko Etsijä-lehti jo ilmestynyt, mutta siihen kirjoitin jutun katolisesta kirkosta ja perheestä ja kehotin ihmisiä seuraamaan synodia katolisista tietolähteistä. Arvelin nimittäin, että suomalaiset tiedotusvälineet saattaisivat uutisoida siitä hiukan yksipuolisesti.

Olin ylioptimistinen. Välillä tiedotusvälineet yllättävät positiivisesti, mutta tällä kertaa homma hoidettiin niin ala-arvoisesti, ettei suomeksi ole toistaiseksi ollut mahdollista saada juuri ollenkaan oikeaa tietoa synodin tapahtumista ja saavutuksista. (Ruotsiksi Kyrkpressenistä on luvassa toivottavasti  hyvä juttu.) No okei, kirkolliset mediat ovat menetelleet.

Ylivoimaisesti paras yritys tähän asti on Miikka Niirasen uutinen Seurakuntalainen.fi:ssä, jossa sentään on paljon oikeaa asiaa ja muutenkin asianmukainen ote. Silti virheitäkin riittää. Kotimaa24:n uutisista tämä Ville Talolan juttu on myös melko hyvä, vähemmän onnistunut on tämä toimituksen nimissä julkaistu uutinen.

Helsingin Sanomien ja YLE:n uutiset ovat sitten niin täynnä virheitä, että omistan tämän ensimmäisen synodia käsittelevän blogin kokonaan tähänastisen uutisoinnin oikomiseen. Tulevissa osissa syvennyn sitten synodin teologiseen antiin ja muuhun mielenkiintoiseen.

YLE:n juttu

Jospa aloitettaisiin järkyttävimmästä virhekasaumasta eli YLE:n uutisesta (by Paula Tapiola ja Päivi Kerola). Sen otsikko oli alun perin ”Katolinen kirkko ei toivota homoseksuaaleja tervetulleiksi kirkkoon – tappio paaville”. Surkuhupaisan otsikon takana oli sellainen totuuden siemen, että synodin väliraportin ja loppuraportin välillä oli pieni ero yhdessä väliotsikossa: ”homoseksuaalisten henkilöiden tervetulleeksi toivottaminen” oli muutettu muotoon ”pastoraalinen huomio henkilöille, joilla on homoseksuaalinen taipumus”.

Itse loppuraportin teksti kuitenkin sanoo, että tällaiset henkilöt on ”otettava vastaan kunnioituksella ja hienotunteisuudella”. YLE tajusikin muuttaa otsikkonsa pian muotoon ”Katoliset piispat erimielisiä homoseksuaalien asemasta kirkossa”. Tämäkin on tosin hieman harhaanjohtava muotoilu, sillä keskustelun kohteena ei missään vaiheessa ollut homoseksuaalien ”asema kirkossa” vaan kirkon suhtautuminen heihin ja heidän liittoihinsa.

Valitettavasti YLE:n jutun ingressi pysyi vanhan otiskon mukaisella linjalla ja puhui asiakirjasta, ”jossa olisi ensi kertaa toivotettu seksuaalivähemmistöt, naimattomat äidit ja eron jälkeen uudelleen avioituneet tervetulleiksi kirkkoon”. Missään vaiheessa ole ollut kyse siitä, että jotkin ryhmät toivotettaisiin ensimmäistä kertaa tervetulleiksi kirkkoon – kaikki ovat aina olleet tervetulleita niin kirkon jäseneksi kuin kirkkorakennukseenkin.

Sitten YLE:n uutisen teksti alkoi puhua ”kirkolliskokouksesta”. Tämäkin alkeellinen moka korjattiin, ja nyt uutisen lopussa on tieto päivityksestä: ”Vatikaanissa kokoontui synodi eli piispainkokous, ei kirkolliskokous, kuten alkuperäistekstissä väitettiin.” Paitsi että ei. Piispainkokous on yhtä kuin piispainkonferenssi eli esimerkiksi Pohjoismaiden piispainkokous, johon kuuluvat Pohjoismaiden piispat, ja he tapaavat aina välillä puhuakseen oman alueensa asioista. Sen sijaan piispainsynodi on Vatikaanissa kokoontuva elin, johon kutsutaan piispoja ympäri maailmaa muutaman vuoden välein keskustelemaan ajankohtaisista aiheista.

Uutinen jatkaa: ”Roomalaiskatolisen kirkon piispat eivät hyväksyneet piispainkokoksessa esitystä, joka olisi pehmentänyt kirkon suhtautumista homoseksuaaleihin, naimattomiin äiteihin ja eronneisiin, jotka ovat avioituneet uudestaan.”

Well, kyseessä ei ensinnäkään ollut mikään esitys, joka oli hyväksyttävä tai ei, vaan synodin väliraportti, johon piispat saivat sitten tehdä parannusehdotuksia. Parannusehdotusten jälkeen laadittiin loppuraportti, joka oli vain paranneltu versio väliraportista. Loppuraportti säilytti väliraportin perustavanlaatuisen uuden ja myönteisen lähestymistavan ei-sakramentaalisiin suhteisiin ja liittoihin (avoliitot, siviiliavioliitot, uudelleenavioituneet). Homojen kohdalla myönteistä kieltä karsittiin ja tilalle tuli jyrkempää tekstiä, mutta nimenomaan tämä uusi jyrkempi versio ei saavuttanut äänestyksessä vaadittavaa 2/3:n enemmistön tukea.

Homma meni siis aivan päinvastoin kuin YLE:n uutinen antaa ymmärtää. Lopussa YLE tulkitsee piispojen päätöksen olevan ”isku paavi Franciscukselle”, niin kuin jo vanha otsikko antoi ymmärtää. Paavi Franciscus taas ei ole antanut mitään syytä ajatella näin, vaan synodin loppupuheessa hän ilmaisi tyytyväisyytensä vilpittömään keskusteluun ja päättäjäismessussa hän kiitti Jumalaa synodista. Muita uutistoimistoja seuraten YLE:n perusteena on tässä paavin vanha Brasilian-matkan toteamus Herran tahtoa etsivistä homopapeista (”Kuka minä olen tuomitsemaan?”), joka ei tietenkään liity mitenkään tämän synodin kysymyksenasetteluun.

Lopuksi YLE esittää tyypillisen sekulaarimedian poliittisen hermeneutiikan mukaisen tulkinnan, jossa ei osata nähdä muuta kuin taistelu ”konservatiivien ja liberaalien” välillä: ”Päätös on nähty konservatiivisten piispojen voittona liberaaleista. Homoseksuaalien oikeuksia ajavat ryhmät ovat pettyneitä piispainkokouksen ratkaisuun.”

Kertokaapa ensin, millainen on konservatiivinen ja millainen liberaali piispa, ja kertokaa sitten, miten nämä ryhmät muodostuivat synodissa, miten he taistelivat, ja miten edelliset päätyivät voittoon. Ettepä taida osata. Kuten itse sanotte, kyseessä onkin vain tapa, jolla asia ”on nähty”, kun sitä ei haluta muulla tavalla nähdä.

Jos synodin piispat tuotaisiin Suomeen juttelemaan muutaman valitun evankelis-luterilaisen piispan kanssa, he olisivat kaikki ”konservatiiveja”. Synodissa piispat työskentelivät väliraportin jälkeen kaikki yhdessä kieliryhmittäin, ja nämä ryhmät antoivat yhteiset korjausehdotuksensa, joiden perusteella loppuraportti laadittiin. Kieliryhmien raporteissa ei ole havaittavissa mitään jakolinjaa minkään konservatiivisen ja liberaalin puolueen välillä.

HS:n juttu

Hesarin jutun (by Suvi Turtiainen) otsikko ”Vanhoilliset katoliset piispat hylkäsivät homoille myötämielisen kannanoton” on samalla lailla harhaanjohtava kuin YLE:n juttu. Kuvatekstissä on tuplavirhe: ”Arkkipispat ja kardinaalit ottivat osaa kirkolliskokoukseen Vatikaanissa.” Kuvassa ja synodissa on ihan tavallisiakin piispoja, eikä kyseessä ollut kirkolliskokous – sellainen oli viimeksi 50 vuotta sitten, ja sellaisen järjestäminen olisi melko hullu urakka nyt, kun piispoja on jo niin monta tuhatta, etteivät he oikein mahtuisi mihinkään.

Juttu alkaa: ”Katolinen kirkko on hylännyt linjaukset, joissa esitettiin aiempaa myötämielisempää suhtautumista homoihin ja uuden avioliiton solmineisiin eronneisiin katolilaisiin.” Katolinen kirkko ei ole hylännyt mitään, eikä piispainsynodikaan oikeastaan, se vain korjasi väliraporttia ja äänesti loppuraportista.

Sitten päästään taas surkuhupaisuuksiin: ”Kirkolliskokoukseen osallistui 183 piispaa, jotka ovat kirkon sääntöjen mukaan naimattomia ja lapsettomia miehiä.” Miten olisi: Kirkolliskokoukseen osallistui 183 piispaa, jotka ovat kaikki kasvaneet perheissä, joilla kaikilla on perhettä ja sukua (isä, äiti, sisarukset, langot, kälyt, veljenpojat ja siskontyttäret, serkut jne) ja jotka ovat tutustuneet nykyajan perheiden ongelmiin erityisen läheltä kuunnellessaan rippiä, tavatessaan lukemattomia aviopareja ja perheitä sielunhoitotyössä, kuunnellessaan hiippakuntalaistensa ongelmia ja auttamalla heitä ratkaisemaan niitä.

Sitten tulevat samat vanhat ”Kuka minä olen tuomitsemaan?”, ”paavin pettymys” ja ”vanhoillisten voitto”. Sitten toistetaan virheet homokohdan äänestyksestä, ja annetaan harhaanjohtava käännös sanoista ”cura pastorale”: ”Loppuraportissa luvataan ’papillista huomiota ihmisille, jotka ovat homoseksuaalisesti suuntautuneita’”. ”Pastorale” (engl. pastoral) tarkoittaa pastoraalista eli sielunhoidollista, ”papillinen” olisi italiaksi ”sacerdotale” ja englanniksi ”priestly”. Pappi on pastori, mutta pastoraalinen ei ole papillinen.

HS jatkaa: ”Myös eronneiden katolilaisten uusia avioliittoja koskeva kannanotto hylättiin lopullisessa kannanotossa. Esitetty muutos koski uuden avioliiton solmineiden eronneiden katolilaisten ehtoollista.” Jälleen väärin. Tässä asiassa sekä väliraportti että loppuraportti vain kuvailee käytyä keskustelua ja sanoo, että jotkut piispat kannattavat muutosta näillä ja näillä perusteilla, toiset vastustavat sitä näillä ja näillä. Loppuraportissa tämä kohta ei saanut 2/3:n enemmistöä taakseen, mutta on mahdotonta tietää, olivatko vastaan äänestäneet ”konservatiiveja” vai ”liberaaleja”, todennäköisesti molempia.

HS viittaa BBC:n homojuttua painottavan uutisen lisäksi erinomaiseen Catholic Herald-lehden uutiseen. Valitettavasti HS valikoi siitä kuitenkin vain homojutun ja jättää huomiotta kaikki oikeat tiedot, joista olisi saanut kunnollisen ja rehellisen uutisen.

Ainoa hyvä asia HS:n jutussa on sen loppu, joka kertoo tärkeimmän: tämä ei ole vielä mikään lopullinen päätös, vaan vasta alkusoittoa ensi vuoden synodille. Tai kuten YLE:n uutisessakin annetaan ymmärtää, olemme ”matkalla”. Vasta ensi vuoden synodin jälkeen voidaan odottaa ohjenuoria paavi Franciscukselta.

Kotimaan jutut

Kotimaan juttu (by Ville Talola) on paljon lähempänä hyvää journalismia. Tosin paavin ”Kuka minä olen tuomitsemaan?” -toteamus asetetaan tässäkin hieman väärään kontekstiin, kysymys koski Vatikaanin pappien piirissä mahdollisesti olevaa homolobbya eikä sitä, voiko homo tai lesbo olla kristitty. Muuten uutinen esittelee oikein tematiikan ympärillä käytyä keskustelua, vaikkakin melko suppeasti.

Kotimaan toinen juttu siitä, että synodi haluaa kastaa homopariskuntien lapset, on hieman harhaanjohtavampi. Selvästikin kyseessä on ollut synodin keskusteluissa esiin noussut näkökohta, mutta asiaa ei mainita kummassakaan synodin raportissa. Toistaiseksi kirkolla ei ole mitään virallista linjausta puolesta eikä vastaan. Liian vahvaa otsikointia (”synodi haluaa”) lukuun ottamatta uutinen on kuitenkin täysin asiallinen.

Seurakuntalaisen juttu

Kuten alussa totesin, Seurakuntalaisen juttu (by Miikka Niiranen) on kevyesti paras tähän asti suomeksi saatavilla ollut. Siinä on kuitenkin seuraavia oiottavia epätarkkuuksia:

1) Väliraportti ei ehdottanut, että piispa voisi käyttää pastoraalista harkintaa uudelleenavioituneiden ehtoolliselle päästämisessä, vaan raportti ainoastaan kuvasi eri osapuolten esittämiä argumentteja tässä debatissa.

2) Tämä väliraportin kohta päätyi itse asiassa loppuraporttiin, mutta kun siitä äänestettiin, se ei saanut 2/3:n enemmistöä. Väliraportista ei siis äänestetty vaan loppuraportista, ja myös ne kohdat julkaistiin osana sitä, jotka eivät saaneet vaadittavaa enemmistöä, yhdessä äänestystulosten kanssa.

3) Väliraportti oli kardinaali Péter Erdőn esittelemä, mutta sen kirjoittajaksi on paljastunut arkkipiispa Bruno Forte, tunnettu italialainen teologi.

4) Myös homoja koskevaan kohtaan pätee sama kuin edellä: äänestys ei koskenut väliraportin avoimempaa vaan loppuraportin jyrkempää kohtaa: se ei saanut 2/3:n enemmistöä, mutta enemmistön kumminkin.

Jutun alla lukee, että terminologiaa on tarkennettu 23.10., joten tässäkin artikkelissa on jo jotain viilausta tehty. Hyvä niin. Niiranen onnistui  hyvin, Kotimaa kohtalaisesti, HS ja YLE korkeintaan välttävästi ellei ala-arvoisesti. Seuraavassa postauksessa käsittelen synodin teologista antia.

Päivitys 13.46. Miikka Niiranen on korjannut juttuaan tämän artikkelin perusteella. Pisteet siitä. 

Päivitys 00:03. Myös Yle on nyt korjannut juttua entisestään oikeampaan suuntaan. 

Päivitys 27.10.2014 klo 21:36. Korjasin artikkelistani kaksi yksityiskohtaa kiitos HS:n Suvi Turtiaisen. 

pope-religion-synod