Kerjääkö tämä mies a) rahaa? b) huomiota? c) verta nenästään?
Se, miten jokin asia sanotaan, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan. Siksi provosointi on silloin tällöin ihan tervetullutta ja paikallaan, mutta ei agitaattorin agendaa voi alvariinsa käyttää. Silloin siitä menee teho. Kuulijat ovat hyviä ummistamaan korvansa niin jatkuvalta pauhaamiselta kuin myös nalkutukselta. Sydän ei avaudukaan vaan paatuu. Ja puhuja voipi saada sirkuspellen maineen.
Yhteiskunnallisista tai kirkollisista epäkohdista ei missään nimessä saa vaieta, mutta kaikkia mahdollisia ratkaisua kaipaavia asioita ei kannata pitää räikeinä epäkohtina tai huutavina vääryyksinä, joita sitten profeetallisin äänenpainoin megafonin kanssa kaiutetaan sopivissa ja sopimattomissa paikoissa enemmän tai vähemmän korrektilla tyylillä. Tietysti, jos Jumalan on antanut sinulle vasaran roolin, niin saatat nähdä pienetkin asiat nauloina, joita sinun pitää pakonomaisesti paukutella vähän sinne sun tänne.
Vaan varohan, mies hyvä: Julkisuus ei aina ole pelkästään hyvästä! Julkisuuden valokeilaan ei kannata hakeutua tai jäädä keinolla millä hyvänsä. Itse ajattelen niin, että mediamyllyn pyöritykseen suostutaan silloin, kun tarve vaatii, mutta sitten sieltä huomion keskipisteestä on tajuttava tulla myös pois. Ainakin papin sopii niin tehdä.
Et ka sitten kotonasi oppinut, että on rumaa osoitella toisia sormella? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Minä en ole koskaan haukkunut kuulijoitani pystyyn samalla tavalla kuin sinä, sillä minun mielestäni se ei ole oikein. Kirkkojärjestys ei siihen kannusta. Samoin katson olevani aina ja kaikkialla sen firman edustaja, joka minulle palkkaa maksaa. Toisin sanoen sen lauluja laulan, jonka leipää syön. Toisaalta kurkussa se minunkin lauluääneni pilaantuu, joten laulan nuotin vierestä, mutta teen sen kauniisti.
Pari radiohartauttasi olen kuullut. Ihan hyviä aiheita sinänsä, mutta foorumi kokonaan väärä. Viitsisitkö vähän vilkaista radiohartauspuhujille annettuja ohjeita? Aamuhartaudesta kuulija mieluusti etsii jonkinlaista hengellistä evästä tulevaa päivää varten. Annatko sinä jylinälläsi kuulijoille leipää vai kiven?
Joskus kokeilit siipiäsi myös Stand up-koomikkona. Well, kovasti sinulla oli silloinkin sanottavaa, mutta oli pääsääntöisesti kiusallista jossakin seurakuntayhtymän työntekijöitten yhteisessä tapahtumassa joutua kuuntelemaan alaleuatonta läpänheittoasi kirkollisista epäkohdista, kun samalla piti posket punaisina myötähävetä juttujasi.
Jossakin vaiheessa huumori katosi puheistasi, kun rupesit Totiseksi Torvensoittajaksi. Jäljelle jäi vain tuo Stand up. Nyt, veli hyvä, antaisin sinulle tällaisen ohjeen: Sit down, please! Relax! You are not the Last Man standing!
Tästä puhutaan siis nyt:
https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/11296-pappi-rinnasti-wahlroosin-breivikiin
”Se, miten jokin asia sanotaan, on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan.”
Lueskellessani tästä asiasta vellovaa keskustelua alan uskoa siihen, että se, kuka kulloinkin sanoo, on tärkeämpää kuin se miten sanotaan tai mitä sanotaan. Enpä olisi uskonut, että asiasta kuin asiasta rintamalinjat pysyvät paikoillaan ja pyssyt paukkuvat välillä paukkupatruunoin, toisinaan myös oikeilla luodeilla ladattuina. Enkä nyt siis tarkoita vain Sadinmaata.
Ihan kuin tässä perusasiassa ei olisi samoja juttuja kuultu vuosikymmeniä, kirkossakin. Termit ovat olleet kulloisenkin kulttuurisen, polittisen ja/tai kirkkopoliittisen eliitin sanastoa. Puolesta ja vastaan.
Vaikka tiedän, että olen jäävi puhumaan, koska ihmisiä kuolee maailmassa minunkin etuoikeutetun elämäni takia, en silti halua liittyä siihen joukkoon, jonka mielestä kaikki rinnastukset ovat OK. Valitan, mutta näen saman virneen myös Sadinmaan kuvassa. Livenä en ole häntä tavannut.
Tässä taitetaan peistä rinnastuksista. Huomasiko kukaan, että myös blogisti teki sellaisen: Stand up-huumorista Shut up-komiikkaan…
Mahtavatko lukijat tuntea vanhan itämaisen sadun Abdallahin peilistä?
Lyhykäisesti kerrottuna se menee näin:
Allahin uskollinen palvelija halusi parantaa maailman. Jumala antoi palvelijalleen ihmeitä tekevän peilin. Se, jonka kasvojen edessä Abdallan pipi peiliä, tajusi kaikki syntinsä, purskahti itkuun, teki parannuksen, kääntyi ja sai sen jälkeen elää pyhää elämää.
Abdallah teki tätä käännytystyötä monta monituista vuotta. Ihmiset puhuivat ihmeitä tekevästä peilistä pyhää kauhua tuntien. Abdallahille he osoittivat Jumalan miehelle kuuluvaa kunnioitusta.
Kun abdallah vanheni ja tunsi kuolemansa lähestyvän, hän puhui ihmisille onnellisena siitä, miten hän seisoisi Allahin pyhän istuimen edessä pystyssä päin, hänhän oli saanut maallisessa elämässään aikaan mittaamattoman paljon hyvää.
Mutta paratiisin porttipa ei auennutkaan tälle ahkeralle palvelijalle. Abdallah sai kuulla, että hänen paikkansa on helvetissä. Kauhuissaan mies yritti vedota hyviin tekoihinsa ja ahkeruuteensa.
Vastaus kuului: ”Niin, monet ihmiset katsoivat ihmeitätekevään peiliin, jota sinä pidit heidän edessään. Ja he kaikki kääntyivät. Mutta sinä itse et kertaakaan katsonut peiliin. Sinä et tullut tuntemaan, kuka itse olet. Toisia käännyttäessäsi pysyit samana, joka olit aina ollut: omahyväisesti tuomitsevana, ylpeänä ja rakkaudettomana ihmisenä. Sellaisena pysyit kuolemaasi asti. Kädessäsi oli ihmeitätekevä peili, mutta sekin koitui tuomioksesi. Sinä näyttelit sitä toisille, mutta itse et kertaakaan katsonut siihen!”
Tarvitseeko edes mainita, että kristityille tuo ihmeitä tekevä peili on Raamattu?
OK, huomaan, että sanani Sadinmaalle valuvat kuin vesi hanhen selästä. Ei vaikutusta. Viittaan tähän uutiseen:
Kenen housut tässä mahtavat tutista ja kenen pöksyt ovat jo tulessa?
Mutta sanokaa minun sanoneen: Tällaisesta taistelusta ei voi saada aikaan kuin Pyrrhoksen voittoja, olipa voittaja sitten kuka tai mikä hyvänsä!
(Pyrrhoksen voitoksi kutsutaan voittoa, joka aiheuttaa voittajalle enemmän tuhoa kuin hyötyä, ja joka jättää voittajan heikompaan kuntoon kuin ennen taistelua. Sanonta tulee Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen lausahduksesta Vielä yksi tällainen voitto ja olen hukassa, kun hänen johtamansa hellenistinen armeija oli murskannut roomalaisen legioonan Herakleian taistelussa 279 eKr.)
Niin. Katkelma temppelin puhdistamisesta on mielenkiintoinen. Se on ensinnäkin lyhyt. Markus vähän pitempi ja kaksi muuta Mt ja Lk pelkistävät oleelliseen. Kun siinä on se viittaus Jeremiaan (7:11), olisi luontevaa ajatella, että teko oli messiaaninen tunnusteko. Joku on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Jeesus tehnyt tätä työtä loppuun, vaan ainoastaan alkoi ajaa kauppiaita pois. Se viittaisi siihen, että teko oli symbolinen. Seuraavana päivänä rahanvaihtajat saivat toimia Jeesukselta rauhassa.
Toisaalta oli koittamassa hetki, jolloin koko tempelin uhrikultti kävisi tarpeettomaksi. Senkin jälkeen temppeli olisi paikka rukoilemiselle ja opettamiselle, kuten Apostolien teoista tiedetään käyneenkin. Mutta pakanakansoista uskoon tulevat rukoilijat eivät päässeet temppelin esipihalle, jos se oli täynnä kauppiaita ja rahanvaihtajia.
Teksti on niin lyhyt, että se avaa mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille.
Hannu,
sori mä kuulostan nyt ehkä nillittäjältä. Mutta kenen toi kuva Sadinmaasta on?
Juhani, kuva on otettu Kai Sadinmaasta ja pöllitty omin luvin verkkolehti Rahan… eiku Rauhan Tervehdyksen sivulta. Tuon näköinen Sadinmaa on, olipa kuvan ottaja sitten kuka tahansa. Eikös ko. lehti ole oululainen vastine Kurkusta ja Kupongista? Meinaatko, että nyt minäkin olen mukana provokaatiossa ja olen liemessä? Eikö mua pelasta edes se, että olin paikalla tuon kuvan ottohetkellä…? :p
Kiitos kiitoksista Raimo Turunen. Ihan hämmennyn. Googletinpa tuota Asmo Kalpalaa, ja löytyy vaikkapa tällainen hyvä juttu teemasta:
http://www.hs.fi/talous/Wahlroosin+vastavoima+Kova+puhe+ei+toimi/a1357279510550
Kiitos sinulle Hannu Kiuru älykkäistä teksteistäsi! Menevät pintaa syvemmälle.
Kiitos kiittämästä, Jorma.
Ja Anne: Hieno tuo tarjoamasi linkin otsikko, kuin pähkinänkuoressa se, mitä yritän varsinaisessa tekstissäni sanoa: Kova puhe ei toimi.
Minua tässä keskustelussa ovat erityisesti ilahduttaneet ennätyksellisen isot sydänmäärät tämän keskustelun kuluessa. Kannatusta kommenteille on tullut niin mukavasti, että kirjoittajille on riittänyt potista paljon jaettavaa.