Maailman, Euroopan, Ukrainan ja jopa pienessä määrin Ruotsin sanotaan olevan kriisissä. Mikä erottaa maailman onnellisimman kansan kaikista muista? Mielenterveyspalvelut eivät toimi psykologien karttaessa maaseutua. Oikeusturva kyseenalaistuu siinä missä oikeusvaltiokäsitekin juristien hakeutuessa muihin tehtäviin. Poliisi jättää tutkimatta osan rikoksista ja passia haluava joutuu odottamaan kuukausia resurssipulan vuoksi. Sairaanhoitajat suunnittelevat joukkoirtisanoutumista saadakseen ansaitsemansa palkankorotuksen. Luetteloa voisi jatkaa. Samanaikaisesti paperityöntekijät nauttivat neljän kuukauden ajan lakkopäivärahoja varmistaakseen osin maailmanlaajuisestikin tarpeettomaksi todetun työn jatkumisen.
Kansa, maailman onnellisimpanakin on osa suurempaa kokonaisuutta. Jos paleontologi kykenee määrittämään löydetyn hampaan perusteella muinaisen eläimen koko luurangon muodon tulee meidän kyetä hahmottamaan jos ei koko maailman niin ainakin yksittäisen kansan kipupisteet. Sanotaan, että maailman suuret totuudet on ilmaistu uskonnollisin käsittein. Jos nuo totuudet liian suurina tai kaukaisina eivät ole kielellisesti hahmoteltavissa ne voidaan ilmaista vertauksin. Kysymys, ”minkä tähden sinä puhut heille vertauksilla?” selittyy kuulijoiden ymmärtämättömyydellä. Muilla aloilla kuten musiikilla, runoudella tai matematiikalla (esim. E = mc2) on omat rajalliset kielensä. Vertaus viinitarhasta Jumalan valtakuntana käyköön esimerkistä. Siinä puhutaan yhteisöstä, jossa aamusta rekrytoiduille maksettiin sovittu denari. Myöhemmin rekrytoiduille, joiden ainoa synti oli siinä, ”kun ei kukaan ole meitä palkannut”, maksettiin niin ikään denari. Ay-liikkeen luoma ja EK:n ylläpitämä patriarkaalinen (huomaa ei-uskonnollinen) järjestelmä takaa pysyvän yhteiskunnallisen vääryyden. Vaikka tasapalkkaan, koulutushan on kaikille ilmainen, ei välittömästi tähdättäisikään ei rikkain Platonin mukaan saa tienata neljää kertaa köyhintä enempää. Muistettakoon, että em. vertauksen aamulla palkatut riitauttivat aluksi työttöminä olleiden palkkauksen. Maassammekin työvoima oli perustuslaillisesti ennen ”valtion erityisessä suojeluksessa”, mutta ei enää.
Yhden onnellisuus ja toisen onnettomuus on hahmoteltavissa vain osana kokonaisuutta. Koulutuksen korostuessa naistyöntekijöiden määrä ja vaikutus lisääntyy. Yhteiskunta rakenteineen sekä mies- ja naisvaltaisten töiden eriytymisineen on perua työväenliikkeen alkuajoilta vuodelta 1903. Ay-liike on tehnyt työelämän uudistamiseksi yhtä korvaamatonta työtä kuin kirkko konsanaan luku- ja muun sivistystyön edistämiseksi. Aika, kuten työntekijä siinä missä työn käsitekin on automatisaation ja teknologian sovellutusten myötä muuttunut. Työn eriarvoistaminen palkkoineen ja saavutettuine etuineen kuluu kuitenkin patriarkaaliseen eli vanhojen miesten hallitsemaan aikaan. Maailman onnellisimman kansan yhteiskuntarauhan rikkoutuminen johtuu osin alipalkattujen korkeasti koulutettujen naisten riistosta. Miesvaltaiset ammattiliitot dominoivat työmarkkinoita naisvaltaisten liittojen kustannuksella. Kyseenalaisella yleishyödyllisyydellään ay-liike ohjaa vaalirahoitusta jakaessaan hännystelijäksi alentunutta poliittista demariutta. Ministeri Lindéninkään ”valmius maksaa lisää veroja hoitajien palkkojen nostamiseksi” (STT 21. 4.2022) ei vastaa tekoja. Tosin pääomallakaan ei ole puhtaita papereita. Pääoma ja työvoima pitävät toisiaan panttivankeina siinä missä mies- ja naisvaltaiset ay-liitot toisiaan.
Mikään uskonto yhtä vähän kuin mikään ideologiakaan ei kuitenkaan takaa sen (uskonnollisen) päämäärän toteutumista, jota monin vertauksin vahvistetulla rukouksella, ”tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi” toistamme. Yhtä vähän on käyttöä sanoille ”vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa”, jollemme ymmärrä sanan perimmäistä tarkoitusta, oikeudenmukaisuuden toteutumista hänen tahtonaan ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Totuuden aistiminen edellyttää kasvavaa herkkyyttä. Eikö evoluutio kaikkineen toteudu vain lisääntyvien herkkyyksien kautta? Eikö totuus, hyvyys, rakkaus ja kauneus herkkyyksinä edusta sitä mikä on parasta elämässämme? Ne ovat rinnakkaisia omalletunnolle, joka toki lihaksen tavoin käyttämättömänä surkastuu, mutta käytössä herkistyneenä erottaa hyvän pahasta, epäoikeudenmukaisuuden oikeudenmukaisuudesta.
Vain kokonaisuus paljastaa yksittäisen, paikallisen onnen tai ongelman toisistaan. Vasta Ukrainan tuhansien ellei peräti kymmenientuhansien lasten, naisten ja kansalaisten surmaaminen herätti maamme poliitikot edes keskustelemaan siitä, mitä NL:n 25.12.1991 hajoamisen jälkeen olisi tullut tehdä jo tuolloin. Saiko omantunnon herkkyys aikaan tämän evolutiivisen keskustelun? Tuskin. Aistimme alitajuisesti, että nuo uhrit ovat osa omaa, edelleenkin jatkuvaa ns. suomettumisemme hintaa. Yli 30 vuotta odotetut takinkääntötalkoot sai aikaan pelko, ei henkistä kasvua edellyttävä herkkyys. Pelko omien äänestäjien menettämisestä sai poliitikot edes heräämään. Kuitenkin vain todellinen herkkyys, ei pelko, on ihmisyyden ja yhteiskunnan edistyksen tae niin rauhan kuin oikeudenmukaisen palkkauksenkin osalta.
Professori P. Bertaux´in mukaan ”poliitikkojen pitäisi niin kuin puoskarien ja ihmetohtorien parantaa paha tuntematta sitä, pelkästään panemalla kätensä sen päälle. Nykyään ei yksikään lääkäri suostuisi käsittelemään sairaita sellaisin edellytyksin, joita vaaditaan poliitikoilta kokonaisen kansan ongelmien käsittelyssä”. Hän ihmetteleekin, että yhä vielä on niin paljon halukkaita, jotka ovat valmiit harjoittamaan hallitsemisen arveluttavaa taitoa. Onnellisimman kansan tulevaisuus pelkästään naisvaltaisten alojen palkkauksenkin osalta – joka on vain osa laajaa yhteiskuntamme epäoikeudenmukaisuutta – vaikuttaa onnettomalta niiden satojentuhansien silmissä, jotka syrjäytetään.
Koulutus ei ole ilmaista, vaan maksutonta. Sekään ei aina pidä paikkaansa, sillä syötävä ja asuttava on.
Paperityöläiset ovat aina osanneet lakkoilla. Koneiden ”hoitaminen” on tuottavampaa kuin ihmisten hoitaminen.
Siihen nähdn, että suomalaiset kuuluvat ”maailman onnellisimpaan kansaan”, täällä ollaan kovin tyytymättömiä. Mitä väliä, jos passia joutuu odottamaan. Ei tarvitse jättää viime tippaan.