Suomi tarvitsee uskontovaltuutetun

Suomessa on tasa-arvovaltuutettu, joka valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista.

Suomessa on yhdenvertaisuusvaltuutettu, jonka tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään.

Suomessa on lapsiasiavaltuutettu, joka arvioi ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.

Suomessa toimii noin 1000 uskonyhteisöä, joista rekisteröityjä on satoja. Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinti on helppoa. Vähintään 20 täysi-ikäistä henkilöä voi perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan.

Kun uskonnollinen yhdyskunta on kerran rekisteröity, sen valvonta on hyvin vähäistä. Ei ole olemassa viranomaistahoa, jonka tehtäviin kuuluisi perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen uskonyhteisöissä. Kuitenkin yhteisöissä esiintyy selvästi ongelmia näissä suhteissa. Yhteisöt voivat syyllistyä esimerkiksi naisten ja lasten oikeuksien polkemiseen. Jotkin ihmisoikeudet, kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapaudet, eivät toteudu kaikissa yhteisöissä. Joissakin yhteisöissä lapset altistuvat vakaville peloille, jotka liittyvät esimerkiksi maailmanloppuun, helvettiin ja pahoihin henkivoimiin.

Viime vuosina Uskontojen uhrien tuki ry, tiedotusvälineet ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota useisiin ihmisoikeusongelmiin uskonyhteisöjen sisällä. Esillä ovat olleet esimerkiksi Jehovan todistajien sisäinen oikeusjärjestelmä ja sen langettamat karttamisrangaistukset sekä vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto. Kuitenkaan ei näytä olevan olemassa mitään viranomaistahoa, jonka tehtävänä olisi vuoropuhelun käyminen näistä aiheista uskonyhteisöjen kanssa, ihmisoikeuksien edistäminen päämääränä. Pelkkä julkisuus ongelmille ei välttämättä poista niitä.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila totesi 4.6.2015 Kotimaa24:n haastattelussa:

”Suomessa on pohdittava lasten oikeuksien näkökulmasta, miten viranomaiset valvovat uskonnollisten yhdyskuntien ja yhdistysten toimintaa.”

Haastatelussa todettiin myös, että Kurttilan mukaan uskonnollisten yhteisöjen kanssa on aloitettava näistä kysymyksistä säännöllinen keskustelu. Tätä varten on luotava jonkinlainen rakenne, tehostettava viranomaistoimintaa ja lisättävä viranomaisten osaamista.

Jos uskontoihin liittyvät asiat olisi keskitetty samaan paikkaan, uskontovaltuutetun toimistoon, olisi epäkohtiin tarvittaessa helppo puuttua. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei kukaan oikein ota kokonaisvastuuta uskonnollisista asioista.

Lapin yliopiston tutkijan Aini Linjakummun mukaan viranomaiset ovat hyvin haluttomia puuttumaan uskonyhteisöissä esiintyviin ongelmiin. Linjakumpu kirjoittaa:

”Mitä hengelliselle väkivallalle tulisi tehdä? Väkivallan kohteiden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää saada puhua ja tuoda esiin mahdollisia ongelmia. Nykyisin väkivallan uhrit ovat voineet tuoda ongelmia esiin lähinnä vain erilaisten medioiden avulla. Yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi ei käytännössä ole juuri ollut. Väkivallan käsittelyn ja siitä käytävän keskustelun tulisi olla dialogista. Toisin sanoen myös uskonnollisten liikkeiden pitäisi voida osallistua niihin ja tuoda omat näkemyksensä esiin. Keskusteluja ei voi kuitenkaan käydä liikkeiden itsensä johdolla, vaan niissä tulisi olla mukana ”kolmansia osapuolia”: valtiollisia, yhteiskunnallisia ja kirkollisia toimijoita.” (Uskonnon varjot , 2015, , sivut 288 ja 289)

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) mukaan ”ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko” (artikla 18.2).

Lapsen oikeuksien sopimus sisältää ajatuksen siitä, että lapsilla on oikeuksia vaikuttaa heitä koskeviin asioihin kehitystasonsa mukaisesti. Suomen perustuslain mukaan ”uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus … kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”. Esimerkiksi näiden oikeuksien toteutuminen käytännössä ei ole itsestään selvää, vaan vaatii vielä paljon työtä. Uskontovaltuutetun toimisto voisi olla taho, jonka kautta käydään vuoropuhelua näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

–  Jari-Pekka Peltoniemi
Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n hallituksen jäsen

  1. Ja miksi? Siksikö, että kirkko ehti viedä seurakuntarakenteen uudistamissäännökset valmistelussaan jo niin pitkälle, ettei todellisuudessa muuta vaihtoehtoa enää nähdäkään. Valtiovallan kuntauudistuksen hätistämäksi ajopuuksi ei omassa kirkon rakennemuutoksessa haluttu jäädä ja siksipä nyt on pakko kannattaa Kataisen mallia. Sehän on selvää, että yhdistyvien kuntien vanavedessä ja tapaan monien nykyisten seurakuntavirkojen asemapaikat pakkautuvat seurakuntien rakennemuutoksessa vähitellen hallintoyksikön ulkokehältä ytimeen – missä minnekin. Tämä kaikki luonnollisesti tukee nykyisten maaseutukuntien autioitumista ja tänään julkisessa keskustelussa ollutta muuttoliikettä – muutamaan kasvukeskukseen ja sinne etelään! Tällaiseen hallinnon kehittämiseen kirkko haluaa seurakuntansa pakolla mukaan!

  2. On myös ateistien ja uskonnottomien uhreja, jotka ovat uskoon tulleita ja heitä vainotaan uskonsa tähden. Ikävintä on kirkko vieroksuu voimakkaita Hengen ilmiöitä ja ateistinen psykiatria, joka leimaa uskon jopa sairaudeksi tai epidemiaksi sekä toimittaa uskovia pakkohoitoon väärin perustein. Tästä on ikäviä näyttöjä olemassa.

    Tämä näkökulma tulisi olla vahvasti esillä uskontovaltuutetun työssä. Pyhän Hengen voiman tuntemus on vajavaista ja siksi syntyy uhreja aiheettomasti ja ihmisiä leimataan järjettömiksi, kuten Paavali kuvaa mm. kielillä puhumiseen (Hengen jakama armolahja) liittyen.

    • Risto,

      kirjoitat, että: ”On myös ateistien ja uskonnottomien uhreja, jotka ovat uskoon tulleita ja heitä vainotaan uskonsa tähden.”

      Minkätyyppisestä ilmiöstä on kyse? Onko kysessä ateistisista tai uskonnottomista yhteisöistä ja niiden sisäisestä vainosta, joka kohdistuu uskoviin (esim. lapsiin)?

      Jari-Pekka Peltoniemi puhuu uskonyhteisöjen sisällä tapahtuvista epäkohdista, jotka kohdistuvat esim. lapsiin.

      Kirjoitat myös seuraavasti: ”..ateistinen psykiatria, joka leimaa uskon jopa sairaudeksi tai epidemiaksi sekä toimittaa uskovia pakkohoitoon väärin perustein. Tästä on ikäviä näyttöjä olemassa.”

      Mitä ikäviä näyttöjä? Mikä ”ateistinen psykiatria”?

    • Sari.

      Freudin näkemys oli ikävän selkeä uskonnosta sairautena ja jopa epidemiana. Hänellä on ollut oppilaita ja oppilaiden oppilaita. On nykyajan väitelleitä tohtoreita, jotka väittävät uskontoa sairaudeksi ja epidemiaksi.

      Toin näkökulman laajennuksen aiheeseen tai oikeammin toisen näkökulman aiheeseen, joka lähtee uskonnonvapauden loukkauksista liikkeelle. Pakkohoitoon toimittamisen valta on todella vakava loukkaus ihmisyyttä vastaan ja siitä on eniten näyttöä ollut Neuvostoliitossa, jossa ihmisiä toimitettiin uskonsa vuoksi pakkohoitoon. Siellä esitetty Inkeri Kilpisen näytelmä ”Tuntematon potilas” koettiin tragediana, mutta sama koettiin Suomessa yleensä komediana.

    • Risto,

      voitko viitata johonkin Freudin tekstiin, jossa hän pitää uskontoa sairautena/epidemiana?

      Neuvostoliitossa saattoi tapahtua mitä vain, mutta NL:n kaatumisesta on jo aikaa.

    • Sari

      Kannattaa lukea esim. Prof. Markku Ojasen kirja ”Ahdas ateismi”, jossa hän kuvaa sivulla 119 hyvin Freudin näkemyksiä Freudin kirjasta ”Die Zukunft einer Illusion”. Freud kuvaa uskonnon ”universaalina pakkoneuroosina”, joka perustuu fantiilisiin ja narsistisiin ajatusmalleihin. Uskonnot edistävät neurooseja, joista vapautuminen on yksi terveyden edellytys. Esim. psykoanalyysi on tieteenä ristiriidassa uskontojen kanssa. Freud jopa puhui ”tieteen uudesta uskonnosta, joka korvaa vanhat uskonnot. Freudin mukaan uskonnot tulisi osoittaa järjettömiksi, jotta tiede voisi menestyä. Freudin taistelu uskontoa vastaan oli suorastaan aggressiivista.
      Tekisi jopa mieli kuvata, että Freud näki uskonnon psykologian vaihtoehtona ja kilpailijana, joka tulee tuhota.

    • Asiasa kanttaa Risto lukea teologian tohtori Hannu Sorrin tutkimus:

      Sorri, H. 1995 Uskonnon kahdet kasvot: Mielenterveyden tuki vai taakka. Salonen, K. (toim.). Helsinki: SMS-tuotanto, s. 57-62 6

    • Salme.
      Tarkoitatko kysymykselläsi, että pitäisikö olla ”parveketupakointivaltuutetun” virka?

    • No joo. Vähän tuli sellainen olo, että Suomi taitaa olla milloin minkäkin valtuutetun luvattu maa. Valtuutetun tehtävä voi joskus olla lähellä ilmiantajan tehtävää. Väärin ymmärryksiä voi ilmetä ihan jo siksi, että ei olla sisällä esim. uskon ilmenemismuodoista.

    • Uskontovaltuutetun toimialaan kuuluisivat kyllä kaikki Suomessa toimivat yhteisöt, myös ev.lut. kirkko ja ortodoksikirkko. Tämä on lähtökohtainen ajatus. Mutta toki käytännössä olisi niin, että uskontovaltuutettu joutuisi puuttumaan niiden yhteisöjen toimintaan, joiden keskuudessa on eniten ihmisoikeusloukkauksia ja muita epäkohtia.

  3. ”Uskonnollisten asioiden kokonaisvastuuseen” kuuluu selvänä osana myös uskonnonvapaudesta huolehtiminen eikä vain uskonnonvapauden kontrolli- ja rajoittamistoimet, jotka henkivät tuosta aloitustekstistä.

    Herätysliikkeiden alkuhistoria on täynnä kontrollia, joka on osoittautunut myöhemmin yleensä kyseenalaiseksi ja ihmisen rajallisuutta ilmentäväksi. Toisaalta jokin herätysliikkeen vahvuus on kääntynyt toisaalta sitä vastaan. Esim. alkoholistin irrottaminen vanhasta ryyppy-yhteisöstään oli hyvä asia, mutta sen irrottamisen johdosta kehittynyt hengellisen yhteisön sisäinen kuri koetaan nyt pahana. Toisille hyvä ja riippuvuudesta pelastava toimintamalli on toisille pahalta tuntuvaa kontrollia ja yhteisön kurinpitoa.

  4. Valtiollinen uskontoasiain valtuutettu on instituutio, jonka toivoisi painuneen historian roskatynnyriin yhtenä kansan”demokratioiden” kummallisuuksista. Näiden viranomaisten tehtävänähän oli tehdä kirkkojen ja uskovien elämä mahdollisimman hankalaksi. Toiminta, joka puuttuisi uskonnollisten yhteisöjen oppiin ja kulttiin on nimenomaan sellaista uskonnonvapauden tukahduttamista, jota pyritään ehkäisemään yllämainitulla ICCPR:n artiklalla. Suomen perustuslain uskonnonvapauspykälän tarkoitus on taata oikeus välttyä semmoiselta uskonnonharjoitukselta, joka on vastoin kansalaisen omaa vakaumusta, Uskontokuntien sisäisiin sääntöihin ei tämän pitäisi oikeuttaa puuttumaan. Valtiovallan vastuulla on ainoastaan varmistaa se, että jokaisella säädetyt ikärajat ylittäneellä on oikeus erota uskontokunnasta tai liittyä sellaiseen kenenkään estämättä. Liittymiseen voi kylläkin sisältyä uskontokunnan itsensä asettamia ehtoja, kuten kristityillä kaste, eroamiselle taas ei uskontokunnan sisältä voida asettaa ehtoja.

    • Uskonnolliset yhteisöt yrittävät ”omia” uskonnonvapauden kokonaan itselleen niin, että se ei salli uskonnonvapautta yhteisön jäsenille. Näin ollen yhteisöt toimivat sekä uskonnonvapauspykälien kirjaimen että hengen vastaisesti. Sivistysmaassa ei voida antaa millekään yhteisölle, ei edes uskonnolliselle, vapaata valtakirjaa riistää jäseniltä mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta ja sananvapautta. Siinä samalla tuppaa menemään myös ihmisoikeudet.

      Valtiovallan on puututtava sellaisten uskonnollisten yhteisöjen mielivaltaiseen käyttäytymiseen, joka aiheuttaa suurta henkistä ja hengellistä tuhoa yhteisön jäsenien keskuudessa. Tämä johtaa pahimmillaan terapian tarpeeseen ja jopa itsemurhiin. Kaikki UUT:ssä toimivat tietävät tämän ruohonjuuritasolta asti.

    • ”Sivistysmaassa ei voida antaa millekään yhteisölle, ei edes uskonnolliselle, vapaata valtakirjaa riistää jäseniltä mielipiteenvapautta, uskonnonvapautta ja sananvapautta.”

      Joskus vaikuttaa, että ko. valtakirja annetaan kuitenkin joillekuille.
      Mielipiteen ja sananvapautta yrittävät aika ajoin riistää toki muut kuin uskonnolliset yhteisöt, esim. vaikkapa puolueet. Esim. viime aikoina on ollut havaittavissa yritystä hiljentää niiden ääni, jotka kannattavat perinteistä avioliittomallia. Heitä on pilkattu fossiileiksi, vanhakantaisiksi änkyröiksi, sivistymättömiksi jne. ihan riippumatta siitä, kuuluvatko perinteisen avioliittomallin kannattajat johonkin uskontokuntaan tai eivät.

    • Peltoniemelle: Uskonnonvapaus yksilötasolla tarkoittaa sitä, että täysi-ikäisillä on vapaus liittyä tai olla liittymättä, erota tai olla eroamatta uskontokuntiin, mutta se ei ainakaan ilman muuta tarkoita, ettei uskontokunnan jäsenellä ole muuta velvoitetta kuin jäsenmaksun maksaminen. Luterilaisella kirkolla ei ole maallikoihin kohdistuvaa kirkkokuria, mutta semmoisenkin käyttö kyllä sisältyy uskontokuntien itsemääräämisoukeuden piiriin.

  5. Ehdotuksen mukaan siis Suomeenkin halutaan Kiinan järjestelmä. Siellähän valtio eli kommunistin puoluea valvoo ja kontrolloi kaikkia elämän alueita. Mitä uskontoa (=ideologiaa) tämä valtuutettu edustaisi? Jokaisellahan on jokin uskonto ja jumala johon uskoo. Olisivatko Jari-Pekka Peltoniemen mielestä ehkä ateistista uskontoa kannattavat sopivan neutraaleja? Ehkäpä Peltoniemi voisi tehdä opintomatkan P-Koreaan ja Kiinaan ja tutustua miten valvonta siellä on toteutettu. Ehdotuksen ideologiahan on selvästikin noilta kulmista lähtöisin.

    • Ei kukaan ole puhunut Kiinan järjestelmästä paitsi sinä, Jari Haukka. Et ole perehtynyt kunnolla tekstiini.

      Suomessa ei uskontovaltuutetun tehtävästä ole tarkoitus tehdä jyrkän tuomitsevaa tahoa, vaan sellainen toimija, joka voi säännöllisesti käydä vuoropuhelua uskonnollisten yhteisöjen johtomiestin kanssa, kuten myös yhteisöjen rivijäsenten ja entisten jäsenten kanssa. Näin olisi olemassa virallinen keskustelufoorumi, missä tarkasteltaisiin säännöllisin väliajoin yhteisöjen toimintaa ja mahdollisia väärinkäytöksiä.

      Lapin yliopiston tutkija Aini Linjakumpu kommentoi etukäteen uskontovaltuutetun tehtävää Helsingin kirjamessuilla. Hän kertoi asiasta näin omassa haastattelussaan:

      Tietyissä piireissä on nyt noussut ajatus, mistä tulee enemmän tietoja julkisuuteen nyt syksyn aikana. Tämä ajatus on ”uskontovaltuutetun” ajatus. Meillä on tasa-arvovaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu jne. Tämän ajatuksen mukaan olisi hyvä olla myös uskontovaltuutettu, jonka kautta pystyttäisiin ehkä käymään dialogia eri toimijoiden kanssa. Uskontovaltuutetun kautta voitaisiin tuoda esille ongelmallisia asioita, niitä voitaisiin käsitellä jollakin tavalla neutraalilla maaperällä, käydä dialogia, luoda dialogia uskonnollisten yhteisöjen ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Tämä on hyvä ja kannatettava ajatus. Toivottavasti tällainen ajatus voisi mennä Suomessa eteenpäin.

      Haluat minun tekevän opintomatkan Pohjois-Koreaan tai Kiinaan. Ei minun tarvitse. Olin 31 vuotta Jehovan todistaja, ja tiedän, miten outo ja sairas yhteisö se on. Siinä oli opintomatkaa kerrakseen. Jos sinä, hyvä Jari Haukka, haluat tehdä opintomatkan todellisuuteen, lue Aila Ruohon syksyllä 2015 ilmistynyt kirja ”Vartiotornin varjossa” – toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Esimakua saat lukemalla pienen esittelyn kirjasta täältä: http://johanneksenpoika.fi/aila_ruoho_vartiotornin_varjossa.html

      Jari Haukka, et ole tainnut koskaa keskustella kenenkään uskonnon uhrin kanssa. Ainakin näin täytyy päätellä tekstistäsi, joka vaikuttaa täysin asiantuntemattomalta. Suosittelen tutustumaan UUT:n toimintaan ja siihen, miten paljon Suomessa on ongelmia tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen kanssa.

      Mitä sanot, Jari Haukka, kuka tai mikä taho valvoo nykyisin uskonnollisia yhteisöjä? Kerro se minulle. Omien kokemuksieni mukaan UUT:n toiminnassa mukana olevana minulla ei ole tietoa sellaisesta tahosta.

      Jos luet tämän nettisivun, ehkä huomaat, että Suomessakin on ongelmia uskonnollisten yhteisöjen kanssa, vaikka tämä onkin vain yksi esimerkki: http://johanneksenpoika.fi/uutiset/oikeuskomiteauutiset_2014.html

    • Esittämäsi järjestelmä on suoraa totalitarismia. Esittämäsi urkkimis- ja valvontaideologia on kaiken vapauden vihollinen. Tavallinen rikosoikeudellinen järjestelmä riittää.

      Tunnen syvää myötätuntoa Sinua kohtaan koska olet kärsinyt lahkon kynsissä pitkän aikaa. Se ei kuitenkaan ole riittävä perusta toivomallesi valvontajärjestelmälle.

  6. ”Tietyissä piireissä on nyt noussut ajatus, mistä tulee enemmän tietoja julkisuuteen nyt syksyn aikana. Tämä ajatus on “uskontovaltuutetun” ajatus. Meillä on tasa-arvovaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu jne.”

    Meillä on ”pilvin pimein” muitakin ”tiettyjen piirien” poliittisin perustein nimittämiä ja verovaroilla eläviä, jotka puoluekurinsa mukaisesti hyväksyvät mm. toisinajattelijoiden kollektiivisen mustamaalauksen. En usko, että ”uskontovaltuutettu” toisi muutosta tähän asiaan, kun politiikan perusta, oli se sitten kirkollista tai ei, on puolueen valtaa edistävän konfliktin ylläpitäminen demonisoimalla toisinajattelevat mieluummin julkisuuden avulla.

  7. UUT:n toimintaa leimaa katkeruus uskonnonvapauden seurauksista eli siitä, että ihminen itse vaihtaa uskontoaan tai oikeammin luopuu entisestä uskostaan. Tämähän on uskonnon vapautta Suomessa. Jehovan todistajien osalta olen pitkään rukoillut sitä, että he löytäisivät uuden hengellisen kodin nopeasti ja saisivat uuden yhteisön sekä Pyhän Hengen ymmärryksen ja lohdutuksen Jeesuksen armosta. Anteeksiantamusta ja armoa armon päälle tarvitaan.

    Pari viikkoa sitten sain antaa johdatettuna yhdelle juuri Jehovan todistajista irrottautuneelle kirjani ”Jumala tietoteknisin vertauksin”, joka käsittelee erityisesti Pyhää Henkeä, joka on Jehovan todistajille pääosin tuntematon. He eksyvät kun eivät tunne Jumalan voimaa (Matt. 22:29). Viikko sitten ko. henkilö pyysi rukousta, että saisi kielillä puhumisen armolahjan. Annoin hänelle lyhyen opetuksen aiheesta ja sen jälkeen rukouksessa hän alkoi puhua kielillä. Kieli muistutti jotain aasialaista kieltä. Tämä nyt noin kuukauden ajan irti Jehovan todistajista oleva henkilö on saanut Pyhän Hengen kautta voimaa ja lohdutusta eikä hänessä näy niitä katkeruuden merkkejä. Katkeruutta ilmenee havaintojeni mukaan UUT:n joukoissa vahvasti, kun istuin aikanaan päivän heidän koulutuspäivässä kuuntelijaoppilaana.

  8. Lapsiasiavaltuutetulla ei ole toimivaltaa oikeastaan mihinkään. Hän ei tee ketään sitovia päätöksiä eikä voi antaa käskyjä tai kieltoja. Mitä ilmeisimmin hänellä ei ole mitään tekemistä niin sitä pitää keksiä vaikka mistä.

    Jos hänen ehdottamansa valtuutetun virka perustettaisiin, siellä olisi kohta töissä 10-20 ihmistä. Valtuutettu ei voisi puuttua uskonnonvapauden alaan kuuluviin asioihin ja muut asiat hoidetaan jo nyt muuta kautta. Epäilemättä hänestä tulisi pian lausuntoautomaatti joka ottaisi kantaa eri uskontojen tunnustuksiin jolloin ollaan vaarallisella tiellä.

    • ”Epäilemättä hänestä tulisi pian lausuntoautomaatti joka ottaisi kantaa eri uskontojen tunnustuksiin jolloin ollaan vaarallisella tiellä.”

      Tämä vaara on olemassa.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.