Suomi tarvitsee uskontovaltuutetun
Suomessa on tasa-arvovaltuutettu, joka valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista.
Suomessa on yhdenvertaisuusvaltuutettu, jonka tehtävä on edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään.
Suomessa on lapsiasiavaltuutettu, joka arvioi ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.
Suomessa toimii noin 1000 uskonyhteisöä, joista rekisteröityjä on satoja. Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinti on helppoa. Vähintään 20 täysi-ikäistä henkilöä voi perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan.
Kun uskonnollinen yhdyskunta on kerran rekisteröity, sen valvonta on hyvin vähäistä. Ei ole olemassa viranomaistahoa, jonka tehtäviin kuuluisi perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen uskonyhteisöissä. Kuitenkin yhteisöissä esiintyy selvästi ongelmia näissä suhteissa. Yhteisöt voivat syyllistyä esimerkiksi naisten ja lasten oikeuksien polkemiseen. Jotkin ihmisoikeudet, kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapaudet, eivät toteudu kaikissa yhteisöissä. Joissakin yhteisöissä lapset altistuvat vakaville peloille, jotka liittyvät esimerkiksi maailmanloppuun, helvettiin ja pahoihin henkivoimiin.
Viime vuosina Uskontojen uhrien tuki ry, tiedotusvälineet ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota useisiin ihmisoikeusongelmiin uskonyhteisöjen sisällä. Esillä ovat olleet esimerkiksi Jehovan todistajien sisäinen oikeusjärjestelmä ja sen langettamat karttamisrangaistukset sekä vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto. Kuitenkaan ei näytä olevan olemassa mitään viranomaistahoa, jonka tehtävänä olisi vuoropuhelun käyminen näistä aiheista uskonyhteisöjen kanssa, ihmisoikeuksien edistäminen päämääränä. Pelkkä julkisuus ongelmille ei välttämättä poista niitä.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila totesi 4.6.2015 Kotimaa24:n haastattelussa:
"Suomessa on pohdittava lasten oikeuksien näkökulmasta, miten viranomaiset valvovat uskonnollisten yhdyskuntien ja yhdistysten toimintaa."
Haastatelussa todettiin myös, että Kurttilan mukaan uskonnollisten yhteisöjen kanssa on aloitettava näistä kysymyksistä säännöllinen keskustelu. Tätä varten on luotava jonkinlainen rakenne, tehostettava viranomaistoimintaa ja lisättävä viranomaisten osaamista.
Jos uskontoihin liittyvät asiat olisi keskitetty samaan paikkaan, uskontovaltuutetun toimistoon, olisi epäkohtiin tarvittaessa helppo puuttua. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei kukaan oikein ota kokonaisvastuuta uskonnollisista asioista.
Lapin yliopiston tutkijan Aini Linjakummun mukaan viranomaiset ovat hyvin haluttomia puuttumaan uskonyhteisöissä esiintyviin ongelmiin. Linjakumpu kirjoittaa:
"Mitä hengelliselle väkivallalle tulisi tehdä? Väkivallan kohteiden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää saada puhua ja tuoda esiin mahdollisia ongelmia. Nykyisin väkivallan uhrit ovat voineet tuoda ongelmia esiin lähinnä vain erilaisten medioiden avulla. Yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi ei käytännössä ole juuri ollut. Väkivallan käsittelyn ja siitä käytävän keskustelun tulisi olla dialogista. Toisin sanoen myös uskonnollisten liikkeiden pitäisi voida osallistua niihin ja tuoda omat näkemyksensä esiin. Keskusteluja ei voi kuitenkaan käydä liikkeiden itsensä johdolla, vaan niissä tulisi olla mukana ”kolmansia osapuolia”: valtiollisia, yhteiskunnallisia ja kirkollisia toimijoita." (Uskonnon varjot , 2015, , sivut 288 ja 289)
Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) mukaan ”ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko” (artikla 18.2).
Lapsen oikeuksien sopimus sisältää ajatuksen siitä, että lapsilla on oikeuksia vaikuttaa heitä koskeviin asioihin kehitystasonsa mukaisesti. Suomen perustuslain mukaan ”uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus ... kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”. Esimerkiksi näiden oikeuksien toteutuminen käytännössä ei ole itsestään selvää, vaan vaatii vielä paljon työtä. Uskontovaltuutetun toimisto voisi olla taho, jonka kautta käydään vuoropuhelua näiden ongelmien ratkaisemiseksi.
- Jari-Pekka Peltoniemi -
Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n hallituksen jäsen
28 kommenttia
Mitä mieltä muuten olette parveketupakoinnista?
Tämä uskontovaltuutettu keskittyisi vain Jehovan todistajien ja Lestadiolaisten piirissä esiintyviin väärinkäytöksiin mutta ei puuttuisi islamiin millään lailla.
“Uskonnollisten asioiden kokonaisvastuuseen” kuuluu selvänä osana myös uskonnonvapaudesta huolehtiminen eikä vain uskonnonvapauden kontrolli- ja rajoittamistoimet, jotka henkivät tuosta aloitustekstistä.
Herätysliikkeiden alkuhistoria on täynnä kontrollia, joka on osoittautunut myöhemmin yleensä kyseenalaiseksi ja ihmisen rajallisuutta ilmentäväksi. Toisaalta jokin herätysliikkeen vahvuus on kääntynyt toisaalta sitä vastaan. Esim. alkoholistin irrottaminen vanhasta ryyppy-yhteisöstään oli hyvä asia, mutta sen irrottamisen johdosta kehittynyt hengellisen yhteisön sisäinen kuri koetaan nyt pahana. Toisille hyvä ja riippuvuudesta pelastava toimintamalli on toisille pahalta tuntuvaa kontrollia ja yhteisön kurinpitoa.
Valtiollinen uskontoasiain valtuutettu on instituutio, jonka toivoisi painuneen historian roskatynnyriin yhtenä kansan”demokratioiden” kummallisuuksista. Näiden viranomaisten tehtävänähän oli tehdä kirkkojen ja uskovien elämä mahdollisimman hankalaksi. Toiminta, joka puuttuisi uskonnollisten yhteisöjen oppiin ja kulttiin on nimenomaan sellaista uskonnonvapauden tukahduttamista, jota pyritään ehkäisemään yllämainitulla ICCPR:n artiklalla. Suomen perustuslain uskonnonvapauspykälän tarkoitus on taata oikeus välttyä semmoiselta uskonnonharjoitukselta, joka on vastoin kansalaisen omaa vakaumusta, Uskontokuntien sisäisiin sääntöihin ei tämän pitäisi oikeuttaa puuttumaan. Valtiovallan vastuulla on ainoastaan varmistaa se, että jokaisella säädetyt ikärajat ylittäneellä on oikeus erota uskontokunnasta tai liittyä sellaiseen kenenkään estämättä. Liittymiseen voi kylläkin sisältyä uskontokunnan itsensä asettamia ehtoja, kuten kristityillä kaste, eroamiselle taas ei uskontokunnan sisältä voida asettaa ehtoja.
Ehdotuksen mukaan siis Suomeenkin halutaan Kiinan järjestelmä. Siellähän valtio eli kommunistin puoluea valvoo ja kontrolloi kaikkia elämän alueita. Mitä uskontoa (=ideologiaa) tämä valtuutettu edustaisi? Jokaisellahan on jokin uskonto ja jumala johon uskoo. Olisivatko Jari-Pekka Peltoniemen mielestä ehkä ateistista uskontoa kannattavat sopivan neutraaleja? Ehkäpä Peltoniemi voisi tehdä opintomatkan P-Koreaan ja Kiinaan ja tutustua miten valvonta siellä on toteutettu. Ehdotuksen ideologiahan on selvästikin noilta kulmista lähtöisin.
“Tietyissä piireissä on nyt noussut ajatus, mistä tulee enemmän tietoja julkisuuteen nyt syksyn aikana. Tämä ajatus on “uskontovaltuutetun” ajatus. Meillä on tasa-arvovaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu jne.”
Meillä on “pilvin pimein” muitakin “tiettyjen piirien” poliittisin perustein nimittämiä ja verovaroilla eläviä, jotka puoluekurinsa mukaisesti hyväksyvät mm. toisinajattelijoiden kollektiivisen mustamaalauksen. En usko, että “uskontovaltuutettu” toisi muutosta tähän asiaan, kun politiikan perusta, oli se sitten kirkollista tai ei, on puolueen valtaa edistävän konfliktin ylläpitäminen demonisoimalla toisinajattelevat mieluummin julkisuuden avulla.
UUT:n toimintaa leimaa katkeruus uskonnonvapauden seurauksista eli siitä, että ihminen itse vaihtaa uskontoaan tai oikeammin luopuu entisestä uskostaan. Tämähän on uskonnon vapautta Suomessa. Jehovan todistajien osalta olen pitkään rukoillut sitä, että he löytäisivät uuden hengellisen kodin nopeasti ja saisivat uuden yhteisön sekä Pyhän Hengen ymmärryksen ja lohdutuksen Jeesuksen armosta. Anteeksiantamusta ja armoa armon päälle tarvitaan.
Pari viikkoa sitten sain antaa johdatettuna yhdelle juuri Jehovan todistajista irrottautuneelle kirjani “Jumala tietoteknisin vertauksin”, joka käsittelee erityisesti Pyhää Henkeä, joka on Jehovan todistajille pääosin tuntematon. He eksyvät kun eivät tunne Jumalan voimaa (Matt. 22:29). Viikko sitten ko. henkilö pyysi rukousta, että saisi kielillä puhumisen armolahjan. Annoin hänelle lyhyen opetuksen aiheesta ja sen jälkeen rukouksessa hän alkoi puhua kielillä. Kieli muistutti jotain aasialaista kieltä. Tämä nyt noin kuukauden ajan irti Jehovan todistajista oleva henkilö on saanut Pyhän Hengen kautta voimaa ja lohdutusta eikä hänessä näy niitä katkeruuden merkkejä. Katkeruutta ilmenee havaintojeni mukaan UUT:n joukoissa vahvasti, kun istuin aikanaan päivän heidän koulutuspäivässä kuuntelijaoppilaana.
Lapsiasiavaltuutetulla ei ole toimivaltaa oikeastaan mihinkään. Hän ei tee ketään sitovia päätöksiä eikä voi antaa käskyjä tai kieltoja. Mitä ilmeisimmin hänellä ei ole mitään tekemistä niin sitä pitää keksiä vaikka mistä.
Jos hänen ehdottamansa valtuutetun virka perustettaisiin, siellä olisi kohta töissä 10-20 ihmistä. Valtuutettu ei voisi puuttua uskonnonvapauden alaan kuuluviin asioihin ja muut asiat hoidetaan jo nyt muuta kautta. Epäilemättä hänestä tulisi pian lausuntoautomaatti joka ottaisi kantaa eri uskontojen tunnustuksiin jolloin ollaan vaarallisella tiellä.
Luin Aila Ruohon kirjan. Aika järkyttävää tekstiä JT:n vallankäytöstä ja erityisesti karttamisesta. Vaikka pidän julmana tätä karttamiskäytäntöä, siitä huolimatta on täysin mahdoton ajatus, että joku uskontovaltuutettu ryhtyisi määräilemään asiassa. En löydä karttamiskäytännöstä maallisen lain rikkomista. Jos sitä on, en ainakaan huomannut sitä.
Puhutaan että uskontovaltuutettu kävisi keskusteluja eri uskontoryhmien edustajien kanssa. JT:n edustajat eivät luultavasti tulisi keskusteluihin eikä heitä siihen voitaisi velvoittaa. Uskontovaltuutettu alkaisi sekaantua yhteisöjen sisäisiin asioihin. Uskonnonvapaus alkaisi murentua.
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
YKSI KERRALLAAN -vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.
On myös ateistien ja uskonnottomien uhreja, jotka ovat uskoon tulleita ja heitä vainotaan uskonsa tähden. Ikävintä on kirkko vieroksuu voimakkaita Hengen ilmiöitä ja ateistinen psykiatria, joka leimaa uskon jopa sairaudeksi tai epidemiaksi sekä toimittaa uskovia pakkohoitoon väärin perustein. Tästä on ikäviä näyttöjä olemassa.
Tämä näkökulma tulisi olla vahvasti esillä uskontovaltuutetun työssä. Pyhän Hengen voiman tuntemus on vajavaista ja siksi syntyy uhreja aiheettomasti ja ihmisiä leimataan järjettömiksi, kuten Paavali kuvaa mm. kielillä puhumiseen (Hengen jakama armolahja) liittyen.
Ilmoita asiaton kommentti