Sunnuntaisuojaa 1700 vuotta

"Konstantinolaisella käänteellä" eli kristinuskon v. 313 keisari Konstantinuksen antaman Milanon ediktin myötä saamalla uskonnonvapaudella ja valtiollisella suojalla on ollut merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia ajatellen myös nykyisiä inhimillisen ja arvokkaan elämän perustaan kuuluviksi katsottuja oikeuksia, ihmisoikeuksia. Yksi niin ihmisten kuin koko luomakunnan kannalta keskeisistä säännöksistä oli Konstantinus Suuren 3. maaliskuuta 321 antama edikti, joka antoi sunnuntaille suojan Rooman valtakunnassa ja sitä kautta länsimaisissa yhteiskunnissa - globaalein vaikutuksin.

Viime viikolla Saksan kirkot järjestivät yhdessä sikäläisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa 1700-merkkivuoden kunniaksi juhlatapahtuman ja liittouman (http://allianz-fuer-den-freien-sonntag.de/jubilaeum/), jossa keskeisesti vaikuttivat mm. Saksan evankelisen kirkon neuvoston pj. piispa Heinrich Bedford-Strohm ja katolisen piispainkokouksen pj. Georg Bätzing sekä liittokanslerin valtiosihteeri prof. Monica Grütters. Kyseessä on näin ollen ekumeeninen hanke. On myös erikseen kampanja nimeltä sunnuntaisuoja: www.sonntagsruhe.de, jonka ohjelmanjulistus kuuluu: "Vapaa sunnuntai viettää juhlavuotta! 1.700 vuotta sitten 3. maaliskuuta 321 j.Kr. Konstantinus Suuri antoi valtiollisella ediktillä ensimmäisen valtiollisen suojan työvapaalle sunnuntaille historiassa. Sunnuntaisuoja oli saanut alkunsa. Nykyään on sunnuntaisuoja ankkuroitu perustuslakiimme. Sunnuntai ei ole ostamista ja työntekoa varten. Se kuuluu perheelle, uskolle, kulttuurille, urheilulle, henkiselle elämälle ja toipumiselle."

Koronavuosi on opettanut uudella tavalla arvostamaan elämän tärkeitä perusasioita kuten tilaisuutta viettää aikaa luonnossa, kävellä, hiihtää ja ihailla maamme kauneutta. Ilmakehä on saanut hieman hengähtää lentokoneiden vyöryltä, ja olemme yleensäkin kyselleet luonnon tasapainon ja eläinten inhimillisen kohtelun perään. Tavallisen, rauhallisen ja luotettava arvo korostuu, kun epävarmuus kumuloituu ympärillä. Monotonisuus liittynee ennen muuta suojelevan eristäytymisen tarpeeseen. Inhimillisen elämän ja sen mielekkyyden peruspilarit, jotka samalla tekevät mahdolliseksi radikaalitkin muutokset tavoissamme ja tottumuksissamme, löytyvät usein läheltä ja hieman pintaa raaputtamalla kulttuuriperimästämme, henkisestä ja hengellisestä. Koeteltuun turvaamisen ei siis tarvitse merkitä mitään pysähtynyttä konservatismia vaan perustaa, jolta ponnistaa ja toimia hyväksi havaitun pohjalta. Kun perusta ja katto ovat kunnossa, siinä välissä voi käyttää luovuutta.

Korona-aikana olemme saaneet nauttia toki myös tekniikan siunauksista digitalisaation hedelmien kautta. Samalla olemme oppineet huomaamaan, että digitaalisen järjestelmän nopeus ja lyhytjänteisyys ja kaupallinen koukuttaminen uhkaavat tehdä ihmisestä kaltaisensa. Ihminen ei kuitenkaan ole ohjelmoitu ykkösten ja nollien loogiseksi systeemiksi vaan luotu kompleksisemmaksi ja yksilöllisesti ainutlaatuiseksi. Maneerit voidaan oppia ja niitä ennakoida, mutta sieluun asti ei ole hyvä tunkeutua.

Paastonaika kutsuu keskittymään olennaiseen Jumala- ja lähimmäissuhteen hoitamiseksi ja luomakunnan varjelemiseksi. Ehkä korona-ajan kokemusten tukemana me täällä Suomessammekin voisimme tietoisesti pohtia yhä enemmän, mikä on kulttuurisesti, henkisesti, yleisen hyvinvoinnin kannalta ja myös hengellisesti kestävää. Vastauksia ei tarvitse välttämättä etsiä maapallon toiselta puolelta. Ehkä riittää, kun katsoo selkänsä taakse tai sisimpäänsä.

Lepopäivän pyhittämiseen kehottava käsky on koko elämänpiirin sisäänsä sulkeva, kuten tästä pitemmästä muodosta käy hyvin ilmi (5. Moos. 5:12-15): "Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin. Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää."

Orjuuden olemme periaatetasolla voittaneet jatkaen eteenpäin yksilöiden yhtäläistä ihmisarvoa ja perusvapauksia kunnioittavan periaatteen soveltamista. Viime vuosina olemme tosin havahtuneet siihen, että orjuutta on nykyään ehkä entistä enemmän ihmiskaupan, oikeuksia polkevan halpatyön jne. muodossa. Voidaanpa puhua myös koukuttumisesta älylaitteiden orjuuteen kaupallisten intressien hyödyntäessä algoritmejä tavalla, joka rikkoo ihmisen suojavallit. Ehkä tämä voi olla yksi kansainvälisen vastuun mietiskelyaihe tänä paastonaikana. Tärkeintä on silti saavuttaa sisäinen vapaus, johon sisältyy vapaus huomata se, mistä voi olla kiitollinen ja missä voi ojentaa auttavan kätensä muille ja arvioida sitä, mikä on hyvää ja oikein ja tehdä sen mukaisesti, antaa myös armon käydä oikeudesta, kun aika on. Armosta ja laupeudestahan me kaikki elämme uskon silmin. Ne antavat elämälle sen syvimmän horisontin ja avaavat näkymän myös kohti korkeampaa, vertikaalista ja tuonpuoleista todellisuutta.

5 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.

    Mites on, tulisiko kristittyjen kieltäytyä ei-uskonnollisen ammattiyhdistysliikkeen hankkimasta lauantai-vapaasta, kun kerran Jumala käskee tehdä työtä 6 päivää viikossa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Työtä se on kotityökin. Lauantain vapaa palkkatyöstä mahdollistaa sen, että voi esim. viikkosiivouksen tai leivonnan ajoittaa lauantaille eikä sunnuntaille. Tosin sunnuntaikaan ei ole itsestään selvä lepopäivä monessa semmoisessakaan ammatissa, joissa ei välttämättä tarvittaisi keskeytymätöntä kolmivuorotyötä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      AY-liike on ihmisten ”keksintö” ja ajaa työntekijöiden etujen parantamista. Sitä en nyt äkkiseltään osaa kyseenalaistaa, mitä hengelliseen tutkiskeluun tulee. Töitä voi tehdä ammattiliittojen sopimisesta huolimatta, muttei tietenkään siellä missä sitä ei sallita, yli viisi päivää.

      Kun adventistit aikaisemmin eivät missään tapauksessa pitäneet vapaata silloin kuin muut, he sitten sunnuntaina tekivät kotona kaiken mahdollisen. Pyykit pestiin ja matot tampattiin, esimerkiksi. Eli ei oltu luettu Raamattua kokonaan, koko ajan. Sapattikysymyksessä voi itsekukin olla täysin varma, muttei laittaa kompastuskiveä toiselle, vt. Room 14:4,5.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Raamattu mainitsee työn ja muut tehtävät erikseen: Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi. Kun verta asiaa luomiskertomuksen ihmiselle antamaan työvelvoitteeseen on selvää että 6 päivän työllä tarkoitetaan leivän hankkimiseen tehtävää työtä. Ylimäärisen vapaapäivän pitäminen on siis Jumalan käskyn välttämistä’. ”Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. 18Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen,”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tomi

    Kiitos sinulle tekstistäsi.

    Jälleen kerran loistosuoritus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.