Sukupuoleensa kuolleet
Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Näin otsikoitiin tuore kristillinen seksi- ja sukupuoliopas. Ja koska oppaassa myös transsukupuoliset ihmiset saavat oman reilun annoksensa kylmää vettä niskaan, lienee syytä perehtyä siihen, miksi näin herkästä asiasta pitäisi puhua vastuullisesti.
Asiaa on turha kaunistella, joten katsotaan ensin tilastoja syvälle synkkiin silmiin.
Enemmän kuin joka toinen teini-ikäinen transpoika on yrittänyt itsemurhaa vähintään kerran. Kaikille heistä toista mahdollisuutta edes ei tule.
Teini-ikä on monille vaikeaa aikaa ja itsemurhat ovat nuorten kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla itsemurhan todennäköisyys on nelinkertainen. Transsukupuolisilla nuorilla riski kuolla oman käden kautta on jopa kymmenkertainen. Tässä kohtaa on paikallaan kysyä, miksi näin on.
Yhteiskunnan torjuva suhtautuminen suurin syy nuorten kuolemiin
Hämmennys omista tunteista voi viedä seksuaalivähemmistöön kuuluvia nuoria syviin vesiin. Vielä enemmän henkistä pahoinvointia voi aiheuttaa ristiriita oman sukupuolen kokemuksen ja fyysisen kehon välillä. Pelkästään nämä selittävät, miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla nuorilla on kohonnut itsemurhan riski. Ympäristöllä on kuitenkin suuri vaikutus.
Tutkittaessa seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten itsemurhan riskiä tehtiin erikoinen havainto. Vuosituhannen vaihteen tuntumassa niissä Yhdysvaltain osavaltioissa, joissa tasa-arvoinen avioliittolaki oli hyväksytty, seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten itsemurhat vähenivät tilastollisesti merkittävästi heti avioliittolain muutoksen jälkeen. Tätä on vaikeaa selittää muulla kuin sillä, että yhteiskunnan suvaitsevainen suhtautuminen vähentää nuorten itsemurhan riskiä.
Millaisessa maailmassa transsukupuoliset sitten elävät? Vuonna 2016 Yhdysvalloissa murhattiin 23 ihmistä heidän transsukupuolisuutensa vuoksi. Vuosi 2017 on toistaiseksi vuosikymmenen tappavin: tilastointitavasta riippuen uhreja oli jopa yli 30. Nuorimmat uhrit olivat 17 vuotiaat Ava ja Ally, joista ensimmäinen ammuttiin Georgiassa parkkihallissa ja jälkimmäinen puukotettiin kuoliaaksi Missourissa. Murhaaja oli vain vuotta vanhempi.
Tässä todellisuudessa ei ole vaikea ymmärtää, miksi transnuoria ahdistaa.
Mikä vähentäisi transnuorten itsemurhia?
Alkuvuonna julkaistun tutkimuksen mukaan transsukupuolisten nuorten itsemurhan riskiä vähentää se, jos nuoresta käytetään hänen valitsemaansa nimeä. Ja mitä useammassa yhteydessä tämä toteutuu, sitä suurempi merkitys asialla on. Kotona, koulussa, työpaikalla, ystävien keskuudessa.
Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että Minnaksi ristittyä nuorta kutsutaan Mikoksi, jos hän sitä itse toivoo. Ei kuullosta kohtuuttoman vaikealta.
Jos näin yksinkertaisella toimenpiteellä ehkäistään useamman nuoren turha kuolema, on vaikea ymmärtää miksi uskonnollinen seksiopas kehottaa toimimaan päinvastoin. Jokin motivoi aikuisia mestaroimaan toisen sukupuolella — jopa hengenvaarallisella tavalla. Kutsuvat sitä kai rakkaudeksi.
52 kommenttia
Kiitos kirjoituksesta Jusu.
Nostat esiin tärkeän näkökulman, joka itsemurhatilastoja ajatellen on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Isossa kuvassa tärkeiksi asioiksi nousee paitsi erilaisuuksien ymmärtäminen, myös henkilökohtaisen epäonnistumisen taito ja omien sisäisten ristiriitaisuuksien hallinta. Ihmisen pitää vain oppia sietämää sitä ettei kaikki asiat mene aina niin kuin niiden haluaisi menevän ja etteivät kaikki koe asioita sellaisena, kuin itse ne kokee. Mieluiten tämä sietäminen tulee oppia jo varhaislapsuudessa, sillä myöhemmin se on vaikeampaa. Huomioksi etten tarkoita että pitäisi sietää kiusaamista saati väkivaltaista kohtelua. Sellaiselle tulee asettaa tiukat rajat. Pitää siis alistua siihen, ettei edes oma maailma pyöri oman navan ympäri, mutta ei siihen että muut kohtelevat kaltoin.
Mutta siinä, että sekä homoseksuaaleja että transsukupuolisia on tullut esiin ja heitä on nähty ja kohdattu henkilöinä on toki hyvää se, että he eivät ole enää sellaisia ”kummajaisia”, joista ei edes puhuta. Vaan omanlaisiaan ihmisiä. Se on hyvä asia.
Mutta siihen miten transsukupuolisia voidaan tai miten heitä pitäisi auttaa, sisältyy aikamoisia vaaranpaikkoja. Vireillä oleva translaki sisältää paljon aineistoa, josta tosiaankin on syytä keskustella, ja mistä vaikean tien läpikäyneillä transihmisillä itsellään on paljon kriittistä sanottavaa.
”Käsittääkseni transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti ei vaihtele päivittäin.” Näin minäkin olen asian käsittänyt. Tekstissäsi oli lainaus:”Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että Minnaksi ristittyä nuorta kutsutaan Mikoksi, jos hän sitä itse toivoo. Ei kuullosta kohtuuttoman vaikealta.”
Transsukupuolisuus ja transvestisuus ja ovat kokonaan eri asioita ja jälkimmäisessä sukupuolinen ilmaisu voi vaihdella hyvinkin tiheään.
Jusu, ilmoitan, että poistun tästä keskustelusta, ja yritän jälleen pitää lupaukseni olla tarkoituksella rasittamatta sinua itsetarkoituksellisella vänkyttämisellä 🙂
Pitää vielä erikseen pahoitella. Saat minusta varmaan harmaita hiuksia, ja olet ollut ihailtavan asiallinen kaikesta huolimatta.
Minulla on meneillään aika vaikea vaihe elämässä, ja aggressiot ovat pinnalla. En tavallisesti käyttädy näin riitaahaastavasti. Mutta oikeasti olen iloinen ja otettu kun olet vastannut haasteisiini, ja keskustellut asiallisesti ja kärsivällisesti.
Poistun nyt. Yritän tuulettaa ajatuksia ja kirjoittaa vaihteeksi jotain luovaa ja runollista 🙂
Jusu Vihervaara ja Sari Weckroth; olette hyvin jaksaneet puhua asiasta.
Alkupään kommenteissa oli kirjoitusta jaksamisen ja kestämisen asiasta. Nyt on niin että toisiaan seuraavien pettymysten kestäminen, niiden huomaaminen paremmalla tavalla, samoin kuin oikeinymmärryskyky asian todellisessa kehyksessä on persoonakohtanen, ja asiaan aina ei mtenkään kasvatuksen sanoilla ohjaavasti voi kasvavassa Ihmisessä vaikuttaa. Siinä missä toisen käyttäytyminen muuttuu kahden, kolmen negatiivisen peräkkäisen kokemuksen jälkeen kestää toinen saman kymmenkertaisesti. Hyvä on huomata kummankin todellisuuden olevan totta.
Kiitos erittäin tärkeästä kirjoituksesta Jusu! Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä & stigmatisointi, ja heidän syrjintänsä vähättely, on arkipäivää Suomen ev.lut.kirkossa. Hyvin paljon on myös suurta tietämättömyyttä esimerkiksi seksuaalisuutta koskevasta tieteellisestä tutkimustiedosta. Samoin on suurta tietämättömyyttä syrjinnän seurauksista sen kohteeksi joutuville. Hyvin fiksut ihmiset ovat esimerkiksi tästä puheena olevasta oppaasta todenneet, että siinä puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ” erittäin kunnioittavasti”.
Olen itse toiminut pian kaksi kautta ( 8 vuotta) kirkon luottamuselimissä. En ole tänä aikana koskaan havainnut, että henkilökunnalle annettaisiin koulutusta seksuaalisuuden kysymyksissä, tai tasa- arvon, yhdenvertaisuuden tai syrjinnän kysymyksissä, siten, että koulutusta tilattaisiin näiden alojen asiantuntijoilta, esim sosiaali- ja terveysministeriön tasa- arvoyksiköstä, väestöliitosta, tai terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta jne, jossa koulutus perustuu tieteelliseen tutkimustietoon. Olen useinkin ehdottanut tällaisen koulutusta tilaamista mutta asiaan suhtaudutaan hyvin torjuvasti. Uskoisin, että tieteellistä tutkimustietoa ei haluta koska se uhkaisi edellä mainitun opetuksen asemaa kirkossa. ” Kutsuvat sitä rakkaudeksi”- tyyppisellä opetuksella ja niillä tahoilla jotka sitä antavat on vahva asema kirkossa, niin valitettavaa kuin se onkin.
Kirjoittaja
Jusu Vihervaara
Kirjoittaja on insinööri, sateenkaariaktivisti ja ajattelija. Hän kirjoitti nimellä Jusu Vihervaara Kotimaa24 ylläpidon luvalla.
Muistan hyvin montakin ihmistä pikkukaupungeista, joissa joissakin aikanani työskentelin. He olivat onnettomia kunnes muuttivat Helsinkiin, missä hukkuivat joukkoon ja missä ilmapiiri oli paljon suvaitsevampi kuin jossain Pohjanmaan tympeässä kepulandian kaupungissa, missä mustapukuiset naakat heille naukuivat. Hesassa he vapautuivat, löysivät kumppaneita ja saavuttivat mielenrauhaa ja elämäniloa. Ympäristön asenteilla on todella suuri vaikutus ei vain sukupuolisuus-kysymyksissä vaan kaikissa normipoikkeavaisuuksissa, jotka musta-valkoihmisten mielestä ovat omituisia ja tuomittavia.
Ilmoita asiaton kommentti