Suhteellisen kova eropiikki

Piti jo aiemmin kirjoittaa vastausta blogiin Haloo, mikä ihmeen eropiikki?. Kommentoin tuolloin lyhyesti ”Ilmaisena vinkkinä kerron, että kirkon(kin) kannattaa seurata nimenomaan suhteellisia eropiikkejä, ei tältä osin absoluuttisia lukuja.”

Nyt asia tuli sopivasti ajankohtaiseksi. Päivi Räsänen oli taas julkisuudessa, eilen erosi vajaat tuhat ja tänään eroaa näillä näkymin pari tuhatta. Eropiikki tuntuu isolta absoluuttisin luvuin, mutta ennenkaikkea se on sitä suhteellisesti. Nyt on heinäkuu, hyvät ihmiset! Puoli Suomea liottaa varpaitaan laiturin nokassa.

En pidä vertailua Homoiltaan 2010 lainkaan liioitteluna. Vuodenaika sattui nyt olemaan kirkon onni, osin myös Vihtavuoren räjähdysvaara joka söi osan julkisuudesta.

Räsänen on kirkolle vaarallinen ja nyt käynnissä oleva eropiikki on sille suhteellisen vahva todiste.

* * *

Kerrottakoon sama asia kirkon kannalta positiivisemmalla esimerkillä. Vuonna 2007 Imatran seurakunta menetti runsaasti jäseniä. Muut samankokoiset seurakunnat menettivät kuitenkin noin kaksi kertaa niin paljon. Silloinen Imatran kirkkoherra Olli Aalto (nyk. Marja-Sisko Aalto) siis ilmeisesti hoiti hommansa suhteellisen hyvin.

 

  1. Kirkon olisi alettava valitsemaan jäsenensä ja heittää ulos ne jotka eivät usko kirkon opettamalla tavalla. Se tarkoittaisi n. puolet jäsenistöstä. Silloin kirkko voisi puhua jäsentensä suulla eikä kuten nykyään, suulla suuremmalla. Kun jäseneksi kelpaa kuka vain, vaikka ateisti, maistuu juttu rahastukselta. Rahastuksen ollessa kyseessä ei tarvitse ihmetellä piispojen lausumia. Raha ratkaisee, ei evankeliumi.

  2. Ei ongelma ole tuo eropiikki vaan eroajien ohut side kristinuskoon. Eihän itsetarkoitus voi olla jäsenmäärän maksimointi jäsenten uskota riippumatta.

    Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan vain 27 % suomalaisista uskoo kristinuskon Jumalaan eli kirkon jäsenistä noin 65 % ei sano uskovansa. Ei taida olla iso yllätys jos nuo eroajat kuuluvat tähän jälkimmäiseen joukkoon. Kirkon jäsentilastoissa on paljon ilmaa ja jäsenmäärät tulevat putoamaan vielä rajusti. Jos ei pidä epämiellyttävistä totuuksista, niin voi laittaa pään pensaaseen. Pitäisikö kristinuskon sanomaa siis muuttaa niin, että mahdollisimman moni kuuluisi kirkkoon vai pitää jäsenmääristä riippumatta kiinni siitä mikä sanoma on ollut jo yli 2000 vuotta. Siihen kuuluu myös osana Raamatun asema Jumalan tahdon ilmaisuna.

  3. Kirkon olisi alettava valitsemaan jäsenensä ja heittää ulos ne jotka eivät usko kirkon opettamalla tavalla. Se tarkoittaisi n. puolet jäsenistöstä.

    Aika alakanttiin tuo arvio. Ensinnäkin, Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan suomalaisista vain 27% uskoo kristinuskon Jumalaan. Ja nämäkään kaikki tuskin samalla tavalla. Siinä olisi sitten aikamoinen uudistus edessä.

  4. Huomaan, että monet vapaa-ajattelijat/ateistit/humanistit/agnostikot tuntuvat tietävän, millaista uskon on oltava, ennen kuin ihmistä voi kutsua kristityksi tai hänellä on oikeus olla kirkon jäsen. Velvollisuushan se ei ole kenellekään. Anterokin toistaa tuota yhtä tutkimustulosta varsin (fundamentalististi) fundamentalistisesti (Antero Kangasluoman huomautuksen jälkeen korjattu kirjoitusvirhe)… Hänen kanssaan olen keskustellut myös siitä, saako uskontojen edustajiksi edes kutsua niitä, joiden hän kokee seuraavan vain uskonnollisia perinteitä.

    Minusta on tuntunut (siis nyt vain mutua), että varsin tiukkapipoista raamatuntulkintaakin tulee juuri tuolta porukalta. Ihan niin fundamentalistista porukkaa olen harvoin tavannut, vaikka täälläkin on monenlaista kieltämättä löytynyt. (Perheessä on tehty tutkimustakin Thaimaan riippumattomista kirkoista, joissa kaikennäköiset tulkinnat löytyvät kymmenista/sadoista eri ryhmistä.)

    Totta kai on surullista, että evankeliumin sanoma on jollekin niin vieras, että kirkon jäsenyys ei tunnu mielekkäältä eikä kirkosta eron jälkeen löydy paikkaa muusta kristillisestä yhteisöstä. Aika moni eronnut sanoo vielä kuitenkin ”uskovansa” omalla tavallaan. Niin kuin olen monesti sanonut (aika naiivistikin), toivon, että kaikki maailman ihmiset löytäisivät Jeesuksen. Missä miten ja milloin on heidän oma asiansa – ja vähän myös kristittyjen asia, jos emme osaa tästä elämämme tärkeimmästä asiasta oikein kertoa.

    Ihan en ymmärrä sitä riemua, jota esim Jori & Co kokevat näistä eroista. En todella tiedä, miksi toisten ero tai pysyminen kirkossa heille kuuluisi. Nörttinä ymmärrän kyllä sen, että kaikenlaisia numeraalisia taulukoita on mukava väskätä.

  5. Anterokin toistaa tuota yhtä tutkimustulosta varsin fundamentalististi

    Ensinnäkin, et Maija taida tietää mitä sana tarkoittaa ja olet kirjoittanut sen väärin. Toiseksi, minusta se jätetään täällä kovin vähälle huomiolle ja puhutaan suomalaisten uskovien enemmistöstä. On aika selvää, että jos vain 27% sanoo uskovansa kristinuskon Jumalaan mutta 76,4% ev. lut. kirkkoon niin jokin epäkohta täytyy olla.

    Tuntumani suomalaisten uskoon ei perustu ainoastaan tuohon tutkimustulokseen vaan myös ihan käytännön kokemuksiin. Erityisen iso osa n. 30-40 vuotiaista ei usko mutta pitää kyllä kiinni kirkkohäistä. Jos heitä muistutettaisiin useammin kirkon mielipiteistä niin eroaisivat varmasti. Olen itse myös kristillisessä yhteisössä töissä ja tunnen niitäkin piirejä.

  6. Antero. Korjasin kirjoitusvirheeni. Minun on tuotettava sinulle pettymys ja kerrottava, että tiedän, mitä fundamentalismi on. Tässä tapauksessa tarkoitin lähinnä Hiki- enkä Wikimääritelmää:

    Fundamentalismi tarkoittaa lujaa pitäytymistä tiettyihin periaatteisiin, koska ne ovat ainoita ja absoluuttisesti oikeita tapoja asioiden hahmottamiseen.

    Sellaisena koen tuon asian toistuvan esilleoton. Saat olla eri mieltä ja varmaan oletkin.

    Tuotankohan toisen pettymyksen, kun sanon, että minunkin kommenttini pohjautuvat käytännön kokemuksiin. En halunnut sitä erityisesti mainita, koska ainakin kerran aikaisemmin ymmärsin, että se ei sinulle riittänyt. Silloin puhuimme tutkimuksesta, joka sanoi mm näin:

    Perinteinen uskonnollisuuden väheneminen ei siis välttämättä johda uskonnottomuuteen, vaan vaihtoehtoisten uskomusten lisääntymiseen

    Sekin kyllä liittyy tähän Jorin blogin aihepiiriin. Siksi mainitsen sen täälläkin.

    (Otin sinut edellisessä kommentissani esimerkiksi monista, koska olit juuri kommentoinut ennen minua. En siis suoranaisesti vastannut sinulle erityisesti.)

  7. Sonja. En ihan tavoittanut ajatustasi. Minunkin mielestäni Jori on todella sympaattinen ja asiallinen ihminen. Olen ollut hänen kanssaan aina välillä sähköpostikirjeenvaihdossakin liittyen hänen nuoruusaikaansa ja kotipaikkakuntaansa, siis hänen entiseen kotiseurakuntaansa, joka oli nimikkoseurakuntamme parinkymmenen vuoden ajan. Tunnen hänen koulunsa, opettajansa, rippikoulupappinsa yms ja ymmärtääkseni heilläkin on ollut Jorista vain hyvää sanottavaa. Sympaattistenkin ihmisten kanssa voi olla (sovussa) eri mieltä asioista.