SOTE-uudistus muuttaa verorakennetta merkittävästi. Muutokset pyritään tekemään veronmaksajan kannalta neutraalisti, mutta kaikilta osin näin ei käy. Suoraan yleisperusteluista lukien:
Verotuksen painopisteen siirtämisellä kunnilta valtiolle on vaikutusta myös kirkollisveron tuottoon. – – vähennykset kohdistuisivat – – nykyistä vähemmän kunnallis- ja kirkollisveroon. Tämä johtaisi siihen, että kirkollisveron tuotto kasvaisi arviolta noin 43 miljoonalla eurolla. Kirkko siis saisi verouudistuksen yhteydessä perusteetonta hyötyä – –
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee keskimäärin vajaan prosenttiyksikön vuodessa ja on nyt hieman yli 70 prosenttia. Mainittu 43 miljoonan euron eli noin viiden prosentin lisäys kirkollisveron tuottoon vastaa karkeasti arvioiden määrää, jonka kirkko menettää viidessä vuodessa. SOTE siis lisää kirkon elinaikaa viisi vuotta.
Taustalla tässä on kirkon jäsenyyden hyvin pieni hintajousto. Tätä on tutkittukin VATTin toimesta kymmenisen vuotta sitten. Asia on myös arkijärjellä ajatellen selvä: kuka kuuluu kirkkoon jos se maksaa 250 euroa vuodessa, mutta ei enää 265 euron hinnalla? Eihän kirkon jäsenyyttä ajatella hyödykkeenä kuten jäätelötuuttia, Aamulehteä tai uutta asuntoa.
Toisaalta kirkon jäsenyys on herkästi katkolla, jos mistä tahansa kirkollisveroon viittaavasta uutisoidaan. Tämä näkyy esimerkiksi keväisin, kun säännöllisesti eroaminen hieman kasvaa verohallinnon muistaessa kansalaisia. Kirkollisveron lisääminen veroprosenttia nostamalla siis lisäisi eroja. Mitään parempaa kuin tällainen hiljainen kirkollisveron nousu ei kirkko voi kohdata.
Epäilemättä vapaa-ajattelijat yrittävät asiasta tiedottaa, ja tämä on jo aloitettukin. Näillä on varmasti jonkin verran vaikutusta, ei kuitenkaan kovin merkittävästi.
Jori Mäntysalo: ”Mainittu 43 miljoonan euron eli noin viiden prosentin lisäys kirkollisveron tuottoon vastaa karkeasti arvioiden määrää, jonka kirkko menettää viidessä vuodessa. SOTE siis lisää kirkon elinaikaa viisi vuotta.”
Erikoinen näkökulma, mutta vapaa-ajattelijoille tyypillinen. Tuo mainittu 43 miljoonaa on kutakuinkin Espoon seurakuntayhtymän vuosittainen verokertymä. Saman verran maksaa myös Espoon seurakuntayhtymän omistamien kiinteistöjen (kirkkojen, seurakuntatalojen ym. julkisten arvorakennusten) peruskorjaus lähivuosien aikana. Muilla seurakuntayhtymillä ja seurakunnilla on samansuuntainen korjausvelka omistamistaan kiinteistöistä.
Kun lisäksi otetaan huomioon hautauskulujen kertyminen kirkollisveronmaksajien harteille niin, että indeksikorotuksen toteutumatta jääminen ja liian alhainen valtion kompensaatio merkitsee jatkuvasti n. 20% vajausta kirkon hoitamasta yhteiskunnallisesta palvelusta, tässä on kansalaisten yhdenvertaisuus unohdettu: kirkon jäsenet maksavat myös kirkkoon kuulumattomien hautauskuluja. Ei kai kirkon jäsenyydestä pidä demokraattisessa maassa rangaista?
Äkkiä laskettuna tuollainen 43 miljoonan ylimääräinen ”verohelpotus” kirkolle seuraavien lähivuosien aikana antaa mahdollisuuden hoitaa edes jotain näistä valtiollekin kuuluvista velvoitteista: kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjausvelkaa ja hautauskulujen tasaisempaa jakautumista kirkon jäsenien ja kirkkoon kuulumattomien kesken.
Mutta mikään jatkoaika tai lottovoitto se ei kirkolle ole. Kirkon aika ei ole lopulta verorahoista kiinni. Jos oikein muistan, kirkon Herra käski antaa keisarille, mikä keisarille kuuluu (verot) ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu (ihmiset).
114 miljoonaa on tarkoitettu kolmeen tehtävään.
Aloitetaan vaihteeksi pienimmästä. Mitä ovat ne väestökirjanpidon tehtävät, jotka valtion mielestäsi tulee evlut kirkolle korvata? Huomaa, että viimeistään 2005 alkaen valtion väestötietojärjestelmässä on ollut täydelliset tiedot. (Laki 1999 + pari siirtymäaikaa.)
Väestökirjanpitotehtävistä on säädetty väestötietojärjestelmästä ja väestörekisterikeskuk- sen varmennepalvelusta annetun lain 48 §:ssä. Tämä on siis laissa säädetty ja se koskee kirkkoja julkisyhteisöinä.
Näin ollen lyhyt vastaus kysymykseesi: kaikki. Koko järjestelmähän alunperinkin luotu kirkon aloitteesta ja sen tarpeisiin. Valtio & kunnat ovat päässeet valmiille ja käyttämään kirkon vuosisataista korvaamatonta perintöä.
Tuosta ev-lut. kirkolle maksettavasta 114:n milj. euron korvauksesta väestökirjanpidon ylläpitämiseen on varattu 2 milj. euroa, siis n. 1,8% koko summasta.
Voidaan myös laskea, että jos kaikki väestökirjanpidon palvelut (henkilöstö ja palveluun tarvittavat kiinteistöt) sijoitettaisiin valtion ja kuntien palvelupisteisiin, valtio ja kunnat tuskin selviäisivät siitä kahdella miljoonalla eurolla vuosittain. Kirkko tekee siis mitättömän pienellä korvauksella töitä valtion ja kuntien hyväksi tilanteessa, jossa vielä 70% maan kansalaisista on myös kirkon jäseniä.
Mikä olisi sinun ratkaisusi tälle väestökirjanpidon siirtämiselle kokonaan valtion ja kuntien hoidettavaksi? Paljonko se saisi meille veronmaksajille maksaa..?
Sanottakoon, että minä en jää kaipaamaan kahta miljoona euroa, jos kirkko saa nykyisestä väestökirjanpidosta henkikirjoittajalta kaikki tarvitsemansa tiedot (esim. tiedot kasteesta, rippikoulun käymisestä ja konfirmaatiosta, joista rippikoulun käyminen on mm. kirkollisen avioliittoon vihkimisen edyllytyksenä). Nyt niitä ei välttämättä väestörekisterikeskuksesta saa, vaikka asia koskee yli 70% kaikista suomalaisista.
Väestörekisterikeskuksessa ei ilmeisesti ole riittävästi osaavaa henkilöstöä, joka kykenisi nämä tiedot järjestelmästä poimimaan, sinne viemään ja välittämään eteenpäin. Se niistä ”täydellisistä tiedoista”. Valitettavasti.
Oma Kirjuri-järjestelmämme toimii tässä suhteessa moitteettomasti. Siksi varmaan valtion kannattaa maksaa budjetistaan moinen pikkusumma (2 milj. euroa) kirkolle siitä, että osaaminen on sen hallussa ja palvelee vielä suurinta osaa suomalaisista.
Jouni, ensiksi kiitän täsmällisestä lakiviittauksesta!
Aiemmin kirkkohallitus on arvioinut väestökirjanpidon korvattavien kulujen olevan 4,6 eikä 2 miljoonaa. Tässä kokonaisuudessa pieni summa joka tapauksessa.
Valtion väestötietojärjestelmään eivät kai kuulukaan tiedot uskonnollisista riiteistä? Jos jokin on kirkon omaa toimintaa, niin eikö nimenomaan kirjanpito siitä, ketkä ovat käyneet rippikoulun?
Historiallisesti on minusta väärin puhua kirkon tekemästä ja valtion tekemästä työstä ennen 1800-luvun puoliväliä. Silloinhan vasta valtionkirkko syntyi, siihen saakka hengellinen toiminta oli eräs julkisen vallan sektori.
Jorin, sinä argumentoit sillä, että jo nyt väestörekisterikeskuksesta saa ”täydelliset tiedot” kaikista kansalaisista. Oma vastaukseni lähti siitä, että yli 70%:n tapauksessa ei saa.
Siksi on paikallaan, että valtio kompensoi kirkolle tämän osaamisvajeen. Se tekee kaikista kansalaisista, myös kirkon jäsenistä, lain edessä yhdenvertaisia.
Jouni, valtio saa VRK:lta kaikki ne tiedot, joita valtio tarvitsee.
Sitten on tietenkin lukematon joukko muita tietoja, joita on jäsenrekistereissä, nimikirjoissa, opiskelijarekistereissä jne jne.
Jori, tiedät varsin hyvin, mihin viittaan: kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen. molemmat toimituksia, joissa kirkon jäsenyydellä on väliä ja jotka valtio on uskonut kirkon hoidettaviksi. Näissä ei opiskelijarekisterillä tee mitään.
Niin kauan kun valtio on uskonut kirkon hoidettavaksi asioita, joissa jäsenrekisteri kompensoi vrek:n tietoja, siitä tulee antaa kirkolle korvaus po. jäsenrekisterin ylläpitämisestä. Muuten kansalaisten yhdenvertaisuus vaarantuu.
Vastasin, kun kysyit, vaikka tuota kahta miljoonaa tuskin jäädään itkemään, jos se menetetään ja vrek antaa po. toimituksiin ”täydelliset tiedot”.
Kysyn puolestani sinulta: mitähän se sitten meille veronmaksajille kustantaa, kun vrek:n järjestelmät pitää luoda uudelleen ja palkata lisää väkeä hoitamaan vrek:ssä näitäkin asoita, jotka koskevat yli 70%:a kansalaisista..? Riittääkö kaksi miljoonaa / v.?
”…kirkon jäsenet maksavat myös kirkkoon kuulumattomien hautauskuluja.”
Ja kirkko saa yhteisöveroista makean osansa kirkkoon kuulumattomilta yhteisöiltä….
Poistunut vuoden 2016 alussa.
Poistunut vuoden 2016 alussa.
Ja sisältyy valtiolta tulevaan 114 miljoonan euroon, jotka on kerätty myös kirkkoon kuulumattomilta ihmisisltä.
”kirkolle tilitetty yhteisövero korvataan valtionrahoituksella, jonka suuruus on 114 miljoonaa euroa vuodessa”
Tämä siis tarkoittaa sitä, että kirkko ei saa enää osuutta yhteisöverosta, vaan valtio maksaa suoraan budjetista kirkolle ”könttäsumman” kirkon tekemistä yhteiskunnallisista palveluista.
M.O.T.
Yhteisövero-osuuden muuttuminen könttäsummaksi lienee sikäli harvinainen tapaus, että kirkko ja vapaa-ajattelijat ovat yhtä mieltä siitä, että muutos oli parempaan päin.
Kirkko hengellisenä yhteisönä ei häviä maailmasta ennen kuin nykyinen maailmakin häviää. Yksittäisten kirkkokuntien toimintaedellytykset toki voivat muuttua radikaalistikin yhteiskunnan muutosten myötä. Itäisessä naapurissamme on tästä paljonkin kokemusta. Joskus kirkko on joutunut menemään kokonaan maan allekin. Juridisen aseman muutos ei siis ole niin kohtalokas kuin vapaa-ajattelijat luulevat/toivovat. Sinänsä on aivan realistinen tulevaisuuden kuva se, että kirkko saattaa muutaman vuosikymmenen kuluessa menettää julkisoikeudellien asemansa. Tälaiseenkin, sinänsä ei-toivottavaan, mahdollisuuteen on syytä varautua. Verotukseen perustuvalla rahoitusjärjestelmällä on hyvänä puolena mm. se, että jäsenmaksu porrastuu tulotason mukaiseksi, mikä on oikeudenmukaista niin köyhien kuin rikkaidenkin kannalta. Mutta kyllä kirkko voi toimia vapaaehtoisten lahjoitustenkin varassa, on siitä paljon esimerkkejä maailmalla. Toki silloin jäsenkunnan sitoutuminen on paljon vahvempi kuin nykyjärjestelmässä.
Kyllähän valtionkirkkoaseman poistuminen varsin ilmeiseltä näyttää.
Toisaalta yhtä ilmeiseltä tuntuu sekin, ettei muutos tapahdu kovin äkkiä. Vaikka minkälaisia homoiltoja olisi, niin kunakin vuonna ainakin 95% kirkon jäsenistä myös jatkaa jäseninä.