Soihdut sammuu, kaikki väki uupuu…

b2ap3_thumbnail_Oravanpyr.jpg

Teet työtä hiki hatussa, niska limassa, sydän kurkussa, kieli vyön alla, hermot kireällä, veren maku suussa. Puurrat ja puurrat, kaiken täytyy tapahtua nopeammin, koko ajan on oltava tehokkaampi.  Ehtiäksesi enemmän lyhennät yöuniasi ja vapaa-aikaasi. Mikään ei riitä.

Sairauslomalle ei uskalla jäädä, kun työn jatkuvuus on epävarmaa. Työ ei tekemällä lopu. Palkan maksu voi kyllä loppua: Lopulta saat kiitokseksi kalossinkuvan persuuksiin. Äkkiä olet ulkona kaikesta, ihan pihalla. Siinä meni ikä ja terveys, unelmat muuttuivat painajaisiksi. Pelot toteuttivat itsensä.

Mihin työn ilo on kadonnut? Missä Jumala on tässä jumalattoman tappotahtisessa menossa? Kukaan ei kestä loputtomiin sellaista päätöntä menoa, jonka ainoana pyrkimyksenä tuntuu olevan jatkuva muutos ja jonka merkitystä tai mielekkyyttä työntekijä ei edes ymmärrä. Mitä vähemmän palkollinen saa vaikuttaa omaan työhönsä, sitä kitkerämmältä työnteko tuntuu.

Voiko työntekijä tällaisten muutosten ja uhkien, epävarmuuden ja kovan kilpailun keskellä antaa parhaan mahdollisen työpanoksensa, vaikka hän loikkisi paikasta ja asiasta toiseen kuin sähköjänis, sellainen Duracell-pupu?  Mainoksen mukaan D-pupu hyppii vielä senkin jälkeen kun toisilta maskoteilta jo veto loppuu…

Ei, tällaisella menolla ihminen vain rikkoo itsensä.  Työn tekeminen ruumis jännittyneenä kuin viulunkieli on sama asia kuin yrittäisit ajaa polkupyörällä jarrut päällä. Vaikka siihen käyttäisi kuinka paljon energiaa tahansa, pyöräily tulee koko ajan vain raskaammaksi. Mutta heti kun lakataan jarruttamasta, pyörä kulkee kevyesti eteenpäin. Energia muuttuu nyt liikkeeksi sillä tavalla, ettei mitään mene hukkaan. Energia virtaa esteittä rentoutuneen ruumiin läpi.

Työtä voidaan edelleenkin tehdä vapaasti, nopeasti ja yksinkertaisesti, jos elämme sisäisessä hiljaisuudessa ja rauhassa, ilman sisäistä tai ulkoista hälyä ja melua.  Työ tulee mutkikkaaksi ja vaikeaksi, jos jännitämme itseämme ja hätäilemme ehtiäksemme niin paljon kuin mahdollista.

Hyvät työvälineet kuuluvat asiaan. En saa mitään irti tietokoneestani, jos hermostuksissani moukaroin näppiksen mäsäksi. Mitä työpanoksestani tulee, jos sallin ruumiini ja sielunikin menevän rikki? Sairauslomallehan silloin joudun. Mutta tuo pakollinen pysähtyminen voi sitten saada minut miettimään, mikä työnteossa olikaan se keskeisin juttu, pointti:  Miksi minä työtäni teen, ketä tai mitä minä palvelen? Sairasvuoteelta taitaa sittenkin nähdä asiakokonaisuuksia paremmin kuin oravanpyörästä…

Jokaisen, joka kaipaa Jumalaa, pitäisi kysyä itseltään, etsiikö hän Jumalaa liian jännittyneenä ja onko tässä ehkä syy siihen, ettei hän näytä pääsevän eteenpäin. Laukaisemalla jännityksen voimme poistaa paljon sellaista, mikä estää jumalallista elämää kehittymästä meissä.  Ennen sanottiin meidän kahden maailman kansalaisten työnteosta kauniisti: Käsi aurassa, sydän taivaassa.

 

Inspiraationi lähde:

https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/12404-kirkon-alat-ry-huolissaan-mediahaely-ja-uudistukset-uuvuttaa-kirkion-tyoentekijaet

 

17 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Sonja: Joo, ihmisläheisyys on papin työssä sekä rakkainta että raskainta. Kun tulee aikoja, jolloin olen kurkkuani myöten täynnä tätä duunia, niin silloin lähden nimenomaan ihmisiä karkuun. Sosiaalisuudella on puolensa ja puolensa.

    Lohdullista on havaita, että näin teki myös Mestarimme: Meni yksin autioon paikkaan rukoilemaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Mä väsyn siihen, että teen vääriä ja turhia asioita. En siihen, että teen paljon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sonja Ottavainen sanoo:

    Joo Elias puhuu viisautta. Mä väsyn siihen kun en osaa valita mikä on väärää ja mikä oikeaa…Siis valinnoissa, joista ei tiedä, mihin ne johtaa. Sitähän se elämä on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sonja Ottavainen sanoo:

    Varmaan just se on parasta ja raskainta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • laila h flink sanoo:

    Syksy alkaa olla pian käsillä, oletko saanut kuraa niskaasi. Jumala loi maailman , katseli sitä ja sanoi , tämä on hyvä, samoin hän loi ihmisen , mutta ei lausunut ihmisen kohdalla samoin, vaan jätti ihmisen itsensä ratkaistavaksi sen, kouluttamaan ja oppiakseen luomistyön hyvyydestä ja kauneidesta .

    Taivaan linnut ovat hyvä esimerkki ja opiksi . Ne lentävät pitkiä matkoja , valon ja tuulen mukaisesti parvissa, vaihtaen välillä lentojärjestystä tuulenhalkaisijana . Ei linnuilla ole ensimmäisen luokan matkoja , eikä lentoemäntiä ruokkimassa lennonaikana .

    Merenyllä lentäessä , yksi linnuista erkaantui aurasta ja syöksyi mereen , sen kaula taittui ja lintu kuoli. Toiset linnut jatkoivat tasaiseen tahtiin matkaansa , vetojärjestys vaihtui , nyt yhtä lintua vähempänä. Auran kärjestä on vaikea havaita takanatulevien lentojärjestystä . ” Ovatko aurankärjessä olevat miehet ja naiset huolehtineet kaikkien matkaeväistä ja levähdyspaikoista .”

    Olen usein miettinyt , että kaikki mitä elämässä tapahtuu ja tehdään , ei saisi kokonaan haihtua tietymättömiin . Sukupolvi vaihtuu , jonkin aikaa muistetaan poissiirtyneitä , sitten sekin kaikki vaipuu unhoon . Hautakivi jää jäljelle joksikin aikaa ja sitten sekin poistetaan, vieläpä melko lyhyen ajan kuluttua. ” Näytelmä on päättynyt “.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuomo Hämäläinen sanoo:

    Niinhän se on. Moni esittää että kenellekään ei anneta voimiensa yli. Että pahan ongelma ratkeaa sillä että kaikesta on enemmän hyvää kuin huonoa. Tekisi mieli potkia heitä kesseille ja sanoa että tästäkin aktiosta seuraa enemmän hyvää kuin huonoa. ;

    Masennusta ei pidä hankkia nuorena. Koska yritäppä sen jälkeen saada töitä ikinä! Ei, vaikka saikkua saa de jure, vain idiootti otaa sitä de facto. Ongelmat voi sitten ratkaista kun ne ovat ylitsepääsemättömiä. Muistaa vaan että ei pidä viiltää poikkirantein. Pirulaiset paikkaa ne.

    Olen hieman ihmeissäni siitä miten Ruttopuiston Rovasti sai kovasti myötätuntoa. Itse, kun nostin masennusta esiin, sain pahentavan tuhokuurin jossa hyökättiin ihmistä vastaan tysin rintamin.

    Tehokeinona esimerkiksi huumori, joka Ruttopuiston Rovastilla on äärimmäisen julmaa. Moitteitani kutsui hikipediakriteereiksi. Vaikka ne ovat itse asiassa lähinnä hikipedian karaisemat. On ollut Pakko refllektoida, kun voi 3000 euron lasku tupsahtaa tekstistä jota ei ole kirjoittanut tai kerinnyt lukeakaan. ; Mens rea, mala fide -teemalla.

    Jumalattomaksi kutsuu. Näkisin että tässä on kalvinistista työmoraalia jossa Jumalan apu on samaa kuin menestys. Luterilaiselle kulttuutrillemem vierasta, mutta viidesläisiä halaavassa kulttuurissa odotettavaa. Tee enemmän ja enemmän. Ja jos et ole kristitty, ei sinulla ole niitä harvojakaan pyhiä. Kun niistä tulee velvollisuuksia, että pitää suorittaa ja osallistua ja taipua uskonrituaalielämään. Ja saat kjuulla oelvasi moraaliton paha ihminen, koska ilman Jumalaa sinulla ei ole myötätuntoa.

    Ja tässä on turha puhua palkasta. Ilmaiseksi identiteettisi rutataan. Ymmärtäisin jos joku aggressiivinen julistaja-ateisti runtataankin kova kovaa vasten seinää päin. Mutta henkenä on se, että rutataan kaikki. En tiedä pitäisikö toivoa että Ruttopuiston Rovasti saisi myötätuntoa jotta voisi sitä muillekin jakaa. Vai pitäisikö hänet jättää ilman jotta ymmärtäisi mitä siitä voi seurata.

    Minut ajoi tyyppi viikko sitten lähes itsemurhaan, oli kova stressori. Nyt tekisi mieli halata että “nohnoh”, “ei se niin paha ole”. Mutta kenties siitä seuraisi enemmän pahaa kuin hyvää kun munille potkiminen on merkki ja haaste jossa Jumala vaan vähän koettelee, eikä koskaan liikaa. Ei edes silloin kun seurauksena mietit viiltelysuuntia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Duoda, duoda. En minä, Tuomo, tässä ole mitään myötätuntoa kerjäämässä, sillä en bloginassani (blogi+pakina) puhu itsestäni. Mitä nyt vähän aistin yleistä ilmapiiriä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121