Sirkka Konttinen: Rakas työmaani - ilomielin Ilomantsissa (kirja-arvostelu)

Lehtori Sirkka Konttinen teki pitkän työuran -käytännössä koko työuransa - Ilomantsin seurakunnan palveluksessa seurakuntalehtorina. Näistä kokemuksista hän on laatinut muistelmateoksen.

Konttisen kirja on mielenkiintoinen sukellus pienen rajaseurakunnan ja sen ihmisten arkeen ja hengelliseen elämään. Konttinen kertoo työstään paljon ilomantsilaisten tavallisten ihmisten kautta. Hänellä on ollut laaja maallikoiden verkosto. Voidaan sanoa, että Konttinen on ollut aikaansa edellä, kun kirkossa on vasta nyt herätty vapaaehtoisten aktivointiin. Sirkalla heitä on ollut lähetyspiirien ohella myös varhaisnuoriso- ja nuorisotyössä.

Kirja on rehellinen kuvaus eri vuosikymmenten kokemuksista iloineen ja suruineen. Ristiriidoiltakaan seurakunnassa ei ole vältytty. Niitäkin kuvatessaan Sirkka on kaikista kriittisin suhteeessa itseensä. Kaikista vaikein kokemus Sirkan kirjassa on puolison menehtyminen vain kahden aviovuoden jälkeen. Tästä ja äitinsä omaishoitajana toimimisesta Sirkka kirjoittaa henkilökohtaisesti ja kauniisti. Arvostus läheisimpiä ihmisiä kohtaan huokuu kirjan sivuilta.

Mielenkiintoisia ovat myös kuvaukset Ilomantsin nimikkolähettien työstä, olihan lähetystyö Sirkan työalana nuorisotyön jälkeen. Keskeisessä roolissa on myös Päivö Parviainen, jonka ainutlaatuisesta otteesta nuoriin olen itsekin saanut kokemuksen. Mielenkiintoisia ovat myös Sirkan matkakertomukset nuorten kanssa Eurooppaan. Kommelluksiltakaan ei vältytty, mutta kaikesta selvittiin.

Jonkin verran kirjassa on toistoa ja rakenne voisi olla vieläkin selkeämpi. Mutta elämänmakuiset kertomukset tempaavat kyllä mukaansa. Kirja suorastaan koukuttaa. Se on arvokas ajanhistoria maalaispitäjän ja kirkollisen elämän kehityksestä eri vuosikymmeninä.

Kirjan luettuani minulla oli kolme ajatusta.

1) Tämän ihmisen kanssa olisin halunnut tehdä seurakunnassa työtä.

2) Lehtorin virka on monipuolinen virka. Sirkan työnkuva on ollut hyvin vaihteleva ja rikas. Kirkkomme on hengellisesti paljon köyhempi, kun lehtorin virka on näivetetty.

3) Missä ovat nykyään kutsumustietoiset, Herralle vähässä uskolliset ja työnäkyään toteuttavat sirkat? Yksi vastaus on: harvassa.

Kirjaa saa sirkka.konttinen@gmail.com

11 kommenttia

  • Leo Tihinen sanoo:

    Kimmo Jaatila: ”Missä ovat nykyään kutsumustietoiset, Herralle vähässä uskolliset ja työnäkyään toteuttavat sirkat? Toinen vastaus vastaus on: Seurakuntapastoreina, kappalaisina, kiekkoherroina ja piispoina ym.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Nänä ”sirkat” ovat kahvinkeittäjiä ja muita avustavia henkilöitä. Ja mitä kutsumukseen tulee, sitä tarvitaan vain naisille, siitä kun ei makseta. Sama sairaanhoitajien, ja monien muiden naisammattien kohdalla. Mies ei kutsumusta tarvitse.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo Jaatila sanoo:

      Kiitos vikoilevasta ja katkerasta kommentistasi Charlotta. Kyllä minä ainakin kutsumusta tarvitsen joka päivä omassa maallisessa työssäni. Muuten en jaksaisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kimmo Jaatila sanoo:

      Ja vielä: lehtorin virka ei ole mikään avustava tehtävä. Se on hengellinen teologin virka, jota et näköjään tunne etkä arvosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Kimmo,

    Leikkaan lauseen”.. Herralle vähässä uskolliset..”.

    Tuo vähässä uskollisuus on Jumalan Valtakunnan työssä avain. Eli se on ottaa joka päivä ristinsä, oma usko, mikä ei ole ihmisen uskoa, vaan Jumalan uskoontulossa uskovaan laittamaa. Eli ei tarvi omassa voimassa, oman ymmärryksen varassa tehdä näkyvää eikä näkymätöntä. Ihmisten kiitos, arvostus ei ole tyydyttävä palkkio, vt. Luuk. 6:

    26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.

    Jumalan Valtakunnan työssä ei ole uraputkea. On vain uskollisuus sen jokaisen päivän tekemisissä, uskollisuus olla Hänen todistaja, missä tilassa kiitos on läsnä Jumalalta ja Jumalalle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Nytkään korona-aikana sairaanhoitajat eivät ole saaneet ”kutsumuksensa” arvoista palkkaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Kimmo, kiitos kirja-arvostelusta. Tässähän on hyvä vinkki muillekin bloggaajille: voimme kertoa kirjoista, jotka ovat jotenkin säväyttäneet. Monia kiinnostavat varmasti myös tällaiset kirjat, jotka eivät keiku isojen kustantamojen top ten -listoilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Monet naiset, jotka ovat olleet hoiva-alalla, saavat niin pientä eläkettä, että sillä ei tule toimeen. Suuri osa joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle ennen virallista eläkeikää Kaikki hoitotyö on raskasta, sekä henkisesti, että fyysisesti, ja se pitäisi korvat kunnon palkalla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kimmo Jaatila

    Keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskinkertainen. Kahden pojan isä, aviomies. opettaja, pastori ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut mies. Blogissani käsittelen opettamista, kasvattamista, arvoja, politiikkaa ja kirkollista elämää. Joskus vakavasti,joskus irvaillen. Kuvia en kumartele enkä suosiota hae.