Sinkkuhäät – oikotie onnelliseen avioliittoon?

Kukapa meistä ei silloin tällöin kaipaisi vihkisormusta, hääjuhlaa, sitoutumista, lahjoja ja avioliiton mukanaan tuomaa statusta? Naimisiin menon suurin este näinä päivinä on se, että vierelle ei löydy riittävän tasokasta kumppania. Mutta ei hätiä mitiä: Mene naimisiin itsesi kanssa!  Säästyy paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, kun ei tarvitse lähteä deiteille, etsiä kissojen ja koirien kanssa kumppania ravintoloista tai tanssilattioilta, netistä tai ns. hyvien harrastusten parista.

Kun joku kehottaa sinua katsomaan peiliin, hän usein tarkoittaa, että sinussa muka olisi jotakin pielessä. Mutta kun sitten lopulta katsot peiliin, sinulle voi käydä niin kuin kreikkalaisen tarun Narkissokselle, joka rakastui omaan kuvajaiseensa lähteen silmässä. Ja se oli sitten menoa, rakkautta ensi silmäyksellä!

Ei perheen tarvitse olla yhteiskunnan pienin toimiva perusyksikkö, vaikka kirkko niin kiven kovaan väittääkin. Yksilö on. Siis sinä. Jo antiikkiset filosofit sanoivat: Tunne itsesi! Tästä on paljon apua ja iloa sinkkuliitossa.  Jos tämä itsetuntemusprosessi on vielä vaiheessa, niin sormusvalassasi voit toki luvata itsellesi, että tulet kasvamaan ja kehittymään omana itsenäsi päiviesi loppuun saakka. Et lyö itseäsi laimin. Hoidat itseäsi hyvin, puhut itsellesi kauniisti, järjestät itsellesi kaikenlaista hemmottelua ja hyvää oloa. Koska avioliitto!

Parasta ihmisessä on mielikuvitus. Voit kuvitella olevasi sinkkuavioliitossasi yhtä aikaa sekä mies että nainen tai kaksi naista tai kaksi miestä. Mutta pidä nämä fantasiat mielellään omana tietonasi, nimittäin jos sanot, että teitä on leegio, valkotakkiset voivat viedä sinut sivupersooninesi erilaiseen hoitoon kuin olit itse ajatellut ongelminesi mennä.

Yksikään avioliitto ei selviä ilman ajoittaisia ongelmia. Toista ihmistä pystyy yleensä pettämään vain kerran, mutta itseään ihminen pystyy pettämään jatkuvasti. Onneksi on olemassa avioliittoneuvoloita. Itsensä kanssa naimisissa olevan ei edes tarvitse ajatella, saako raahatuksi kumppaninsa mukaan terapiaan.

Olen antanut kertoa itselleni, että puolet avioliitoista päättyy eroon. Tällaisissa tilastoissa eivät tietenkään vielä näy sinkkuavioerot. Koska näihin asti ei vielä ole selvinnyt, miten ihminen viidettä käskyä (älä tapa) rikkomatta voi hankkiutua itsestään eroon, siihen ei myöskään vielä ole olemassa minkäänlaista valmista kaavaakaan.

Toisaalta: Koska valtio sen paremmin kuin kirkkokaan ei Suomessa vielä ole ehtinyt ottaa kantaa sinkkuavioliittoihin, niin mitään henkikirjoittajia tai pappeja ei tällaisen liiton vahvistamiseen tarvita. Pelkkä rakkaus riittää, halu rakastaa itseään myötä- ja vastoinkäymisissä. Jos sinä haluat rakastaa itseäsi yli kaiken ja lähimäisistäsi piittaamatta, niin ei tähän tarvita apua maalliselta regimentiltä sen paremmin kuin hengelliseltäkään. Sinä päätät, sinä säädät.

Jos olet luonteeltasi ujo ja arka etkä uskalla kuuluttaa onneasi koko maailmalle, niin ainahan voit salakihlata itsesi. Sehän vaikuttaa sisäpaisti aivan perisuomalaiselta touhulta, sanoohan sananlaskummekin, että Kell¨ onni on, se onnen kätkeköön.

 

Lukijan on turha luulla, että Sinkkuhäät olisivat blogistin idea. Ei sinne päinkään. Minä vain annoin hieman  kehitysapua oman tiensä kulkijoille:

http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201705110195148_v0.shtml

    • Jari: Sinkkuhäävillitys tulee Jenkkilästä, mutta noin niin kuin yleisellä tasolla voisi todeta, että aina kun jokin tavoite näissä avioliittoasioissa on saavutettu, raja siirtyy eteenpäin: Seuraavaksi voisimme yrittää saada läpi…

      On vain ajan kysymys, milloin monikkoavioliitto on agendalla…!

    • Hannu,

      Niin, millä perusteella voisikaan vastustaa kun nämä viisi, viisitoista, tai 50 toisiaan rakastavaa ihmistä haluava solmia monikkoliiton. Onkin epähumaania kieltää liitolta juridinen asema , ja tietysti ev.lut. yhteisön tms. siunaus pitää saada…

    • Lahtinen: ”Rajoittavaksi tekijäksi tulee itsensä kanssa aviossa olevalle se käsky: Älä tee aviorikosta! Näyttää siltä, että kaikki kättelyä pitemmälle menevät toimet ovat sitä. Ei treffejä, einaamakirja yhteyksiä.”

      Uskollisena elämäntoverina vain Nyrkkikyllikki tai Porkkanapekka – surullista.

      Ei aviorikokseen sortumisesta ole vaaraa naisen kanssa naimisissa ollessakaan, kun pitää mielessä, että kotona vaimo on oikea käteni ja matkoilla oikea käteni on vaimoni.

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121