Silmät auki uuteen vuoteen!

Minulla on ollut mahdollisuus osallistua näin heti vuoden alkuun erinomaisesti suunnitelluille, mutta samalla hyvin haastaville Sleyn työntekijöiden koulutuspäiville. - Työyhteisömme oma tiimi oli valmistellut päiväohjelman, joka tarttui arkailematta haastaviin teemoihin. Yhtenä monista teemoista oli johtaminen, jonka virikemateriaalina olivat tällä kertaa maailman huippujohtajien strategiat.

Saimme mahdollisuuden kuulla Fortune-talouslehden kuutena peräkkäisenä vuotena maailman vaikutusvaltaisimmaksi liikenaiseksi äänestämää Carly Fiorinaa ja Boingin & Fordin johtotehtävissä toiminutta Adam Mullalya.

Nämä johtajat eivät opettaneet meille teologiaa, mutta sen sijaan he esittelivät teologeillekin tärkeitä rehellisen johtajuuden periaatteita.

Carly Fiorina esitteli periaatekehyksen, jonka luominen on yhteisössä olevien potentiaalisten voimavarojen vapauttamisen edellytys. - Tämän kehyksen voi sovittaa muutettavat muuttaen myös kristilliseen seurakuntaelämään.

Kaiken lähtökohtana on näky. Näky vastaa siihen, mihin suuntaan olemme matkalla ja miksi. Näky antaa sisällön sille, miten me toimimme ja julistamme.

Toiseksi tarvitsemme rakenteen, joka palvelee näkyä. Rakenne ei ole itsetarkoitus, mutta se luo edellytykset edetä tarkoituksenmukaisessa prosessissa kohti yhteistä tavoitetta.

Kolmantena tarvitaan seurantajärjestelmä, joka antaa viestin siitä, että näky on ymmärretty oikein ja ollaan liikkeellä oikeaan suuntaan. - Ihminen kun on myös sellainen, että sellaiset asiat koetaan tärkeiksi, joiden toteutumista seurataan (tämä alleviivaa asian arvostusta)...

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on toimintakulttuurin omaksuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisössämme todella omaksutaan tietyt yhteiset arvot ja eletään niiden mukaan. - Teot puhuvat enemmän kuin sanat!

Tähän viimeiseen kohtaan liittyen voi esittää myös syventävän näkökulman:

Jos yhteisö pyrkii saavuttamaan tiettyjä (utilitaristisia) etuja omien arvojensa rajapintoja hivotellen, eikä tämä herätä kriittistä arvokeskustelua, pian yhteisesti sovittujen arvojen rikkomisesta tulee osa toimintakulttuuria. → Hyvin pian edistys, innovatiivisuus ja luovuus hukkuvat korruption alle ja seuraa tuho.

On hyvin mielenkiintoista, että rehellisyys on näin keskeisessä osassa, kun puhutaan huippujohtamisesta!

Myös Adam Mullaly jatkoi samalla linjalla. Johtaessaan Fordin autotuotantoa yhden hyvin vaikean kriisiajan läpi, Mullaly luotsasi yhtiötä kolmen yksinkertaisen periaatteen avulla.

  1. Yhteisesti sitoutuminen ja osallisuus
  2. Faktojen myöntäminen
  3. Tunteiden huomioiminen (niiden käsitteleminen asianmukaisesti) ja hallinta

Peilasin näitä ajatuksia kokemuksiini suomalaisesta kristillisyydestä. Ensisijassa katselen nyt luterilaisia toimijoita.

Ensinnäkin meillä suomalaisilla kristityillä ja kirkollisella kentällä on usein yhteinen työnäky aivan hukassa tai sameana. - Ja tämä pätee nähdäkseni niin yksilöihin kuin yhteisöihinkin! - Suomessa on varsin paljon kristillistä toimintaa, mutta yhteisestä tähtäyspisteestä on mahdotonta saada selvää.

Toiseksi kirkolliset rakenteemme ovat levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. - Meillä on seurakuntia, seurakuntayhtymiä, herätysliikkeitä, messuyhteisöjä, erityistyömuotoja, selektiivejä, palvelujärjestöjä, lähetysjärjestöjä, paikallisosastoja, hiippakuntia, sotilas-, sairaala-, työyhteisöpappeja, oppilaitostyötä, nuorisotiimejä, sateenkaariväkeä, konservatiiveja, liberaaleja jne. - Kukaan ei enää hallitse vision seuraamista, josko koko visiosta on edes ympäripyöreää yksimielisyyttä!

Tämän jälkeen on aika vaikeaa puhua yhteisistä arvoista ja niiden todeksi elämisestä. - Ehkä siksi onkin ryhdytty puhumaan moniäänisyydestä ja pyritty lanseeraamaan siitä kiva humaani idea!

Mutta mitäpä, jos tämä kaikki onkin sen pakenemista, että myönnettäisiin faktat? Suurin osa suomalaisista luteilaisista laskettelee kuin persliukua, ilman että kukaan osaa ohjata tätä kansallisen kristillisyyden jättikelkkaa!

Luovuuden ja monien lahjojemme vapauttamisen kannalta edellä kuvattu malli on ainakin täystuho. Yhteisö ei voi tukea meitä laittamaan Jumalan antamia lahjoja käyttöön, jos siltä puuttuu näky ja edellä kuvattu voimavarojamme suojeleva luovuuden kehys. Kukaan ei suuressa kuvassa koordinoi työnäkyämme. - On kokonaan eri asia olla hallintobyrokraatti kuin todellinen johtaja... Näin siis Carly Fiorinan teorian mukaan.

Saman johtopäätöksen voimme tehdä myös Adam Mullalyn teesien pohjalta...

a) Yhteisesti sitoutuminen ja osallisuus

- se on vaikeaa ilman yhteisesti jaettua visiota ja arvopohjaa...

b) Faktojen myöntaminen

- miten myönnät faktat, jos et jaa yhteistä totuuskäsitystä...

c) Tunteiden huomioiminen (niiden käsitteleminen asianmukaisesti) ja hallinta

- kokemus tunteiden kohdatuksi tulemisesta edellyttää aina niiden asioiden kohtaamista, joihin tunteet viittaavat (siksi em. ongelmat estävät tämänkin kohdan toteutumisen)...

Edellä kuvatun valossa väitän:

Elävä suomalainen kirkollinen elämä on pelastettavissa vain, jos myönnetään, että moniäänisyyteen ja moniarvoisuuteen identifioituminen on juuri niin epäonnistunut kirkollisen johtamisen malli kuin se faktisesti onkin.

Kristillinen kirkko on täällä siksi, että kuolemme kerran kaikki. - Siksi ainoa kestävä visio voi lähteä liikkeelle kuolemattomuuden lääkeen eli Jeesuksen Kristuksen levittämisestä aina maan ääriin asti (Matt.28:18-20).

On myönnettävä faktat, eli tunnustettava, että suurin ongelmamme on synti ja ainoa apu Kristuksen armo. - Ja jos/kun suomalainen kristillisyys on saanut etua rajapintoja hivottelemalla, eli valtion tuomaa taloudellista turvaa (esim. kirkollisverotulot) kosiskelemalla ja yleistä mielipidettä mukailemalla, tästä on uskallettava tehdä pesäeroa. - Muuten hyödyntavoittelu ja laskelmointi tulee osaksi toimintakulttuuria ja tuhoaa kristillisyyden sisältäpäin (eli lakkaa olemasta aito kirkko).

Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Arvolupaukset toimistojen seinillä, tai viralliset asiakirjat (kuten Tunnustuskirjat) eivät auta mitään, jos niitä ei eletä todeksi.

Tämä on vuoden 2017 ensimmäinen blogini ja sillä julistan omalta osaltani uskonpuhdistuksemme juhlavuoden alkaneeksi.

Martti Luther ei uskonut siihen, että kirkko on vastakohtiensa summa, kuin suuri Baabel. Luther oli taitava johtaja. Hänellä oli näky, joka inspiroi häntä kouluttamaan oman aikansa saksalaisia, sitouttamaan ja tekemään osallisiksi evankeliumista ja siihen liittyvästä työstä. Luther pani myös alulle katekismusopetuksen ja tarkastukset seurakuntiin seuratakseen uskonpuhdistuksen löytöjen omaksumista. Näin hän istutti evankelisen uskon kautta toimintakulttuurin, joka muutti koko Pohjois-Euroopan.

Hyvä johtaja ei vain reagoi olosuhteisiin, vaan myös muuttaa niitä. Martti Luther oli enemmän kuin hyvä johtaja. Hän muutti olosuhteita tutustuttamalla kuulijansa kaikkein parhaimpaan johtajaan, joka on Jeesus Kristus.

Lopputeksti

Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elämän veden virrat. (Joh.7:38)

Herra Kristus ei tahdo vain virvoittaa sitä, joka tulee hänen luokseen, sammuttamalla hänen janonsa. Kristus tahtoo tehdä hänestä myös kumpuavan lähteen antamalla hänelle Pyhän Hengen lahjoineen, niin että hän voisi toisiakin virvoittaa. Samoin kuin Kristus on auttanut häntä, hänkin lohduttaa, vahvistaa ja palvelee muita.

Herra Kristus voi tehdä luokseen tulevasta toisenlaisen kuin laki voi. Hurskas kristitty lohduttaa jokaista synneissä olevaa sillä, että Kristus poistaa synnit. Yksi ainoa Raamatun lause puhaltaa ne pois, olkoot ne kuinka suuret hyvänsä. Kuolemankin lähestyessä hän voi lohduttaa heitä, niin etteivät sitä pelästy. Miten? Elämän vedellä eli evankeliumilla.

Kaikki tapahtuu aivan yksinkertaisesti. Sinun on vain kuultava, luettava tai saarnattava evankeliumia. Kuullaan vain äänen kajahdus, on vain vähäisiä kirjaimia kirjassa ja mietitään sitä sydämessä. Tällä sanalla on kuitenkin salainen suuri voima huuhtoa sydämestä kaikki se, mikä on perkeleestä.

Niiden osaksi, jotka tulevat Kristuksen luo, tulee se kunnia, että he voivat saada aikaan näin suuria.

(Lopputekstinä oli Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.)

50 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Pääsisipä näkemään vielä sellaisen seurakunnan jossa, yhteinen työnäky olisi kaikille selvä ja sen mukaisesti toimittaisiin. Usein toiminta tyssää pelkästään siihen. Kaikilla on lopulta omat näkynsä ja kun havaitaan, ettei oman näky saa sijaa, niin siihen loppuu yhteistyö.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Täydellistä ei varmaan ole missään (tässä ajassa), mutta selkeyttä kohti suuntaaminen luo toivoa ja kantaa hedelmää jo pienemmässäkin mittakaavasssa… eikö?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Noiden oppien mukaan saadaan liikeyrityksen lisäksi varmaankin vaikkapa poliittinen puolue kukoistamaan. Kristillisen kirkon kohdalla tohdin epäillä. Maallista menestystä saattaisi tullakin, mutta mitä kaikkea jäisi sen jalkoihin? Millainen johtamisen malli löytyy Uudesta testamentista? ”Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ’Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.'”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      No mutta Martti Pentti!

      Toki nuo olivat liikemaailman metodeja, mutta missä kohdassa ne olivat kristillistä palvelua vastaan?

      Käsittääkseni esim. Carly Fiorina on toiminut myös erään maailman suurimman avustusorganisaation hallituksessa (Good 360) ja One Woman Initiative perustajana. – Näissä hän on käsittääkseni laittanut johtajuuden metodin palvelemaan yhteistä hyvää…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Miten näky – käyttäisin mieluummin sanaa näkemys – hahmottuu? Miten päätetään oikeasta näkemyksestä, johon tulee sitoutua? – – – Miten rakenne luodaan? Annetaanko sen syntyä vai rakennetaanko se suunnitellusti? Pyritäänkö selkeään vai elävän monimuotoiseen rakenteeseen? – – – Seurataanko myös näkemyksen ja rakenteen tilaa vai ainoastaan toimintojen oikeaa suuntaa? Painottuuko seurannassa kiitoksen vai moitteiden antaminen? – – – Onko toiminta yhtä sen kanssa, mitä sen avulla halutaan saavuttaa? Edellytetäänkö alistumista sellaiseen, mikä on ristiriidassa tavoitteiden kanssa?

      Näitä kysymyksiä nousi mieleeni lukiessani. Rehellisyys mainittiin tärkeänä asiana, mutta miten se liittyy tähän malliin? Valheeseen perustuva näkemys voidaan yhtä hyvin asettaa tällaisen rakenteen johtotähdeksi. Sellainenkin käsite näkyi tekstissä olevan kuin totuuskäsite? Sekin herättää epäilyksiä. Mikä totuuskäsite on totta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti Pentti,

      Sinulla on monia hyviä kysymyksiä. – Niihin vastaaminen ja vastausten työstäminen on osa prosessia, joka alkaa työnäyn tunnustamisesta.

      On toki totta, että useimpia johtamisen metodeja voidaan käyttää ainakin jonkin aikaa myös väärien missioiden edistämiseen. – Väärinkäyttö ja sen mahdollisuus ei kuitenkaan ole oikean käytön este.

      Rehellisyys liittyy blogissani kuvattuun metodiin läpäisyperiaatteella. Jos luet huolellisesti, huomaat, että rehellisyys esitetään Jumalan antamisen lahjojen vapauttamiseen liittyvän toimintakehyksen perusosana.

      ”Jos yhteisö pyrkii saavuttamaan tiettyjä (utilitaristisia) etuja omien arvojensa rajapintoja hivotellen, eikä tämä herätä kriittistä arvokeskustelua, pian yhteisesti sovittujen arvojen rikkomisesta tulee osa toimintakulttuuria. → Hyvin pian edistys, innovatiivisuus ja luovuus hukkuvat korruption alle ja seuraa tuho.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kirkolla on ollut aikoja, jolloin lyhytnäköinen itsekkyys ja korruptio ovat uhanneet tuhota sen, mutta edistys ja luovuus ovat vastustuksesta huolimatta puhjenneet esiin. Näin on tapahtunut Jumalan Hengen vaikutuksesta. Rakenteet ja seurantamenetelmät eivät ole lopulta voineet herätykselle mitään. Tämä puoli kirkon elämästä jää maallisten hallintoaatteiden ulkopuolelle. Niin onkin hyvä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti Pentti,

      Minusta vaikuttaa, että keskustelet enemmän omien viholliskuviesi kanssa sen sijaan että kohtaisit blogitekstini ajatuksen.

      Teet mm. seuraavan vastakkainasettelun: ”Rakenteet ja seurantamenetelmät eivät ole lopulta voineet herätykselle mitään.”

      Miksi rakenteet ja seurantamenetelmät tulee asettaa herätyksen kanssa vastakkain?

      Eivätkö rakenteet voi palvella sisältöä, jos ne oikein ymmärretään? – Jumala on järjestyksen (ei anarkian) Jumala (Kts.1kor.14:40)!

      Herätys on aina Pyhän Hengen työtä, jossa Jumala avaa uutta, myös armolahjoja ja profeetallista julistusta. – Ja kuitenkin tähänkin liittyy seurantamenetelmien eli arvioimisen vastuu:

      ”Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;”(1Kor.14:29)

      Siitä on kyse myös kaste- ja katekismusopetuksessa, johon blogissani viittasin…

      Miksi haet M. Pentti vastakkainasetteluja? Et kai ole ”sanakiistojen kipeä” (Vrt. 1Tim.6:4)?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Martin Luther kohtasi kirkkonsa rakenteet ja seurannan muun muassa paavin Bullan kautta. Toki luterilainen kirkkokuntakin aikanaan pystytti omatkin rakenteensa ja seurantakoneistonsakin jalkapuineen – jopa noitarovioineen. Uhkakuva, joka nousee mieleeni, on aikamme johtamisoppien nouseminen rengin asemasta isännöimaan. Vihollisia minulla ei toivoakseni ole – paitsi se ’kavala, kauhea’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti P.

      Hyvä jos näin on… Sitten voisit varmaan vastata argumenttiesi perusongelmaan… – Estääkö väärinkäyttö oikean käytön?

      Kaikki kirkkokunnat ovat tietyiltä osin syyllistyneet vääränlaiseen valtaorientoituneisuuteen… mutta onko ongelma siinä, että tarvitaan johtajia, johtajuutta ja johtamismetodeja, vai kenties ihmisen syntisyydessä, joka pyrkii vääristämään parhaimmatkin metodit?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Onko ongelma siinä, että tarvitaan johtajia, johtajuutta ja johtamismetodeja, vai kenties ihmisen syntisyydessä.” Ehkä johtamismetodeja tarvitaan juri siksi, että olemme syntisiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      M. Pentti,

      Olet ymmärtääkseni jo kypsällä iällä oleva mies. – Onko liikaa odottaa, että keskustelet miehen tavoin, venkoilematta?

      Onko ongelma mielestäsi siinä, että tarvitaan johtajia, johtajuutta ja johtamismetodeja, vai kenties ihmisen syntisyydessä, joka pyrkii vääristämään parhaimmatkin metodit?

      Hyvillä arviointikriteereillä voidaan vähentää tieteen tekemiseen liittyvää subjektiivisuutta ja lähestyä objektiivisuuden ihannetta. – Samoin hyvällä johtamisella voidaan luoda rakentavia puitteita tärkeiden tehtävien toteuttamiseksi. Em. kysymykseni sinulle M.P. kuitenkin pysyy: onko ongelma esim. tämän blogin johtamisen malleissa, vai ihmisen syntisyydessä (,joka voi nämäkin mallit vääristää vinoon)?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kaikki johtamisen mallit ovat syntisten ihmisten laatimia, jotta syntisyyden seurauksia voitaisiin rajoittaa ja niistä huolimatta saada aikaan hyvää. Tämä nähdäkseni synnyttää mahdollisuuden, että tehokas johtaminen voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Niinpä kirkon ja siinä toimivan liikkeen tai järjestön tulee jatkuvasti rukoilla Jumalan johdatusta ja kuunnella Hänen tahtoaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Voisi tietysti toimia niinkin, että otettaisiin alusta asti huomioon kunkin erilaiset odotukset toiminnan tavoitteesta ja luonteesta. Koota se missio johon pyritään ja kirjoittaa se selvästi ja yksinkertaisesti ylös. Sitä sitten seurattaisiin ja sen mukaan kaikkea toimintaa arvosteltaisiin. Onko toiminta johon ryhdytään ja jota toteutetaan tuon näyn mukaista. Jos joku ei missioon halua sitoutua, niin hän sitten ei lähde siihen mukaan.

    Moni hyvin alkava ja innostava toimintamuoto romuttuu juuri sen tähden ettei näkyä kirjoiteta kaikille tiedoksi. Jossain vaiheessa ilmaantuu sooloilijoita, jotka alkavat toteuttaa omaa missiotaan. Syntyy sisäisiä ristiriitoja ja yhteen hiileen puhaltaminen loppuu siihen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Tämä kuvaamasi malli on varmasti hyvää vuorovaikutusta. Kristittyinä meidän ei kuitenkaan varsinaisesti tarvitse keksiä näkyä ja toiminnan tavoitetta, vaan se annetaan meille jo Jeesuksen lähetyskäskyssä (Matt.28:18-20).

      Keskustelua toki tarvitaan siinä, miten tämä eletään todeksi. – Tämä on em. blogini johtamismallin kakkosvaihetta (Toiseksi tarvitsemme rakenteen, joka palvelee näkyä. Rakenne ei ole itsetarkoitus, mutta se luo edellytykset edetä tarkoituksenmukaisessa prosessissa kohti yhteistä tavoitetta.).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • On virkistävää lukea vaihteeksi pohdintaa siitä, millaisella johtamisella ja millaisilla rakenteilla kirkon työtä voidaan parhaiten tehdä. Yksi ennen käytetty ”polku” oli: missio-visio-strategia-suunnitelma-operatio/toiminta. Pitäisi ensin kirkastaa yhteinen tehtävä ja sitten luoda kuva siitä, millaiseen todellisuuteen tai tulokseen pyrimme. Sitten tehdään polku tavoitteilla ja suunnitelmilla, miten edetään. Nykypäivän nopeasti muuttuvassa maailmassa liian raskaita ja pitkälle ulottuvia suunnitelmia ei kannata tehdä. Sitten tarvitaan tosiaan seurantaa, miten ollaan edetty ja missä ollaan menossa sekä miten maailma ympärillä on muuttunut. Paljon tehdään vain tekemisen vuoksi. Vahvempi päämäärähakuisuus on tarpeen!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kaikki tuon varmaan työssään jokainen näkee. Työpaineetko estävät muuttamasta käytäntöjä? Uuvutaan, turhaudutaan ja kyynistytään, kun nähdään toiminnan tehottomuus, mutta ei silti tehdä tarvittavia muutoksia. Tuottaisi paljon iloa kaikille, jos näihin asioihin saataisiin olennaisia muutoksia. Ihmettelen vain mikä oikein on jarruna.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Johto voi muuttaa asioita 30% muiden mahdollisuudet on 3%. Siinäpä se. Kiva visioida sitä miten asioiden pitäisi olla. Mut siihen se jää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Se hyöty noiden tietämisestä kuitenkin on, ettei ryhdy taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja tuhlaa energiaansa siihen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      P. Pesonen,

      En nyt täysin ymmärrä. – On toki totta, että tietyissä luutuneissa rakenteissa ei juuri tapahdu muutosta parempaan, mutta samaan aikaan voi syntyä kokonaan uutta ja innostavaa.

      Otan esimerkiksi vaikkapa Maata näkyvissä -tapahtuman. Tässä näkyy mielestäni yhtenä ilmiönä, miten kipeän todellisuuden keskeltä nousevasta visiosta voi kasvaa jotakin uutta ja innostavaa:

      http://www.maatanakyvissa.fi/info/

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    No negatiivinen asenteeni pyrkii tietysti pintaan. Koetetaan jättää se omaan arvoonsa. Oikeat ongelmat on vain hyvä nähdä, jotta löytää niihin oikeat ratkaisut. Näitä em. kysymyksiä ja muutostarpeita olen pohtinut vuosikymmenet. Pohdinnoistani vain ei ole mitään hyötyä. Jollei löydy joku johtavassa asemassa oleva, joka alkaa kuunnella ja pistää tuulemaan.

    Moni hieno projekti kaatuu pelkästään sen tähden, ettei oteta huomioon eteen väistämättä tulevia vaikeuksia. Sitten muutaman vuoden päästä sama juttu keksitään uudelleen suurella innolla.

    No tuo meni vähän sivuun. Järjestin kerran koko maata koskevan toiminnan. Lähdin soitellen sotaan. Innostus oli kova ja se tarttui moneen. Kerroin säännöt osallistuville, joiden avulla uskoin asioiden hoituvan hyvin. Hyväuskoisuuteni kostautui. Sääntöjä ei ollut kirjattu mihinkään, eikä kaikki niitä lopulta noudattaneet. Syntyi ristiriitaa ja moni vetäytyi pois. Toiminta jatkuu mutta torsona siihen nähden mitä se olisi, jos olisin voinut saada sitoutumisen sääntöihin jokaiselta. Ja sääntöjä olisi pidetty ohjesääntönämme ja niitä korjattu aina tarpeen mukaan yhdessä.

    Opin siitä paljon. Ensinäkin sen, että kullakin on oma näkynsä siitä mitä mahdollisuuksia toiminta hänelle antaa. Alussa niitä ei nosteta esille. Ne muotoutuvat myöhemmin. Jollei ole yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, niin alkaa sooloilu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tuulimyllyillä tarkoitin tilannetta, jossa vaikkapa lähtisin uudelleen toteuttamaan vastaavaa. Tietäen mikä tulee romuttamaan sen lopulta. Jollen voi edelleenkään vaikuttaa lopputulokseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    ”Kaikki tapahtuu aivan yksinkertaisesti.” Martin Lutherin lainaus kirjoituksen lopussa toimii hyvänä vastapainona liike-elämän johtamistaidon opeille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Vastapainona ehkä, mutta ei vastakohtana tai vastakkainasetteluna, jota sinä Martti P. olet pyrkinyt (jälleen) hakemaan…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Synteesi löytyy asettamalla antiteesi teesiä vastaan. Siinä tarkoituksessa luulen Lutherinkin laittaneen itsensä likoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Martti P.

      Enpä usko, että Hegelin teesi-antiteesi-synteesi -malli tekee oikeutta uskonpuhdistuksen ajatukselle/työnäylle. Hegelin malli edustaa saksalaista absoluuttista idealismia, jossa valtio oli absoluuttisen hengen tuotos ja siten itseisarvo. Tätä mallia on sittemmin käytetty totalitarististen valtioiden ideologioissa.

      Lutheria innoittivat sen sijaan sola periaatteet (yksin Raamattu, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden… yksin Jumalalle kunnia).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Toisaalta myös ’nemo debet nisi homo, nemo potest nisi Deo’ ja ’simul iustus et peccator’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Jonkin aikaa sitten eräs Pena kirjoitti körttifoorumilla näin: ”Joku, olisikohan radion hartaudessa, näki ristissä myös kristillisyyteen kuuluvien paradoksien symbolin. Pelastus sisältää keskenään ristiriitaisia aineksia, jotka ovat kuitenkin yhtä aikaa totta. Tulee mieleen pari Lutherin latinaksi lausumaa: ’nemo debet nisi homo, nemo potest nisi Deus’ ja ’simul iustus et peccator’. Suomeksi: ’ei kenenkään tarvitse paitsi ihmisen, ei kukaan voi paitsi Jumala’ ja ’yhtaikaa vanhurskas ja syntinen’. Ristin kantamiseen sisältyy myös ristiriitaisuuksien kanssa eläminen ja jopa niihin turvautuminen.”

      Tämä kuulostaa hienolta ja fiksulta, mutta olisi silti virhe tehdä rististä ristiriitojen symboli hegeliläisen mallin mukaan. Jeesuksen Kristuksen risti ei esim. tarkoita sellaisiin ristiriitoihin suostumusta, että eletään synnissä, jotta armo suureksi tulisi, tai rakennetaan kirkkoa, jossa tietoisesti suositaan totuuden ja valheen rinnakkainen julistus. – Jeesuksen Kristuksen risti ylittää ymmärryksemme, mutta se ei tarkoita elämää ristiriidassa (vapautta syntiin), vaan vapautta synnistä!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso