Jeesus sanoo: ”Paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’ Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt. 13:15-17)
Mitä Jeesus tarkoittaa, kun Hän puhuu terveestä silmästä?
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17); miten saamme korvan, jolla voimme kuulla Kristuksen äänen ja näkevän silmän, jolla näemme Kristuksen?
Sielun silmä, mikä se on?
Miten sydän liittyy silmään ja korvaan?
Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. (Job. 42:5); mitä tämä tarkoittaa?
Kaikki julkaistut blogini:
Olen huomaavinani, että Pentti on kovin innokas saamaan näitä hedelmiä. mutta puun istuttaminen ei oikein kiinnosta. Mitään yhteisöllisyyttä ei oikeassa mielessä synny, ennen kuin sana on itänyt sydämessä.
Ei tule valjastaa kärryjä vetämään hevosta, vaan toisin päin!
Ensin on usko ja mielenmuutos, rakkaus sydämessä ja siitä vasta yhteisöllisyys.
Tuo toinen järjestys vie lain orjuuteen.
Minun on aivan turha ruveta taistelemaan esim. Pentin kanssa tuosta ”kepistä ja porkkanasta”. Lain roolia kirkossa on käsitelty niin paljon. Jos se jonkun mielestä on ihmismäisyyttä tms. so what?
Enemmän pitäisi huolestua keskustelusta yleensä. Joskus tuntuu siltä, että olemme näyttämöllä, jossa kukin lausuu edeltä lukemansa vuorosanat. Kaikki on siinä, mutta onko lausuttu ymmärretty?
Näihin päiviin saakka en ole nähnyt rehtiä keskustelua siitä, kenelle ja kenestä kaikista Paavali kirjoittaa
Roomalaiskirjeen luvussa 8.
Seurakunta ei missään ole pyhien joukko, ei edes näissä luterilaisissa rinnakkaiskirkoissamme, saati sitten
kansankirkko. Saarnan tulisi kuitenkin tavoittaa kaikki, ennen kaikkea ne, jotka ovat joutuneet etäälle.
Tämän asian esille ottaminen lyö keskustelun hetikohta kipsiin.
Kun mainitsee esimerkiksi sen. että kasteen ylikorostaminen on vienyt monet kirkkomme uskovat kauas pois Kristuksesta, ruvetaan tavallisesti puhua kasteoppia.
Perin valitettavaa. Kysymyshän ei ole lainkaan kasteesta, vaan uskosta ja elämästä. Jeesus sanoo itse., että se, joka ei usko jne..
Osittain tästä syystä omaiset eivät juurikaan tunne huolta sairaista tai kalkkiviivoille saapuneista omaisistaan. Ennenhän oli melkein sääntönä, että vakavasti sairaan tai kuolevan luokse kutsuttiin pappi. Se tehtiin ennen muuta siksi, että asianomainen sai selvitellä asioitaan, saada synninpäästön ja ehtoollisen.
Herätysliikkeissä on tapana kutsua paikalle joku uskonveli tai sisar. Joku voi tietysti tällaisia pietistejä pitää omituisina.
Sen sijaan, että kaivamme valmiita fraaseja paksuista teoksista, puhukaamme uskosta ja matkasta omin sanoin.
Piti etsiä tuo lainaus Jeesuksen sanoista. Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi. Markuksen mukaan se kuuluu näin: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Johanneksella lause on tässä muodossa: ”Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.” Erona on evankelistojen näkökulma aikaan. Johannes tuo tuomion kaukaisesta tulevaisuudesta jo tähän hetkeen – oikeastaan jo toteutuneeseen aikaan. Evankeliumi, jonka uskominen ratkaisee kunkin yksilön kohtalon, on suorastaan maailmoja syleilevä. Se julistetaan kaikkeen maailmaan ja kaikille luoduille. Sen sisältönä on Jumalan Poika, joka on lähetetty maailmaa pelastamaan. Sen verran voin puhua omin sanoin omasta uskon matkastani, että lähetystyöntekijöiden lapsena olen saanut pikkupojasta lähtien nähdä näitä yhteisen kristikunnan hedelmiä. Ei minun ole tarvinnut niitä mistään kaivata ja etsiä.
En tuossa puhunut toisten hedelmistä. vaan jokaisen ikiomista. Ensin on usko, sitten vasta hedelmät. eikä päinvastoin kuten nykyään tavataan humanismin henkeen opettaa.
Hengen hedelmät eivät ole ikiomia vaan yhteisiä. Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä ovat asioita, jotka tulevat esiin vain yhteydessä lähimmäiseen. Ne myös lisääntyvät, kun ne jaetaan lähimmäisten kesken.
Olen pahoillani, mutta en näe tarpeelliseksi käydä keskustelua aiheesta, joka on jo selvitetty.
Kukaan ei ota evankeliumia vastaan. jos ei katso sitä tarpeelliseksi.
Paavali kertoo siksi omasta kokemuksestaan, että laista tulee synnintunto.
Jos ei ole lakia, ei ole syntiäkään. Kun ei ole syntiä, ei tarvita Kristusta mihinkään.
Ylösnoustuaan Jeesus lähetti opetuslapsensa lähetystyöhön. Luukkaan
evankeliumin mukaan hän sanoi silloin heille: ”Parannusta syntien
anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen
Jerusalemista.” Nyt uusikin käännös säilyttää sanaa parannus: ”On hänen
nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (kreik. metanoian)
(Luuk 24:46-47).
Ensimmäisenä helluntaina Pietari saarnasi: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin
teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te
saatte Pyhän Hengen lahjan”. Jälleen uusi käännös käyttää sanaa kääntykää (kreik.
metanoesate) (Apt 2:38).
”Kukaan ei ota evankeliumia vastaan. jos ei katso sitä tarpeelliseksi.” En osaa innostua tällaisesta rationaalisesta ’tarveharkintauskosta’. Jostakin syvemmästä on kysymys. Kääntymisen voi tietysti selittää järkiperustein, mutta salaisuudesta siinä kuitenkin on kysymys: ”Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.”
No, minä pidän omasta puolestani arvossa sitä, mitä sana hedelmistä opettaa.
Sinulla on Martti ihan oma persoonallinen tapa tarttua juuri sellaiseen sanaan, joka on epäoleellinen, ja sen myötä kaataa koko asia. Minä uskon niin, että Jeesusta etsivät ne, jotka häntä tarvisevat.
Jos sinun mielestäsi Jeesus sanoi tulevansa parantamaan terveitä, mikäs siinä. Mir ist es ganz egal!
”Minä uskon niin, että Jeesusta etsivät ne, jotka häntä tarvisevat.” Minä taas uskon Jeesuksen etsivän: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Mehän voisimme pistää lauseen kerrallaan lihamyllyyn,
ja ruveta sitten viisaasti keskustelemaan, oliko ässä ennen
aata tai muna ennen kanaa. Minä uskon, että kokeneelta
Martilta se hyvin käy….
”Ne, jotka häntä etsivät,
löytävät lohdutuksen
ja jotka häntä pelkäävät,
ne saavat varjeluksen….
ja ahdingonkin aikana
on heillä rauhaa, iloa,
kun Herra heitä hoitaa”
340:2