Työmies on palkkansa ansainnut, sanoo Kirja! Mitä työmies sitten tekee: Hän nostaa, kantaa, hakkaa, vääntää, kiertää, naputtelee, ruuvvailee, säätää, ohjaa ja tarkkailee, mutta erityisen suuri osa myös hikoilee tai palelee. Kastuu sateessa, väsyy, saa naarmuja ja haavoja. Loukkaantuu, joskus jopa kuolee työnsä ääreen.
Luulisi, että erityisen huomion saavat ne harvat, jotka pystyvät nousemaan korkealle. Kiipeävät nosturiin, pellittävät kerrostalon kattoja ja asentavat linkkitornien instrumentteja. He ovat kuitenkin harvinaisuuksia. Ihmisellä voi olla kyky mennä tai kokonaan puuttuu kuin albiinon pigmentti. Talouselämä taitaa olla kuin ravintoketju. Leijona syö aina parhaat pihvit. Nimenomaan uros, kun naaras on sen hänelle pyydystänyt.
Kenelle markkinajumala suo parhaat fileet? Rohkeneeko edes sanoa? Taitaa olla niin, että Suomenkin talouselämän fileet nautitaan jossain muualla. Siellä missä on laillinen oikeus sanoa, tulee liian vähän! Siellä missä ainoa hiki tulee ilmeisesti ruokapöydässä ja pörssin avautuessa käy väreitä. Mutta eihän siinä mene kaikki, jos kaikki munat eivät ole samassa korissa, eikä kai kukaan enää niin yksinkertainen ole. Sijoittajan hiki ottaa pois työstä aiheutuneen hien aina sieltä, missä kannetaan, hakataan ja väännetään.
Sikaariportaasta seuraava porras onkin mielenkiintoinen. Hänelle maksetaan, että hän tulee, hänelle maksetaan, että hän on ja hänelle maksetaan siitä, että lähtee pois. Onnellinen se, joka pääsee siihen luokkaan, josta käydään kauppaa, jos osaa määritellä hintansa ja yleensä osaa. Yritysjohto on osannut tämän pelin jo melko hyvin. Kai sama on tullut urheiluunkin. Jokainen kausi päävalmentajia irtisanotaan ja joka kausi myös uudelleen palkataan. Voisiko valmentajan vaihto olla niin iso asia, että sitä rulettia kannattaa pyörittää? Ainakin niille joita pyöritetään, koska varmistimet on sopimuksiin kirjattu.
Mieleeni tulee työskentely eläkkeellä. Olin jäänyt sotilasammatista eläkkeelle sen ajan lakien mukaan. Tarjottiin pariakin työpaikkaa, joita kyllä harkitsin. Valintaani vaikutti päiväkävelyn yhteydessä tapahtunut asia. Pari henkilöä ohjasivat lievää siksakkia polkupyöriään ja kalina kuului saviin ripustetuista kasseista. He keskustelivat taloudenpidosta. Siinä yhteydessä kuulin lausahduksen: Ne aliupseerit vie kaikki työpaikat! Siinä tein päätöksen: Heidän työpaikkaansa en aio viedä ainakaan kahdesta syystä. En halunnut itselleni heidän työtään tai muuta työtä, johon heidät mahdollisesti palkattaisi.
Joillekin omaisuutta lankeaa perintönä, joillekin ei. Duunarin ei tarvitse usein huolehtia omaisuutensa jakamisesta, kun hän pääsee täältä pois, mutta kuinka on rikkaan, joka mietti päivät ja yöt, kuinka rahansa tallentaisi ja rikkautensa monikertaistataisi, ettei se vain pääse loppumaan koskaan ja se turvasi tulevienkin sukupolvien elämän, niin ettei heidän sitten tarvitse lähteä muiden ojia kaivamaan.
Kuka herrana hallitsee, saa varoa ettei lankea kiusauksiin, koska tarjontaa on yllin kyllin, kuka taas köyhänä vaeltaa, kääntää helposti katseensa rikkaiden pöytiin ja halveksii omat päivänsä, jotka ovat pian ohi… Kummaltakin. Ahneus on maailman synti no:1, kuka voi siltä välttyä, kun kaikki arvotetaan nykyisin rahassa. Olemme totaalisesti väärällä tiellä, mutta kuka kuulee vaivaisen äänen, turhuuksien toreilla?
”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.
Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.
Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.
Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. 1.Tim.6