Matteus 24:
31 ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’37 ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ 40 Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’41 ”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. 42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’44 ”Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ 45 Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’46 ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Tässä raamatunkatkelmassa esiintyvä sana koditon on alkukielessä ξένος, jonka voisi paremmin kääntää muukalaiseksi tai ulkomaalaiseksi. Samasta sanasta on peräisin termi ksenofobia, joka tarkoittaa muukalaisuuden pelkoa.
Jeesus siis sanoo: Minä olin ulkomaalainen, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.
Tässä olemme kristillisen teologian ja toiminnan ytimessä. On itsestään selvää, että kristilliseen elämään ja Kristuksen seuraamiseen kuuluu muukalaisten majoittaminen ja vaatettaminen. Tämän asian Kristus opettaa mahdollisimman selvästi – tästä ei pysty edes väittelemään.
Kirkko on toteuttanut yhteisönä Kristuksen käskyä ympäri Suomen nyt hienosti. Kaikki kirkon jäsenet eivät ole tästä kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta pitäneet, ja kirkosta onkin erottu muun muassa seuraavin saatesanoin:
“En hyväksy että kirkko alkaa majoittamaan näitä pakolaisia.”
“seurakunnat auttavat maahanmuuttajia”
“Nyt riitti toi pakolaisten hyysääminen, jos ei riitä raha avustus vaan kirkko alkaa jo majoittamaankin minun verorahoilla nii kiitos ei.”
”Muslimit edustavat jotain muuta, mitä luterilaisena ajattelen. Kun kirkko oma kirkko lähtee tällaiseen touhuun mukaan, en halua olla mukana.”
”En koe enää kirkkoa sellaiseksi instituutioksi, jonka sen olin kuvitellut olevan. Nuoret muslimimiehet saapuvat luterilaiseen kirkkoon leveästi hymyillen yöpymään.Minun ev.lut.kirkko on jotain muuta.”
Monet ihmiset ovat kasvaneet aikuiseksi asti, ilman ymmärrystä kristillisen uskon ja toiminnan ytimestä. Heistä useimmat ovat osallistuneet kirkon varhaiskasvatukseen ja rippikouluun, mutta he eivät ole tulleet tietoisiksi siitä, mitä kristillinen välittäminen ja lähimmäisenrakkaus ovat. He eivät ole koskaan ymmärtäneet, mitä kristillinen teologia tarkoittaa seurakuntalaisen elämässä.
Samanaikaisesti, kun meidän on aika olla surullisia kansalaistemme ja seurakuntalaistemme ymmärtämättömyydestä ja epäkristillisyydestä, on meidän katsottava peiliin. Kuinka vauraan kirkkomme jäsenet ovat päässeet kasvamaan aikuisiksi kirkkomme helmassa ilman, että he ovat tulleet tietoisiksi siitä, mihin Kristus meitä kutsuu suhteessa muukalaisiin ja toisuskoisiin?
Tekeekö kirkko kaikkensa pelastaakseen muslimit helvetistä ja opettaakseen Jeesuksesta pelastajana. Kummasta tulisi olla suurempi hätä pelastuksesta vai ruumin hyvinvoinnista? Kumpi on suurempi asia Jeesuksen opetuksissa? Matteus 10:28, Luukas 12:4,5.
Kun muslimimaissa ei saa julistaa avoimesti Herrastamme Jeesuksesta, niin toimiiko nyt kirkko Suomessa tärkeimmän eli maahanmuuttajien pelastusasian äärellä ja tekee innolla lähetys- ja opetustyötä Suomeen tuleville pakolaisille ja tänne kohti hyvinvointia muuttamiseen halukkaille? Onko kirkossa suunniteltu evankeliointia ja uskoontulon tavoitetta maahanmuuttajille. Iloitseeko kirkkomme eniten yhdestä uskoon tulleesta ja eksyneestä, joka on löydetty, ja joka ei joudu helvettiin?
Liika into on useimmiten haitaksi evankeliumin julistamiselle. Se tuottaa toisaalta jyrkkää torjuntaa ja toisaalta synnyttää uskoon hurahtaneita, joiden usko ei arjen keskellä kestäkään. Uskon juurtuminen vaatii maan muokkausta. Ruumiin hyvinvoinnista huolehtiva lähimmäisyys avaa tietä hengellisyydellekin.
PS: Matti. Kirjoitat tärkeästä asiasta ja olen kanssasi samaa mieltä auttamisen puutteista. Olen haastatellut tai oikeammin haastanut parissa vuodessa yli 1000 ihmistä auttamaan tavoitteena saada esim. orpolapsille tukija, janoisille Jeesus -kaivosta vettä (=porakaivo Intiaan) jne. Haastamista ja asian julkituontia tarvitaan.
Kuitenkin vielä tärkeämpää on ihmisten pelastus ja Jumalan valtakunnan julistus. Siksi hengellisen työn saaminen liikkeelle on tärkeää. Sen tukeminen on vaikeampaa ja sen olen huomannut, kun olen etsinyt lähettiperheille tukijoita. Herran sanan julistuksen ja lähetystyön arvostus on ”alamaissa” Suomessa. Siksi kirjoitin edellisen kommentin Matti.
Terve Risto,
olen sitä mieltä, että kun lähetystyö kaikkialla maailmassa ei ole käytännössä mahdollista, on tämä pakolaiskriisi kaikesta huolimatta hieno mahdollisuus viestiä elävän Jumalan rakkaudesta sanoilla ja teoilla. Eli ainakin itse ajattelen ilman muuta, että evankeliumi on elintärkeä!
Siitä huolimatta, auttamisen tulee olla pyyteetöntä. EI evankeliumin ”ketunhäntä” kainalossa. Rakkaus on rakkautta. Mutta toki, kun rakastamme, evankeliumi vaikuttaa ihmisten sydämissä.
Moro Matti.
Oliko Jeesuksella ketunhäntä kainalossa, kun julisti evankeliumia ja opetti Sanaa sekä kehotti seuraamaan itseään lähetystyössä? Ihmiset pikemminkin tulivat kuulemaan Jeesukselta Sanaa saadakseen kokea parantumisihmeen tai jotkut jopa saadakseen ruokaa. (Joh. 6:26) Jeesus ei montaa kertaa ruokkinut ihmisiä inhimilliseen nälkään, mutta ihmiset alkoivat sen tähden tulla hänen luokseen. Onko nyt tänne tulijoita ja pakolaisia leivän tähden, mutta jätämmekö me Sanan julistamatta unohtaen Jeesuksen esikuvan.
Ilman muuta seurakunnan tehtävä on julistaa evankeliumia! Mutta auttaa tulee, vastakaiusta riippumatta.
Jeesus julisti päivän evankeliumia ja opetti kansaa! Vasta illalla hän teki suuren ruokkimisihmeen? Kansa tuli kuulemaan sanaa ja opetusta. Onko tästä jotain opittavaa?
”On itsestään selvää, että kristilliseen elämään ja Kristuksen seuraamiseen kuuluu muukalaisten majoittaminen ja vaatettaminen. Tämän asian Kristus opettaa mahdollisimman selvästi – tästä ei pysty edes väittelemään.”
Olen lähimmäisten auttamisperiaatteesta täysin samaa mieltä, ja niin näyttää Raamattukin olevan: ”Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.”(Jaak1:15-17)
Risto tuossa painottaa Jeesuksen esimerkkiä. Vapahtajallemme hengellinen huolenpito on selkeästi ykkösasia. Ja sekin on totta.
Mutta entä kohderyhmä tuossa raamattusitaatissasi? Keitä Jeesus tarkoitti, kun hän kehotti tekemään hyvää ”yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni”? Onko ”Jeesuksen veli” Raamatussa synonymi sanalle lähimmäinen? Mitä Matti ja te muut ajattelette?
Hyvä, että Rauli kysyy selkeämmin tuon Raamatun kohdan selityksen, kuin mitä minä tein? Onko kaikki maailman hädänalaiset ”veljiämme” viestintävälineiden kautta ja kenet valitsemme tuen kohteeksi eniten hädänalalisina? MiIjoona – 4 miljoonaa hylättyä spitaalista Intiassa, orvot vai hädänalaiset lesket, miljoonat aidsiin sairastuneet Afrikassa, joille ei riitä lääkitystä, nälkää näkevät sadat miljoonat maailmalla, ilman puhdasta vettä olevat sairastuvat ja kuolevat ihmiset, kristityt, joiden koti on poltettu ja mies tapettu kristittyjen vainoissa, jne.
Miksi turvapaikanhakijoista alle puolet tähän asti on saanut Suomessa turvapaikan? Miksi tänne tuleva joukko on kovin vinoutunutta suhteessa lähtömaan koko väestöön ja ikärakenteeseen? Ketä pitäisi ensisijassa auttaa ja ketä pitäisi opettaa heti auttamaan itseään ja tekemään vaikka telttoja tai metsätöitä?
”Maailmantuska” suurenee ajasta aikaan, kun globalisaatio etenee. Kohta kaikki maailman hätä on ulottuvillamme tiedotusvälineistä johtuen. Ajattelen, että eniten meitä tarvitaan lähellä: autamme niitä muukalaisia konkreettisesti, jotka tulevat luoksemme.
Taloudellisesti meillä on lisäksi mahdollisuus auttaa luomalla hyvän elämän edellytyksiä köyhissä maissa ja kriisialueilla. Sekin on oikein.
Matti.
Kun näkee esim. spitaalisten hädän ja pitää yhtä osittain kädetöntä ja jalatonta käden tyngästä kiinni tai antaa vaatimattoman ruoka-annoksen muutamalle sadalle orpolapselle, niin hätä tulee lähelle. Moni matkustaa lähelle köyhiä, mutta viettää käytännössä riemulomaa aurinkorannalla sanoisinko aika itsekkäästi ummistaen silmänsä maailman hädältä. Kun suhteuttaa hätää ja sen kustannuksia sekä miettii auttamisen vaikuttavuutta, niin aina ei elintasoauttaminen kalliin kustannustason maassa ole paras tapa toimia. Meiltä on hukkunut käsitys välttämättömyyskulutuksesta ja sen tasosta. Hengen hädän ja perusturvallisuuden jälkeen tulevat tarvetasot ja niiden tyydyttäminen hätätilassa on monelle kovin etäistä tietoa.
Ajattelen kyllä, että jokainen avun tarvitsija on Jeesuksen tarkoittama ”vähäinen veli”. Apua tarvitsevaa pitää siis auttaa taustoja kyselemättä. Ajan mittaan kyllä selviää, ketkä turvapaikkaa tarvitsevista ovat veljiä ja sisaria Kristuksessa, ketkä taas veljiä ja sisaria pelkästään Aadamin perillisinä, sillä sitä kauttahan kaikki ihmiset ovat veljiä ja sisaria keskenään. Kun toisuskoiset kysyvät, miksi te autatte, silloin kristityn sopii vastata: ”Siksi, että Vapahtajamme Jeesus Kristus on käskenyt niin tehdä.” Ne, jotka eroavat kirkosta siksi, että kirkko auttaa muukalaisia, eivät kuulukaan kristittyjen joukkoon.