Seurakunnan tilojen käyttöaste,Pappien suhde herätysliikkeisiin ja Papin puhelin

Aluksi on sanottava, että en halua yleistää puhetta pappiskunnasta, mutta omakohtaiset kokemukset koskee tietysti elämän varrella koettuja tilanteita koskien ev.lut. kirkon pappeja.

Seurakunnan tilojen käyttöaste on erittäin vähäinen! Kirkon uuden srategiaohjelma julistuksen mukaan " ovet auki"  kirjallinen viesti on , että osallistumista ja toimintaa lisätään, mutta konkreettisia toimia eì esitetty mielestäni muuta kuin annettiin lupaus /kutsu uusille toimijoille. Joskus luin artikkelin jostain Porin suunnan seurakunnasta , jossa 3-4 kertaa enemmän saatiin jumalanpalveluksiin väkeä , kun kirkkoherra oli antanut luvan järjestää messuja myös perinteisen virkakäsityksen kannalla oleville. Mielestäni olisi seurakunnalla luontevaa antaa vuoden lopussa kalenteri, johon jokainen kirkon herätysliike voisi varata vuoden järjestämät tilaisuudet, koskien seurakuntatiloja ja kirkkoa. Seurakunta voisi ensin varata tietysti omat tilaisuudet ja olisi etulyöntiasemassa tilojen suhteen,mutta monessakaan seurakunnassa tilat ei ole ongelma, on seurakuntatiloja useampia saleja jne. Mielestäni yksi seurakuntien alamäkien syy on pappien suhde herätysliikkeisiin eli ns. klassisen kristinuskon omaavia kristittyjä kohtaan , jotka kuitenkin ovat usein niitä aktiiviseurakuntalaisia.Onko papit miettineet päivää jolloin nämä lähtevät pois kirkosta, vaikka  tuntuu tosin siltä että ei ole murhetta vaikka seurakuntalaisista ei käy kuin 1- 2% messuissa tai seurakunnan tilaisuuksissa. Saarnojenkin murheet koskevat useimmin yhteiskunnallisia ongelmia asioita kuin ihmisen sielun hätää. Pappien vallankäyttö on pyrkimystä rajata seurakunnan toiminta hyvin kapeisiin raameihin, mutta teologisesti  selvästikin väärät toimijat saa tulla pitämään juhlia.Kirkossa saa järjestää muistojuhlia, jossa rukoillaan poisnukkuneiden puolesta, mutta täällä armonajassa elävien puolesta ei ole mitään hätää , heidän sieluistaan. Pappien suhde herätysliikekristillisyyteen on tietysti myös " mallioppilaana" olemista piispojen silmissä. Teologian opiskelun vaara on mielestäni yksisilmäiseen ajatteluun kristillisyydestä ,olla sen yläpuolella ,jossa humanismi ja ihmisviisaus  antaa omasta mielestään laajan  käsityksen kristillisyydestä, mutta kun on kysymys Jumalan valtakunnan työstä, jossa Hän yksin johtaa ja sitonut lupaukset ja opetukset raamatun sanaan , niin siinä ihmisviisaus on myrkkyä, sille elämälle että Hän haluaa särkeä meidän syntiinlangeneita sydämiä ja  että Hän saisi meissä ja meidän kautta vaikuttaa.

Papin puhelin!

Tämä voi koskea myös muiden seurakunnan työntekijöitä. Otetaan esimerkki ,ihminen on elämän umpikujassa ja hän päättää lopettaa elämänsä ja sovittaa hirttosilmukkaa kaulaan, mutta miettii että soittaa vielä seurakunnan pastorille viimeisen puhelun. Vastaako pastori? Ei  No jostain toivon kipinä ihmisellä taas syttyy  ja menee pari päivää , kun taas sama toivottomuus tulee ja hirttosilmukka laskeutuu  kaulan ympärille , kukaan ei ole  soittanut, ei edes seurakunnan pastori vaikka jätettiin soittopyyntö mutta uudellen soitto taas ja taas tunnin päästä , mutta ei vastausta .

Herää kysymys miksi papit ei vastaa puhelimeen tai soita  takaisin? Tietysti on viranhoitoa, mutta en usko että papit ovat tässä yhteiskunnassa niitä , jotka tekevät eniten töitä, ettei olisi aikaa joskus vastata tai soittaa takaisin. Vaikka minkä pienen asian haluaisit hoitaa seurakunnan kanssa jotain juhlaa tai tilaisuutta , niin tunnelma on joskus että ennen saa " valtiolta veturin".

Kristillistä kenttää seuratessa täytyy antaa tunnustusta Lähetyshiippakunnan(en ole jäsen)Pappien toiminnalle, jossa mielestäni on tavoitettu, sitä raamatullista paimenuusajatusta , jossa paimenet ovat lampaisiin yhteyksissä soittamalla ja käymällä heidän luonaan , jakamassa ehtoollista heidän luona jotka ei pääse seurakunnan messuun. Ja seurakunnan koko on sellainen jota voidaan hallita, joka on ilmeisesti max. 100 henkeä (en tiedä varmaksi)

Ja on varmasti niitä pappeja myös ev.lut.kirkossa ja herätysliikkeissä , jotka hoitavat tehtävät etsien Jumalan tahtoa työssään ja tekevät työtä nöyrin sydämin, että ei ole tarkoitus lyödä yhtä tärkeimpää seurakunnan virkaa, mutta vuosikymmenien aikana koetut kokemukset , ikävä kyllä osoittaa myös sen vastustuksen sitä luterilaista herätyskristillisyyttä ,raamatullisuutta kohtaan, johon pappiskunnalla on iso valta ,olla joko vastaan tai puolesta.

 

14 kommenttia

  • Samuel Pihkala sanoo:

    Kimmo wallentin,urbaanilegenda Kommenttisi kertoo , että et halua uskoa tapahtunutta, mutta ei nämä tapaukset ole mitään pienen kyläkunnan salaisuuksia, kaikki siellä eläneet näki ja myös moni koki asiat. Tanssipaikka Karstulan Suoja seisoo vieläkin siellä Karstulassa ja toimii pitkälti vapaaehtoisin voimin eli ei ns. lavatanssipaikat ole juuri koskaan voittoa tavoitelevia yrityksiä, vaan vapaaehtoisjärjästöt kuten lionsklub,urheiluseurat jne. pyörittävät niitä Tapaus on sattunut Karstulassa 50- luvun loppupuolella ,kun siellä vaikutti Evankeelinen nuorisoherätys, josta kirjoitettiin sanansaattajassa ja löytyy evankelisesta historiasta ja siitä on useilla ihmisillä tietoa ja omakohtaista kokemusta(Myös sen muistavat nekin jotka eivät uskoneet). Sley:n piirisihteerinä oli tuolloin Väinö Katajapuu. Se että ihmiset ovat saaneet syntinsä anteeksi ja heidän elämänsä on muuttunut ei ole urbaanilegenda.

    Ilmoita asiaton kommentti