Seksuaalinen suuntautuminen - mielipiteet vs. tietämättömyys teologisessa keskustelussa

Teologeille kuuluu nykyään pakollisena opintona psykiatrian peruskurssi. Yksi taustasyy sen ottamiseen pakollisiin opintoihin oli YLE:n tv-homoilta 2010 ja se teologien tietämättömyys, joka siitä seuranneessa keskustelussa tuli ilmi.

Erinomainen opintouudistus. Kurssilla käydään läpi paljon muutakin kuin seksuaalisuutta ja sukupuolen moninaisuutta, esimerkiksi ihmisen elämänkaarta, mielenterveyshäiriöitä ja ylipäänsä erilaisten ihmisten kohtaamista.

Pohdimme sukupuolen moninaisuuden kohdalla, milloin on kyse mielipiteestä ja milloin on kyse tietämättömyydestä. Tässä on mielestäni yksi ydinasia, joka teologien tai ylipäänsä kirkon piirissä homoseksuaalisuudesta käydyssä keskustelussa sekoitetaan. Jokaisen asiakastyöntekijän velvollisuus on erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

Poimin tähän luennoilta useille itsestään selvän asian, koska käytännön keskusteluissa huomaan, että ei tämä olekaan itsestään selvää: Homoseksuaalisuus on inhimillisen seksuaalisuuden täysin normaali aspekti ja parinmuodostuksen täysin normaali muoto. Se on poistettu sairausluokituksista jo vuosikymmeniä sitten. Psykologialla ja psykiatrialla ei siis ole tämän kanssa mitään ongelmaa. Onko teologeilla?

Omaa kantaansa voi perustella mielipiteellä, mutta samaan aikaan tulisi huomioida nykypäivän tieto. Homoseksuaalisuuden vastaista mielipidettä perustellaan usein Raamatulla, mutta kuinka usein perustellaan jotain muuta asiaa 2000 vuotta vanhalla tiedolla tai uskomuksella silloin kun tutkimus on pystynyt osoittamaan asiasta uutta tietoa. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole oma valinta.

Jokaisella on toki oikeus omaan henkilökohtaiseen mielipiteeseen. Mutta kuinka uskottava on mielipide, joka sivuuttaa tutkitun tiedon?

 

157 kommenttia

  • Panu Saarela sanoo:

    Tero, en suinkaan väitä että kristityt olisivat talebaneja. Sen sijaan väitän kyllä, että joidenkin kristittyjen ja talebanien tavassa tulkita pyhiä tekstejä ja niillä perusteltuja perinteitä on jotain yhteistä.

    Fundamentalismi on kieltämättä hyvin monitulkintainen sana, asiayhteydestä riippuvainen. Minun mielipiteeni on – vaikka se varmasti monia ärsyttääkin -, että homoseksuaalisuuden tuomitsevien kristittyjen toiminta rinnastuu talebaneihin – ja keneen tahansa sokeasti pyhiä tekstejä ja perinteitä tulkitseviin. Kysymys on äärettömästä julmuudesta. Mutta kukapa vikaa itsessään näkisi – eivät talebanitkaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mirja Rautkoski sanoo:

    Jorma, kirjoitit; ”Kulttuuriset tekijät vaikuttavat siihen, miten ja missä määrin homoseksuaalisuus tulee näkyväksi.

    Rooman suhteen joudun toteamaan: En tiedä.”

    Apostoli Paavali oli Kristuksen seuraaja ja siten korkean juutalais-kristillisen etiikan mies. Hän näki hyvin syvälle ihmisen/ihmiskunnan turmeltuneisuuteen ja sen syihin. Roomassa vallitsi monella tasolla turmelus. Siellä ei palveltu (paitsi juutalaiset ja kristityt) Israelin Jumalaa, joka oli antanut käskynsä kansalleen. Rooma tunnettiin toisaalta suvaitsevaisuudestaan uskontojen ja seksuaalisuuden alueella. Oli monia eri uskontoja ja filosofioita. Jossakin vaiheessa keisarit vaativat itseään kohtaan jumalallista palvontaa. Alkoivat suurimittaiset kristittyjen vainot. Keisari Nero (jonka kerrotaan muuten olleen ”homoavioliitossa”) syytti väärin kristittyjä Rooman palosta, kuten tiedämme. Moraalittomuus ilmeni monella tasolla.

    Mielestäni elämme länsimaissa paljolti samantyyppistä aikaa kuin Roomassa. Vestigia terrent!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mirja Rautkoski sanoo:

    Panu, totesit: ”Eiköhän Jeesus puhu lapsenomaisesta luottamuksesta Jumalaan – sitä en ole mitenkään ilmaissut vastustavani.”

    Lapsenomainen luottamus Jumalaan ei ole vain jotakin ”positiivista ajattelua”, vaan kohteena on ikiaikainen Jumala, Isä, joka ohjaa lastaan hyvillä neuvoillaan. Hän puhuu omilleen profeetallisessa sanassaan, josta Jeesus ei ottanut piirtoakaan pois, vaikka oli itse lain täyttymys. Tämä se onkin järjen vaikea käsittää!

    Moni teologi on ajautunut kriisiin pelkän historiallis-kriittisen raamatuntutkimisen seurauksena. Tamperelainen pappi Mauri Nieminen on kirjoittanut oman uskonsa menettämisestä ja sen uudelleen löytämisestä mielenkiintoisen kirjan: ”Matka halki yön”. Jos et ole lukenut kirjaa, etsipä käsiisi. Hengellinen raamatunlukeminen vie monella tavalla suuren aarteiston äärelle. Avautuu uusia näkökulmia- moneen asiaan.

    Vanhat erämaaisät uskoivat lapsen lailla ja ovat olleet monille (kuten Mauri- papille) avaamassa Raamatun ihmeellisyyttä ja ikivihreyttä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Mirja, en kiistä nytkään mitään viimeksi kirjoittamastasi. Edelleenkään se ei vain mielestäni saa tarkoittaa silmien ummistamista Raamatun inhimillisyydelle, eikä siitä seuraavaa rakkaudettomuutta lähimmäisiin. Kiitos kirjavinkistä

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Mirja, en näe, että kristittyjen vainot luuraisivat nurkan takana, enkä löydä perusteita rinnastaa läntisen maailman tilaa Roomaan.

    Minusta huolestuttavinta läntisessä kapitalistisessa maailmassa on yhteiskuntamoraalin rappio, joka näkyy ennen kaikkea taloutta koskevisissa kysymyksissä. Tämä rappio on ollut keskeisenä tekijänä aiheuttamassa viime vuosikymmenten globaaleja talouskriisejä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mirja Rautkoski sanoo:

    Jorma, vastasit: ”en näe, että kristittyjen vainot luuraisivat nurkan takana, enkä löydä perusteita rinnastaa läntisen maailman tilaa Roomaan.”

    Erityisesti apostoli Paavalin (jolla oli Rooman kansalaisuus) julistamalla kristinuskon sanomalla oli ”markkinarako” monin eri tavoin moraalisesti (myös taloudellisesti) rappeutuneen Rooman alueella. ”Panem et circenses”- kulttuuri itsekkään nautinnonhalun korostuksineen vei ihmisarvon kunnioituksen pohjalukemiin. Seksuaalista holtittomuutta/monimuotoisuutta on (ainakin aikaisemmin) pidetty historiakirjojen mukaan yhtenä Rooman valtakunnan rappion syynä.

    Ajassamme näen joitakin samoja asioita: esim. arvojen pluralismi, viihteellisyyden korostus ja hedonismi, aikuisten oikeuksien korostaminen lapsenoikeuksien edellä. Saarnaajan kirjassa todetaan: ”Mitä on ollut, sitä on vastakin, ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla” (Saarnaajan kirja 1:9). Uskovia ei ehkä vainota, mutta pidetään ”aikansa eläneinä”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mirja Rautkoski sanoo:

    Panu, pastori Mauri Niemisen kirjasen tarkempi otsikko: ”Matka halki hengellisen yön”.

    Ilmoita asiaton kommentti