Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden ylikorostuminen eli seksismi on hämmentynyt puoli suomalaistakin kirkollisuutta.

Seksismi kirkossa esiintyy suurimmaksi osaksi negatiivisten sukupuolisuuteen liittyvien määrittelyjen, rajoitusten, häpeän ja roolituksien kautta. Ei paljon lohduta että katolilaisessa kirkossa sitä on vieläkin enemmän.

Kirkon isien määrittelyt, että mikä käytös, pukeutuminen, huvitus tai ajanvietto on sukupuolisiveellisesti väärin tai oikein on ollut suurena osana kirkollista keskustelua ja moralismia vuosituhannet.

Mikä sukupuoli kelpaa tai ei kelpaa mihinkäkin toimeen tai työhön kuumentaa erityisesti konservatiivien asenteita edelleen kovasti.

Mikä sukupuoli on oltava missäkin roolissa perheessä tai missäkin tehtävässä, on myös osa seksismiä.

Minkä verran ja minkälaisia vaatteita ihmisillä pitää päällä peittääkseen sukupuolista ”häpeäänsä” on ollut kestosuosikki moralisteilla kautta aikojen. Jumalan luoman fantastista ihmisen kehon luonnollista ja ei seksuaalista alastomuutta ei useimman maan kristillisen kirkon mielestä ole olemassakaan, päätellen kehoon liittyvästä häpeä – ”hysteriasta”.

Onneksi luonnollisten kuukautisten aikana naisia jo lasketaan kirkkoon, mitä ei kuitenkaan ole tapahtunut vielä pitkää aikaa.

Kuka harjoittaa seksiä, milloin ja kenenkäkin kanssa on edelleen listasuosikki tänäkin päivänä, samaten kuin että millä sukupuolisella orientaatiolla saa olla parisuhteessa tai naimisissa kenekäkin kanssa, kirkon mielestä.

Mastubointi (ja naisilla nykykielellä ”klitraaminen”) on ollut vuosituhannet tänne asti kovan pelottelun asia vaikka nykytiede ei näe siinä mitään fyysisiä haittoja vaan pitää sitä oivana ja harmittomana keinona ”purkaa paineita”, rentoutua, tutustua omaan kehoon ja antaa itselleen ilmeisesti aika terveellinenkin ”homoonikylpy”.

Seksuaalisia rajoituksia, sukupuolirajoituksia tai siihen perustuvia määräyksiä, ohjeita, sääntöjä ja rajoituksia on siis edelleenkin valtavat määrät.

Onko kristillisyys siis EiSeksi - uskonto. Näin ei kirkon ja uskonnon perustaja Jeesus Nasaretilainen ainakaan aikanaan opettanut. Hän itse asiassa puhui sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta hyvin vähän, sitäkin enemmän rakkaudesta, armollisuudesta ja pelastuksesta. Hän myös piti naisia seurueessaan ja lähiystävinään, kosketteli ja puhui ns. huonoille naisille. Tämä kaikki oli täysin vallankumouksellista sen ajan tapojen mukaan. Hän jopa antoi naisten olla ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, mitä voidaan spekuloida monella tavalla.

Me ihmiset ja kirkko olemme kääntäneet katselukulman aivan toisaalle. Ihmisillä on voimakas taipumus omahurskauteen. Seksuaalisuudesta on saatu vuosisadoiksi hyvä omahurskauden väline. Sillä on saatu syyllistettyä ja häpeällistettyä erityisesti naisia. Joku syntipukkihan oli löydettävä. Nainenhan sensuellina ja tunnevaltaisempana sukupuolena sopi siihen osaan hyvin patriarkaalisessa yhteisöissä. Vahvat jäänteet ja juuret tästä opista ovat edelleen olemassa, jopa meillä luterilaisuudessa. Tästä on elävä todistuksena vieläkin alitajunnassa olevat perinneohjeet miten naisten pitää peitellä julkisuudessa naisellisuutensa ja näyttää ”harmaalta hiireltä”. Miehiltä vastaavaa ei ole vaadittu.

BBC:n tuottama ka keväällä esitetty 3-osainen ohjelma: ”Historia ja seksi” kertoo mielenkiintoisesti ja valaisevasti pähkinän kuoressa seksuaalisuuden tragikoomisen historian, miten eri aikakausilla harhautuneiden kirkonisien traumoista ja tarpeista syntyneitä yhä tiukkenevia oppeja kirkko ajoi seksuaalisuuden ylivalvojana kristittyjen ja kirkon elämään. Seksuaaliset fobiat olivat myös pontimena kun lähes 60.000 - 100.000 naista kidutettiin ja tapettiin noitina rakkaudellisessa ja kristillisissä kirkoissa 1600 – 1800 luvuilla.

Mielenkiintoinen näkökulma ohjelmassa oli selibaattiopin synty ja sitkeys tänne asti osoittamaan seksiaktista (ainakin julkisesti) kieltäytyvien katotilaisten eettinen ja moraalinen kuviteltu ylivertaisuus, mille Jeesuksen opetuksissa ei löydy mitään tukea. Myöskään minkäänlainen asketismi tai seksistä kieltäytyvä luostarielämä ei saa Jeesuksen ylös kirjatuista opetuksista tukea vaan on lainattu em. ohjelman mukaan buddhalaisilta ja hinduilta.

Seksismillä kirkossa on huono ja suoraan sanoen hävettävä historia. Valtava määrä hengellistä ja henkistä väkivaltaa, kärsimystä, tietämättömyyttä, epäluonnollisuutta, häpeää, hyväksikäyttöä, luonnottomuutta, tuskaa ja jopa kuolemaa on sillä saatu aikaiseksi vuosituhansien aikana. Tilanne ei edes ole paljon paranemassa. Monessa maassa juuri kristityt ja jopa luterilaiset vastustavat käsittämättömästi seksuaalikasvatuksen antamista nuorille.

Yhtenä kirkon nykypäivän missioista tulisi olla sanoutua irti negatiivisesta seksismistä ja keskittyä opettamaan Jeesuksen opetusten mukaista myönteistä, iloista ja tasa- arvoista kristinuskoa nopeasti kasvavalle suomalaiselle uuspakanakunnalle.

Tämäkin tulisi tehdä positiivisilla, nykyaikaisilla ja kiinnostavilla menetelmillä ja nuorten ihmisten toimesta, joilloin saadaan varmasti enemmän nuoria ja työikäisiä kuulijoita kuin paremmin perinneyhdistyksiin kuuluvilla tavoilla, joita vain harvat enää jaksavat omasta tahdostaan kuunnella, seurata tai osallistua.