Olipa kerran, kauan, kauan sitten, aikojen alussa henki (myöh. Jumala, Luoja tai Kaikkivaltias), joka liikuskeli pelkän pimeän tyhjyyden yllä. Aikansa kuluksi tuo henki päätti luoda vallitsevaan tyhjyyteen ns. maailmankaikkeuden ja tähtiä sen pimeyttä valaisemaan. Yhtä pikkuruista tähteä kiertämään se loi mm. kivisen pallon, jota paljon myöhemmin alettiin kutsua nimellä Tellus. Tuolle Tellukselle henki loi muiden olentojen ja monen sorttisen kasvuston lisäksi kaksi elävää olentoa, joita alettiin myöhemmin kutsua ihmisiksi. Ihmisille Jumala antoi luvan tehdä Telluksella mitä ikinä itse keksivät ja aikaa tappaakseen tahtoivat.
Ainoastaan yhden, ihmisten asuinpaikkaa lähellä olevan, omenapuun hedelmiä ei olisi saanut syödä. Ihmisten kanssa touhutessa jokin kuitenkin meni pahasti pieleen kuten arvata saattoi. Paikalle käveli hengen niin ikään luoma käärme. Käärme kertoi ihmisnaaraalle, että oli vahvasti liioiteltua tuo kelletyn hedelmän kielto. Käärmeen huijaama ihmisnaaras päättikin käydä omppuvarkaissa kielletyn puun omppuja pöllimässä, koska kaikki enemmän tai vähemmän kielletty (myöh. ns. kielletty hedelmä) oli ihmisten mielestä jännittävää ja houkuttelevaa jo tuolloin. Syöttipä ihmisnaaras vielä pahaa aavistamattomalle uroksellekin tuota kiellettyä omppua. Varkaissa käynnistä ja omenan syönnistä kuitenkin kävi käry, jonka johti siihen, että molemmat ihmispolot potkittiin pois ihanilta asuinsijoiltaan ja siinä samassa syntyi Tellukselle myös kokonaan uusi käsite, jonka suomenkieliseksi nimeksi vakiintui paljon myöhemmin “perisynti”. Tapauksen seurauksena myös käärme joutui loppuikänsä liikkumaan mahallaan matelemalla.
Koko synti-käsite sai siis alkunsa ilmeisesti siitä, kun Jumala luopui kaikkivoipasta kaikkivaltiudestaan antamalla vast’ikään luomalleen ihmiselle oman harkintakyvyn ja vapaan tahdon. Kaikkivaltias ei voinut enää ihmisen vapaata tahtoa perua, kun sen kerran oli antanut, vaikka jonkin ajan kuluttua huomasikin, että tuli luotua ihan toivottoman luokatonta sekundaa, johon ei voinut olla lainkaan tyytyväinen. Kävi nimittäin ilmi, että ihminen lisääntyi ja sikaili planeetta Telluksella sen vapaan tahtonsa kanssa kuin porsaat pellossa ihan “ellun kanana” mielin määrin, sen minkä kerkesi. (”ellun kanat”-vertausta ei tosin tuolloin vielä tunnettu),
Kun muuta ei ollut tehtävissä Jumalan oli kehitettävä uusi käsite – “synti” – vielä sen perisynnin lisäksi ja sen tekemiselle sanktioksi ja pelotteeksi piti lisäksi luoda Helvetti niminen paikka (myöh. Kadotus), jonne kaikki joutuisivat kitumaan ikuisiksi ajoiksi maallisen vaelluksensa jälkeen, vaikka olisivat syyttömiä Telluksella tapahtuneeseen esi-isiensä sikailuun ja ihan riippumatta siitä kuinka raskasta syntiä olivat itse Telluksella tallustellessaan tehneet. Tuomio oli aina sama. Aste-eroja ei syntien raskaudessa eikä rangaistuksen pituuksissa tunnettu, eikä armoa. Oletettavaa oli kuitenkin, että joku vanhemmista tai esivanhemmista oli niin rankkaan sikailuun syyllistynyt, että lasten ja lastenlasten oli aina neljänteen polveen asti pakko kärsiä iankaikkisesti Helvetissä sen jälkeen kun oli Telluksen tomut jaloistaan karistanut.
Jumalan piti kuitenkin keksiä porkkana, jota tarjoamalla ihmisten tahtoon voisi vaikuttaa niin, että ylenmääräinen pöhkö sikailu loppuisi ja johon tarrautumalla nämä Telluksen sekundaihmisetkin voisivat välttyä joutumasta Helvettiin. Jumala keksi asettaa säännön ja antoi joidenkin ”bättre folkiin” kuuluville luottohenkilöilleen tehtäväksi julistaa, että jos halusi pelastua Helvetin kidutuksilta, niin piti uskoa, että ihmisnainen (vieläpä nuori neitsyt) on synnyttänyt ihmisen, joka on Jumalan poika. Sitten tämä poika tapatettiin Isä Jumalan toimesta verisesti ihmisten sikailujen hyvittämisesksi, jotta kaikille ihmisille tulisi selväksi, että Jumala ei ole mikään pehmo lälläri, joka voisi ne ihmiten sikailut Telluksella muutoin painaa villaisella, kuin tapattamalla oman poikansa.
Se, että tuon kaiken uskoo ei vielä riitä. Sen lisäksi pitää Jumalalta rukoilla armoa ja anteeksiantoa lakkaamatta päivästä ja vuodesta toiseen koko Telluksella tallustelun ajan ja käydä kirkossa kerran viikossa tunnustamassa syyllisyytensä sellaisiin sikailuihin (synteihin), joita ei tiedä itsensä (eikä vanhempiensakaan) ikinä tehneen. Näin koko elämänsä ajan toimittuaan sitten lopulta selviää Helvetin kidutuksilta ja pääsee maallisen vaelluksensa jälkeen elämään taivaan iloissa ja riemuissa yhdessä toisten samanlaisten uskovien ihmisten kanssa onnellisena iankaikkisuutensa loppuun asti.
Sen pituinen se.
Luin jostain, että kirkkoisä Hieronymos pohti aikanaan ihmisen pelastumisen ja vapaan tahdon ongelmia suurinpiirtein seuuraavaan tapaan: ”Koska kukaan ei pelastu ilman omaa tahtoaan (koska kaikilla on vapaa tahto), Jumala tahtoo meidän tahtovan hyvää, jotta kun tahdomme Hän tahtoo meissä ja itse täyttää oman suunnitelmansa.”
Tämänkö nyt sitten pitäisi vakuuttaa ihminen tahdon vapaudesta? Ärsyttävää ja umpikieroa saivartelua minusta.
Hyvää, onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta 2019 kaikille syntisille ihmiskunnan sikailuista huolimatta.
Kari-Matti Laaksonen,viitekehyksenä ei ole mikään moderni ’numerologia’ vaan heprealainen gematria, sama johon Johannes viittaa Ut:n Johanneksen Ilmestyskirjan 13: luvun jakeessa 18. Ja tähän gematria-avaimeen liittyvät vielä mm. sanahistoria ja heprealaisten viisaitten omia tulkintoja heidän omista pyhistä teksteistään. Mitä mieltä ole näiden rinnalla Laaksosen tulkinnoista jääköön sanomatta…
Ilmestyskirjassa mainittu pedon luku viitannee kätketysti kristittyjä vainonneeseen keisariin. Ainakin Neron aikaisesta kolikosta on kirjaimien lukuarvoista päädytty lukuun 666. Tuskin on kysymys sen kummemmasta mystiikasta kuin esivallan pelosta. Ihan suoraan ei Johanneksen ilmestyksen kirjoittajakaan uskaltanut sanoa keisaria pedoksi.
Paavalinkin aikana heprealaisilla oli myös aivan toisienalaisia tulkintatraditioita kuin Turtiaisen tarkoittamia. Niitä kuvaavat hyvin mm. professori Gerschom Scholem (the Kabbalah) ja rabbi Aryeh Kaplan.(Sefer Yetsirah)
Ja minä en Turtiainen puhunut tapahtumataltiointien ajoituksista vaan taltiointien kohteina olleiden tapahtumien ajoituksista. Näkyy kyllä tekstistäni, jos sen viitsii tarkasti lukea. ”….syntyneet kuvaavat t a p a h t u m a t”.
On hyvä kysyä, muutamia kysymyksiä ja sen jälkeen ilmestyskirjan 12-13 luku saattaa avautua uudella tavalla.
Kuka voi vastustaa markkinataloutta ja rahanvaltaa?
Kuka käyttää taloudellisia keinoja kansojen hallintaan?
Kuka vastustaa Juutalaisia ja Kristittyjä? Ja miksi?
Mikä taho kieltää Luomisen ja Jumalan?
Kuka käyttää valtaa siinä, kuka saa ostaa ja myydä?
Millä taholla on valta kaikkiin kansoihin ja kieliin?
Mikä taho pilkkaa Jumalaa ja saa ihmiset yhtymään pilkkaajaan ja voittamaan Pyhät?
Lopuksi: Mikä voisi olla se yhtenäiskulttuuri, joka kieltää Luojan, jolla on valta kaikkiin, pieniin, suuriin, rikkaisiin, köyhiin, vapaisiin, orjiin? Kuka ja mikä kansainvälinen lainsuojaama taho joka on julma kuin peto, mutta kaikki kumartavat sitä? Kaikki? Eivät kaikki kumarra tuota petoa.
Yksilötaholla kysymys on henkien taistelusta. Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.
Joskus ajateltiin yleisesti, että Jumala on Luonut maailman ja kaikki, mutta on tulossa aika ja on jo, kun Luojaa pidetään yleisesti satuna. On tulossa yhtenäiskulttuuri, jossa vain tieto, taito ja raha ratkaisee. Lähes kaikki kumartavat pian sitä henkeä, joka vastustaa Jumalan Lakia ja Jumallista järjestystä, Kristusta.
”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2.Tess.2
Mikä on tuo Jumalan lähettämä väkevä eksytys, johon kansat tarttuvat mieluusti? Vastaus piilee, tuossa Paavalin lauseessa. Se liittyy Totuuteen.
Ilmestyskirjassa mainittu pedon luku viitannee kätketysti kristittyjä vainonneeseen keisariin.
No ei viittaa, Nero saadan hepreasta ja siitäkin vain Neron kirjoitnusmuotoa väännellen.
Huomaa Pentti että sana therion saa kreikasa ensinnäkin itse arvon 666, samoin kunigas Salomolle tuotiin k u l t a a 666 talenttia ja ’Ylösnouseen herrani’ eli Adoniqamin mukana palasii 666 jälkeläistä Baabelista. Lukua käymtetäänsiis eritäin myönteisesti! Therion-elikon luku on 13 luvun jakeessa 18, nyt 6+6+6= juuri 18 ja 6x6x6 on 216, Nämä f ktat viittaavat exact tiettyyn suuntaan eli ELÄMÄÄN ja Jalopeuraan.
Jakeen 18 viimeinen virke kuuluu ka ho arithmos es 666. Tämän virkeen summa on
2368 ja
2368 on myös nimen Iesous Chrithos,Juudan Jalopeuran (ARYEH) lukaurvo. Jalopeura on petoeläin.
seppo heinola :”… sana therion saa kreikasa ensinnäkin itse arvon 666, samoin kunigas Salomolle tuotiin k u l t a a 666 talenttia ja ‘Ylösnouseen herrani’ eli Adoniqamin mukana palasii 666 jälkeläistä Baabelista. Lukua käymtetäänsiis eritäin myönteisesti! Therion-elikon luku on 13 luvun jakeessa 18, nyt 6+6+6= juuri 18 ja 6x6x6 on 216, Nämä f ktat..jne.”
Sumerilaisessa kulttuurissa lukujärjestelmän kantaluku oli 6 tai 60. Erään selityksen mukaan luku oli tärkeä, kun elettiin sormilla laskemisen aikaa ja luvun 6 kohdalla piti siirtyä toisen käden sormiin. On esitetty myös, että luku oli tärkeä, koska silloiset kalenterit perustuivat kuuteen eläinradan merkkiin, joiden avulla vuosi jaettiin kuuteen kuudenkymmenen päivän mittaiseen jaksoon. Tästä lukujärjestelmästä meille on periytynyt kellotaulu: tunti sisältää 60 minuuttia, minuutti 60 sekuntia.
Luvussa 666 on kolme sumerilaisten kantalukua vierekkäin, siis vähän sama asia, kuin jos me, jotka elämme kymmenjärjestelmässä, ilmoittaisimme, että ”pedon ja ihmisen luku” on binäärinen ykkösiä ja nollia sisältävä 101010. Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjassa liftareille elämäntarkoitukseksi sanottu luku 42 on binääriluvuksi muunnettuna juuri tuo 101010.
Ehkä lukua 666 ei oikein hyväksytty siksi, kun ei ollut kolmea kättä… Sitä, mitä sumerilaiset oikeasti halusivat luvulla 666 ilmaista, ei todellisuudessa tiedetä. Uskon kuitenkin, ettei luvulla ole samaa merkitystä enää meidän päivinämme, kuin kulttuurissa, joka kukoisti Mesopotamiassa Persianlahden lähellä yli 3000 vuotta sitten.
Huomaan, että joillekin on ylivoimainen houkutus harhautua todellisesta ihmisten ja ihmissuhteiden maailmasta teoreettisten spekulaatioiden kiehtovaan, mutta epätodelliseen taikapiiriin.
Huomaan Martti Pentti tarpesi tehdä ns. krapuväistö.
Suosittelen sitä sinullekin!
Täsä kysymyksesä tnottelen Jeeuksen käskyä, että se jolla ymmärys on laskekoon….
Tuula on oikeilla jäljillä johtaessaan therion-elikon luvun sumerilaiosuudesta, heprealaisen kontekstiin se lienee tullut.vasta Baabelin vankeuden jälkeen. Sumerilaiset olivat myös hyviä astronomeja ja heille 666 on tod. näk. merkinnyt kilometreinä matkaa, jonka auringon aikansaama valon ja pimeän raja maan ympyräliikkeestä johtuen etenee 1, 5 minuutin (6 astetta) aikana sillä yhtä astetta vastasi 111 km. Lukua 666 kutsuttiinki heprealaisten joukossa myös nimikkeellä Sorat joka merkitsi mustaa aurinkoa. Maasta on aina puolet pimeässä ja puolet valossa. Symboloi hyvän ja pahan taistelua ihmisessä, Hyvä tai paha peto on vuoroon niskan päällä. Ilmestyksen hyvä peto karisti Babylonin porton selästään.
Elämän mieltäminen hyvän ja pahan taisteluna on lähinnä Zarathustralaisuutta. Juutalaisuus ja kristinusko ilmoittavat kaikkivaltiaan Jumalan, jonka hallinnassa on sekä hyvä että paha. Luther nimitti Perkelettä Jumalan kahlekoiraksi.
”Täsä kysymyksesä tnottelen Jeeuksen käskyä, että se jolla ymmärys on laskekoon….” Onkohan tuo käsky? Voihan sitä pitää kieli poskessa lausuttuna sutkauksenakin.
Sehän on selvä käsky tai ainakin kehotus. Vai voidaanko Jeesuksen muitakin käskyjä pitää sutkauksina?
Ei tuota therionin lukua pilan vuoksi ole Ut.n laitettu. Gematrinen kryptaus oli tuohon aikaan varsin yleistä ja alkristityt näyttävt sitä myös välittömästi harrastaneen,sillä Smyrnasta on löytynyt heidän gematriasia grafiittejaan:
https://larryhurtado.wordpress.com/2012/04/02/the-earliest-christian-graffito/
Kryptisyys on käyttökelpoista silloin, kun suoraan sanominen on vaarallista. Vainottu alkuseurakunta turvautui siihen välttämättömyyden vuoksi. Se ei siis ole mitenkään keskeinen asia kristinuskossa. Olennaista on se, mikä sanotaan niin selvästi, että oppimaton lapsikin ymmärtää. Kristinusko ei ole mikään salaisoppi. ”Vai voidaanko Jeesuksen muitakin käskyjä pitää sutkauksina?” Ajatus Jeesuksesta huumorimiehenä on monelle vieras. Sitä sietää toki avoimin mielin pohtia.
Juutalaisuus ja kristinusko ilmoittavat kaikkivaltiaan Jumalan, jonka hallinnassa on sekä hyvä että paha.
Vanha testamentti kertoo,että Korkein muodostaa suustaan sekä hyvän että pahan! (Deus est inversus satan, sanottiin antiikissa)
Minkä suoraan sanominen uskonnollisesti suvaitsevassa Roomasa oli vaarallista? Suuri osa Jeesuksen välittömistä seurajista telotettiin. Ei uskonnolisista vaan poliittista syistä. Jeesus-like oli paljon kansallisaatteisempi kuin on haluttu uskoa. Kuka tai mikä olikaan se Kyriouksen lähetti, joka iski Jakobin telottaneen kunigas Agrippan hengiltä?
Keisarin demonisoimista poliittisista sen kummemmin kuin uskonnollisistakaan syistä ei varmaankaan suvaittu.
Kaikkinensa meillä on taipumus ”ampua ohi” ja lopulta emme pääse maaliin. Kun tutkimme Raamattua, niin sen punainen lanka on löytää Kristus, Jumalan Viisaus. Armo ja Totuus. Hebrean kielestä on moneen ja Juutalaiset tarut ja tarinat ovat höystäneet monia tosiasioita. Jos sanon, että ”Tuntematon sotilas” on tosi tarina, niin valehtelenko?
Onko kuvaus tositapahtumista vääristelyä? Kysymys on Raamatusta ja sen kertomuksista, joissa lähinnä yhden kansan kautta kerrotaan Luojasta, joka on ilmestynyt ja sanonut olevansa Kaiken Luoja.
Raamattu kertoo siis meille ihmisille maailmankuvan ja ihmiskuvan, jolle se itse antaa määritelmän Totuus.
Onkin nähtävä ohi kaiken inhimillisen ja maailman alkeisvoimiin perustuvan takana, jotakin suurempaa, jotakin, jonka arviointiin meidän rahkeet eivät riitä. Kun löydämme Raamatusta Jeesuksen Kristuksen, niin saamme sen mukana kaiken viisauden ja tiedon, rauhan ja ilon, mutta ennenkaikkea alkuperämme ja päämäärämme.
Kaikkea saa tutkia, mutta kaikki ei ole hyödyksi ja eksytyksiä on monia.