Sateenkaari-ihmiset ja kirkko
Minä, evankelisluterilaisena seurakunta-aktiivina, olen surullinen siitä, kuinka ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti. Vaikka omassa kotiseurakunnassani koen olevani itsenäni erittäin tervetullut, Suomen tasolla tunnen usein surua siitä, ettemme ole ihmisten silmissä samalla viivalla. Raamatussahan ohjeistetaan, ettei saa tuomita, jotta teitä ei tuomittaisi.
Ilahduinkin suuresti, kun luin emeritusarkkipiispa John Vikströmin ajatuksia kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. Moni sateenkaari-ihminen elää kirkon jäsenenä ja haluaa elää jatkossakin. Suurin osa papeista tahtoo vihkiä samaa sukupuolta olevat parit (Laura Kallatsan väitöstutkimuksen mukaan ainakin) ja moni heistä vihkiikin jo nyt.
Meidän kaikkien on hyvä tiedostaa tässä asiassa olevan kaksi kipupistettä. Ensiksikin monet sateenkaari-ihmiset kokevat kirkon vihaavan heitä esimerkiksi sanomisten seurauksena, eivätkä avioliittovastaiset kannanotot yhtään helpota tilannetta. Toiseksi sateenkaari-ihmiset ovat usein erkaantuneet kirkosta näiden ennakkoluulojen myötä. Usein siis kuvitellaan, että papit ja muut seurakuntien työntekijät eivät hyväksy heitä. On totta, että kirkon työntekijät ottavat harvemmin kantaa sateenkaari-ihmisten puolesta julkisesti ja valitettavasti on homo- ja transvastaisia työntekijöitäkin kirkossa. On kuitenkin selvää, ettei kirkko voi jatkaa pitkään torjuvaa suhtautumista samaa sukupuolta olevien parien avioliittoihin.
Kuinka sitten saadaan viestiä sateenkaari-ihmisten keskuuteen rakastavasta ja hyväksyvästä kirkosta? Se pitää sanoa ääneen. Kannustan seurakuntia tekemään videoita siitä, kuinka sateenkaari-ihmiset ovat oikeasti yhdenvertaisia seurakunnan jäseniä. Ei ole väärin väittää seuraavaa: "Jos meistä olisi kiinni, kaikki parit saisivat kirkkovihkimisen.". Ei ole väärin myöskään ilmoittaa julkisesti halukkuutta sateenkaarimessun järjestämiseen. On myös hyvä muistuttaa, että voi tulla mukaan seurakuntaan omana itsenään.
On tärkeää muistuttaa siitä, että me kaikki olemme yhdenvertaisuuden arvoisia. Onkin siksi hyvä miettiä sitä, loiko Jumala ihmiset syrjimään toisiaan. Omasta näkökulmastani vastaisin: "Ei, meidät luotiin rakastamaan toisiamme ihmisinä.".
18 kommenttia
Kirkon palveluksessa on kautta aikain ollut myös paljon homoihmisiä, miehiä tietysti. Ei siellä muuten olisi syntynytkään niin suurta naisvihaa ja halveksuntaa. Homomiehet kun eivät voi koskea naiseen. Se on inhottava asia.
Avioliitto, jota kaikille nuorille miehille on pidetty melkeinpä pakollisena, koska vaimo ja perhe rauhoittavat nuorta ja kiihkeää poikamiestä. Lisäksi, Valtiolle tarvittiin uusia, syntyviä ihmisiä, sotureita ja sotureiden synnyttäjiä.
Tämä Avioliitto naisen kanssa ei mitenkään ole sopinut homomiehelle ja siksi monet ovat paenneet, kuka minnekkin, myös kirkon helmaan. Kirkko on antanut evankeelisen oikeutuksen olla avioitumatta.. koska jeesus puhuu kolmenlaisista avioon kelpaamattomista, ja yksi näistä oli; Jumalan valtakunnan tähden avioon kelpaamaton.
Kun omisti elämänsä ikäänkuin jumalan valtakunnalle, toisinsanoen kirkolle, luostarille, vatikaanille, sai ikäänkuin pyhitetyn oikeutuksen olla koskematta naiseen. Ja kaikesta maallisesta tehtiin syntistä ja likaista, piti nousta henkiseen olotilaan. Naiseen koskemattomuutta sanottiin kilvoitteluksi, koska heteroiden mielestä se oli hyvin vaikeaa. Näin homoista tuli pyhiä miehiä, vaikka kilvoittelu oli itseasiassa helpotus maailman vaatimuksista, eli avioitumisesta naisen kanssa ja lasten kasvatuksesta. Perheestä.
Nykyisen keskutelun tiimoilta olen huomannut, että naisesta onkin tullut hyvin merkittävä henkilö, on huomattu, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, ei suinkaan isäksi ja pojaksi. Homomiehet eivät suinkaan ole uhreja, he ovat miehiä, jotka halveksivat naisia. He ovat kristinuskon perustajia. Nainen nimitettiin Perkeleen porttikäytäväksi, joka niin helposti houkutteli miehen syntiin. Tertullianus.
Kirkkovihkimisestä olen yleisesti sitä mieltä, että jos ei kykene pitämään sitä, mitä vihkimisessä seurakunnan edessä lupaa, eli : ” Kunnes kuolema meidät erottaa ” silloin ei kannata ollenkaan mennä kirkkoon vihkiytymään.
Ecce Homo. Kyllä, kyllä, minä katsoin ihmistä.
Tietysti, koska monissa maissa homous on vielä tänäpäivänä rikollista, voidaan sanoa, että homoista tulee uhreja, kun heidät teloitetaan.
Mutta samoissa maissa myös naisten selksuaalinen käyttäytyminen on valvonnan alla, ja pienikin poikkeama aiheuttaa kivityksen, eli uhraamisen yhteisön moraalin säilyttämiseksi.
Meilläpäin jo naisetkin ovat mukana säätämässä lakeja, ehkä siitä seuraa jotain parempaa, aika näyttää.
Jeesuksen sana ”Älkää tuomitko” ei merkitse lain saarnan kieltoa, saarnasihan Jeesus itsekin lakia, jopa hyvin ankaraa lakia. Tämän esikuvan mukaisesti tulee myös kirkon opetuksessa ja julistuksessa tulla selvästi esille, mikä on oikein ja hyvää, mikä taas väärin ja pahaa. Lain rinnalla Jeesus toki saarnasi myös armoa, siis syntien anteeksiantoa, vapautusta Jumalan tahdon rikkomisesta koituvasta oikeudenmukaisesta rangaistuksesta., ja tätäkin on kirkon pidettävä jatkuvasti esillä. Saarna ei koskaan saisi olla pelkkää lakia, sanoma ristillä tapahtuneesta sovituksesta ja Jeesuksesta kaiken pahan voittajana on kirkon keskeisin sanoma, tärkeämpi kuin moraalin vartiointi. Tuomiovalta siihen nähden, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen ei koskaan voi olla ihmisillä, se valta kuuluu vain Jumalalle, joka tuntee ihmisen sisintä myöten, jopa senkin, mitä ihminen ei itsekään tiedä itsestään. Jeesuksen käskyä ei siis riko se, joka paheksuu yleisellä tasolla jotakin käyttäymismuotoa, vaan se, joka sanoo toiselle syntiselle: ”Sinä menet helvettiin”. Se mitä syntisenä kristittynä voin sanoa toiselle syntiselle henkilökohtaisella tasolla on ”Usko Herraan Jeeesukseen, niin sinä pelastut.”
”Homomiehet eivät suinkaan ole uhreja, he ovat miehiä, jotka halveksivat naisia”.—Ohhoh. Enpä ole aikoihin paksumpaa kuullut. Semmoista en ole kyllä koskaan havainnut. Monet naiset sanovat, että heidän homomiesystävänsä ovat heitä kohtaan mitä parhaimpia ystäviä ja kunnoittavat heitä. Itsekin olen muutaman naisen parhaimpien ystävien joukossa. Eikä mieleeni ole tullut koskaan halveksia naissukupuolta—ei missään mielessä! Huhhuh!
Muistutan, että Jumala itse on nämä kirkkomme säännöt määrittänyt, eivät ihmiset tai keskustelijat. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ketään ei kirkossa syrjitä, mutta kaikki eivät pääse taivaaseen, ainoastaan ne, jotka pitävät Jumalan lait ja uskovat Jeesukseen. Kristillinen tasa-arvo on sitä, että loppupeleissä ”toinen otetaan, toinen jätetään” ja päätöksen tekee Jeesus sen mukaan kuin kukin on elänyt. Ainakin Raamatun mukaan asia on näin.
Kirjoittaja
Jukka Väisänen
Olen Turun Katariinanseurakunnan aktiivi someavustajana ja seurakuntaneuvoston varajäsenenä. Opiskelen yliopistoissa sosiologiaa ja sukupuolentutkimusta, mutta myös sivuaineena teologiaa ja uskonnontutkimusta.
Kiitos rohkeasta keskustelun avauksesta Jukka, yritän ymmärtää suruasi ja huoltasi. Samalla tunnen itse surua ja huolta siitä, että kirkon avioliittokäsityksen mukana ollaan murtamassa kirkon uskon perusteita ja Raamatun tulkintaa valtavalla julkisuuden painostuksella. Sammeli Juntunen kirjoitti, että kristinuskon mukaan jokaisella ihmisellä on rajaton ihmisarvo, joka perustuu siihen, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi ja Kristus on lunastanut hänet oman elämänsä hinnalla. Tämä koskee ilman mitään epäilyksiä myös Sinua ja kaikkia sateenkaaripareja. En halua teitä missään tapauksessa tuomita. Siitä en kuitenkaan pääse mihinkään, että miehen ja naisen parisuhde on erilainen kuin kahden miehen tai naisen parisuhde. Erilaisuutta ei saada samanlaisuudeksi antamalla kummallekin suhteelle sama nimi. Avioliitto ei ole ihmisarvon kriteeri. Kuten Juhani Forsberg omassa blogissaan toteaa, Jeesuksen kanta avioliitosta miehen ja naisen välisenä suhteena on kiistaton, eikä sen unohtaminen, sivuuttaminen, kiertäminen tai poisselittäminen ole puolustettavissa kristillisen tulkinnan nimissä. Kirkon tilanne kieltämättä näyttää ulospäin pahalta. Mitähän jos yhdessä rukoilisimme tähän Jumalan tahdon mukaista ratkaisua?
Ilmoita asiaton kommentti