Sateenkaaresta kasvaa uusi elämä

Sateenkaari on vaikuttava uuden elämän ja toivon merkki. Raamatussa se on merkki Jumalan ja ihmisen välisestä liitosta tuhotulvan jälkeen. Nooa noudatti Jumalan tahtoa elämän pelastamiseksi ja luopui pahuudesta.

Hänen mukanaan pelastui jäännös eläinkunnasta, niin että eri lajit saattoivat jälleen lisääntyä. Myös jäännös ihmisistä pelastui. Se merkitsi kuitenkin ihmisen aiheuttaman tuhon mahdollisuuden toistumista tulevaisuudessa. Nyt tämä mahdollisuus on tullut, ikävä kyllä, todennäköisemmäksi.
_ _ _
Sateenkaari on hämmästyttävä ilmiö. Ei ihme, että se on Raamatussa Jumalan ja ihmisen välisen ensimmäisen liiton merkki. Auringon valo ja vesi – elämälle välttämättömät asiat – yhtyvät. Tämä yhtyminen ennakoi kaiken elämän syntymää.

Vesipisarat taittavat auringon valoa prisman tavoin, niin että valon eri aallonpituudet näkyvät väreinä. Tämä on yleisesti tunnettua. Sateenkaaren värit voi löytää luonnossa myös toisesta paikasta, mikä on vähemmän tunnettua.
_ _ _
Olen tänä kesänä vahvistanut mehiläispesiäni korvaamaan viime talven tappioita. Keskikesän jälkeen vahvoista pesistä voi tehdä jaokkeita, joista kasvaa uusia yhdyskuntia. Sitä varten otin vanhoista pesistä kutakin jaoketta varten kolme sikiökakkua mehiläisineen, yhden kehän siitepölyä ja pari kehää hunajaa. Lisäksi ravistelin jaokkeisiin nuoria, lentokyvyttömiä mehiläisiä.

Tilasin jaokkeita varten kolme emoa postitse. Tänään tarkistin, että mehiläiset ovat ottaneet nuoret emot vastaan. Voi nimittäin käydä niinkin, että pesä haluaa kasvattaa emon itse peittämättömästä sikiöstä.- Silloin pesään annettu emo tapetaan.

Ilokseni kaikissa jaokkeissa emo on alkanut munia. Näin jaokkeista on tullut toimivia yhdyskuntia, jotka vahvistuvat syksyyn mennessä talveutuskuntoon. Lisäksi toivon saavani niistä myös vähän hunajaa.

Nyt lämpimillä ilmoilla mehiläiset lentävät hyvin. Tarhan täyttää erityisesti iltaisin kypsyvän hunajan tuoksu, kun mehiläiset haihduttavat kosteutta hunajasta. Mehiläisiin liittyy jännittäviä asioita, joista olen kirjoittanut myös aiemmin (esim. Kuningattaren kuolema 11.8.2017).
_ _ _
Tänään kohtasin pesän sisältä sateenkaaren värit, kuten monesti aiemminkin. Näky on silti aina yhtä ihmeellinen: siitepölyä on kennoissa kaikkia sateenkaaren värejä: sinisen, vihreän, keltaisen, oranssin, punaisen ja ruskean eri sävyjä, jopa mustaa ja valkoista.

Minusta on hämmästyttävää, että mehiläiset eivät varastoi siitepölyä sekaisin, vaan ne pitävät kunkin kasvin eriväriset siitepölyt erillään. Siten kuusikulmaiset vahakennot täyttyvät kukin oman värisestä siitepölystä. Minulle on arvoitus, kuinka mehiläiset löytävät juuri sen varastokennon, jossa on niiden kantamaa, samanväristä siitepölyä. Tekevätkö ne sen näkö-, haju-, vai makuaistin perusteella?

Lopputulos on kuin taiteilijan akvarellipaletti, jossa on jopa kymmeniä erivärisiä akvarellinappeja.
Mihin mehiläiset käyttävät siitepölyn? Se on nuorten mehiläisten proteiiniruokaa. Vain siten ne voivat vahvistua lentäjiksi, hakemaan sateenkaaren värejä ja mettä uusille sukupolville. Osan siitepölystä mehiläiset säilövät maitohappokäymisellä tulevan kevään varalle, kun muninta ja sikiöinti alkavat Marianpäivän aikoihin.

Tänään näin, kuinka nuoret emot olivat munineet siitepölyä sisältävälle vahakakulle, sateenkaaren värien keskelle, niin että mehiläisillä kuoriutuessaan on ravintoa aivan lähellä.
_ _ _
Mehiläiset kantavat siitepölyä vasuissaan matkojen takaa. Olen usein seurannut, kuinka pitkästä matkasta ja kantamuksesta väsynyt mehiläinen lepää hetken pesän edustalla, ennen kuin se lentää pesän suuaukosta sisään.

Mehiläiset uhraavat voimansa yhteisön hyväksi. Ne ovat erikoistuneet eri töihin. Nuoret mehiläiset ovat sisätöissä, kennojen siivoojina, toukkien ja nuorten mehiläisten ruokkijoina. Toiset valmistavat hunajasta vahaa, rakentavat kennoja, kittaavat ja muuraavat. Vahvistuttuaan ja lentokyvyn saavutettuaan mehiläiset siirtyvät ulkotöihin, meden, veden, siitepölyn ja lehtipihkan keruuseen.

Jotkut mehiläiset ovat sotilaina vartiossa sisääntuloaukoilla ja estävät ryöstelyä. Ne tepastelevat jäykin jaloin, karvat pörhöllä ja pistin pystyssä, kun joku lähestyy pesää.

Kuningattarella on seuramehiläisiä, jotka ruokkivat ja saattavat sitä.
_ _ _
Kaikki työmehiläiset ovat naaraita. Uroksia saa syntyä rajallinen määrä. Niiden ainoa tehtävä on hedelmöittää prinsessa, josta tulee häälennon jälkeen kuningatar. Prinsessa on vahva lentäjä. Vain vahvimmat kuhnurit jaksavat seurata sitä yli kilometrin korkeuteen. Palkinnoksi noin kymmenen vahvinta kuhnuria saa paritella ilmassa prinsessan kanssa. Loppukesästä kuhnurit heitetään pesästä ulos syömästä ruokavaroja, kuolemaan.
_ _ _
Miksi kerron tämän kaiken? Muinaisessa Lähi-idässä mehiläinen edusti viisautta ja sen katsottiin olevan Jumalan salaisuuksien haltija.

”Syö, poikani, hunajaa, se on hyvää, ja mesi on makeaa kielelläsi.
Yhtä lailla on viisaus sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin” (Sananl 24:13-14).

Tuomarien kirjan Simsonista kerrotaan, että hän esitti arvoituksen: ”Lähti syöjästä syötävä, lähti väkevästä makea.” Arvoituksen ratkaisu kuuluu: ”Mikä makeampi hunajaa, mikä väkevämpi leijonaa.” Simson oli aiemmin tappanut leijonan viinitarhojen luona. Myöhemmin mehiläiset olivat tehneet pesän leijonan vatsaonteloon. Simson kaapi sieltä käsiinsä hunajaa ja söi sitä kulkiessaan (Tuom 14:5-9).
_ _ _
Leijona ja viiniköynnös tunnetaan myös Juudan suvun vertauskuvina (vrt. 1 Moos 49:9-11; Hes 19)… Profeetta Hesekielin mukaan leijona vangittiin ja viiniköynnös hävitettiin syntiensä vuoksi. Juudan kuningassuku sammui Sidkiaan, jonka babylonialaiset vangitsivat ja sokaisivat. Sama kohtalo oli Simsonilla, joka on vertauskuva Juudan kuningassuvun häviöstä syntiensä vuoksi.

Simson-kertomuksen erikoinen arvoitus kuolleesta leijonasta ja mehiläisistä haluaa mielestäni sanoa, että syntiensä vuoksi sammuneen Juudan kuningassuvun jälkeen ja tilalle nousi israelilainen viisaus. Samalla odotettiin tulevaa messiasta, joka pelastaa kansansa sen synneistä.

Juudan kuningassuku oli kaadettu kuin suuri puu, mutta sen kannosta nousee verso: ”Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki.” (Jes 11:1-2). – Tarkastelen mm. näitä asioita kesäkuussa julkaistussa kirjassani ”Salomon salaisuus. Pohdintoja peitetystä Salomon kritiikistä Vanhassa testamentissa” (Suomen Eksegeettisen Seuran Julkaisuja 115. 330 s.).
_ _ _
Vanhat kristityt pitivät kennosta nousevaa mehiläistä haudasta nousevan Kristuksen vertauskuvana. Mehiläiset syöttävät ”sateenkaaren” jälkeläisilleen. Se voisi kuvata uskollisuutta Jumalan liitolle ja tahdolle yli sukupolvien.
_ _ _
Mehiläisten selittämätön ja massiivinen tuho eri maissa – ilmeisesti ympäristön saastumisen ja myrkkyjen vuoksi - on kouriin tuntuvasti osoittanut mehiläisten merkityksen pölyttäjinä. Ilman pölyttäjähyönteisiä monet ihmisellekin tärkeät kasvit jäävät ilman satoa. Mehiläisillä on siksi ratkaiseva merkitys elämän jatkumiselle ja ruoan tuotannolle.

Mehiläiset eivät tuo siitepölyä ainoastaan pesäänsä, vaan sitä ennen myös toisiin kukkiin hedelmöittäen kasvin. Mehiläinen osoittaa, kuinka herkästi elämän jatkumiselle välttämätön lisääntyminen voi häiriintyä ihmisen ajattelemattoman toiminnan seurauksena. Tätä on hyvä muistaa, kun näet taivaalla sateenkaaren.

4 kommenttia

  • Jori Mäntysalo sanoo:

    “Jokainen meistä kuolee. Sen vuoksi me olemme onnekkaita. Mahdollisia ihmisiä, jotka voisivat olla tilallani, mutta eivät koskaan ole syntyneet, on enemmän kuin hiekanjyviä Saharassa.”

    Tuli vaan mieleen. Tuo on vapaa käännös Dawkinsin kirjasta Unveawing the Rainbow.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Jori Dawkinsin sitaatista. Elämän mahdollisuuden saaneet ovat todella onnekkaita ja erityisen onnekkaita olemme hyvinvoivassa Suomessa. Kuinka tämä kääntyisi kiitollisuudeksi ja haluksi ylläpitää elämää?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Ihan muistutukseksi meille kaikille: Jos lainaa jonkun toisen henkilön kirjoittamia tekstejä, olisi kohtuullista oikein ja autuaallista merkitä lähde.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Elämän jatkuvuuden järjestelmä jaksaa ihmetyttää ja sen seuraaminen tekee nöyräksi. Raamatusta löytyy tuota ihmettelyä myös paljon ja antiikissa viisautena pidettiin juuri kasvien ja yleensäkin luonnon kierron tuntemista.

    Kun ajattelee esim. puita, joita Suomessakin runsaasti ja suureksi kasvaa, niin lopulta tuon puun alku on silmin-nähden hyvin mitätön pieni siemen ja kuitenkin se pitää sisällään kaiken informaation, mitä lajiin kuuluu.

    Luulisi tieteen jo pystyvän selvittämään, miten tuo siemen on tehty ja sitten voisimme tehdä omia siemeniä, kuten tahtoisimme… Mutta ei onnistu. Elämä toistaa itseään ja kopio vain sitä mihin se on alussa ohjelmoitu. Voimme käsitellä olevaa ja jalostaa kasveja, mutta mitään täysin uutta elämää emme saa aikaiseksi.

    Lopulta voimme tutkia ihmisen fyysistä alkua, joka on myös siemenessä… Ja hengellistä alkua, joka sekin on alkuisin Siemenestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit