Miksi kirjoitin Sarin tarinan?
Avioliittolaki on kuuma kysymys ja nostattaa voimakkaita tunteita. Koska pari vuotta sitten huomasin, että itseni on vaikeaa muodostaa asiasta mielipidettä, päätin haastatella pitkäaikaista tuttavaani Saria. Haastattelulla haluan tarjota eväitä avioliittolain miettimiseen. Haastattelu on tehty kesällä 2013.
Homoseksuaaleja olen tuntenut koko aikuisikäni ajan ja ymmärtänyt, että he ovat syntyneet sellaisiksi kuin ovat. Rekisteröity parisuhde oli ok, mutta avioliiton ajatus on ev.lut. kirkon jäsenelle vaikeampi pala purtavaksi. Varsinkin, kun ystäväpiiriin kuuluu sekä ortodoksi- että helluntaiseurakunnan jäseniä, joiden johtajat eivät suostu edes keskustelemaan muusta kuin perinteisestä avioliittomallista. Vaarantaako tämä asia kristittyjen yhteyttä?
Avioliitto ei ole luterilaisen kirkon sakramentti, sillä Jeesus ei ole sitä asettanut. Kun luterilainen kirkko irtaantui katolisesta, jäi äitikirkon perintönä käyttöön kuitenkin kirkollinen vihkiminen.
Jos tämä maallinen instituutio olisi annettu yhteiskunnan hoidettavaksi viitisensataa vuotta sitten, olisi avioliiton luonne nykyisin kenties hyvin toisenlainen.
Olisiko kirkon nyt aika tehdä historian korjausliike ja luopua avioliittoon vihkimisestä? Halutessaan maistraatisssa vihityt avioparit voisivat pyytää papilta siunauksen, kuten nykyisinkin tapahtuu.
Avioliittolaista väitellessä monet kirkon ja muiden kristillisten yhteistöjen jäsenet käyttävät perustelunaan tietenkin Raamattua.Homoseksuaalisuuden vastustajat ovat ahkerimmin siteeranneet Paavalin kirjoituksia.
Mietin, miksi Paavali ei tuominnut monia vaimoja pitäviä miehiä? Miksi hän kehotti naisia alamaisuuteen tasaveroisen kumppanuuden sijaan? Voidaanko Paavalia ylipäätään pitää kristillisen avioliiton ylimmäisenä ohjeistajana?
Sarin haastattelukaan ei täydellisesti selvittänyt minulle, mitä mieltä voisin olla asian kaikista laidoista. Jäin miettimään varsinkin lasten oikeuksia.
”Olen uskonut Jumalan luomiseen koko ajan”
Kun homoseksuaalien eheyttämishoitoja vaativat äänet voimistuivat kirkon sisällä, Sari, 49, (nimi muutettu) loukkaantui syvästi ja erosi kirkosta kahdeksan vuotta sitten. Kirkossa käymistä hän ei kuitenkaan jättänyt.
”Olen halunnut kuulla Jumalan Sanaa ja sitä, että se soljuu puhtaana. Olen yrittänyt löytää puhtaalle lähteelle, en kuulla ihmisten ilkeitä sanoja. Ihmiset puhuvat julmasti, mutta Jeesus ei puhuisi niin. Kun oma isäni kuuli erilaisuudestani, hän hylkäsi minut, mutta Taivaan Isä ei hylkää. Koen koko ajan Jumalan ja enkelien läsnäolon”, Sari sanoo.
Tänä vuonna hän on pohtinut paluuta kirkon jäseneksi.
”Oma tieni on ollut pitkä ja raskas. Mutta Jumalan luomiseen olen uskonut koko ajan, siihen että Hän loi minut juuri tällaiseksi. Itselleni tärkeää on ollut Marja-Sisko Aallon rohkeus tulla esiin omilla kasvoillaan.”
Sari oli kristillisestä kodista lähtöisin ja toimi innolla seurakuntanuorissa. Hän rakastui ensimmäistä kertaa lukion jälkeen ja meni naimisiin. Avioliitto päättyi kuitenkin ikävästi. Ensinnäkään mies ei halunnut lapsia, ja hänen alkoholinkäyttönsä johti pettämisiin. Sarille sekä päihteettömyys että uskollisuus olivat ihanteita, ja avioero oli väistämätön.
Pian tämän jälkeen Sari huomasi rakastuneensa nuoruudenaikaiseen parhaaseen ystävättäreensä. Hän ei ollut tiennyt, että sellaista voisi tapahtua eikä tuntenut sanoja lesbo tai homo. Sari kulki metsiä pitkin, haki luonnosta turvaa ja pelkäsi sekoavansa. Sitten hän soitti Setaan ja kysyi, oliko hän sairas. ”On teitä muitakin, kuin te kaksi”, sieltä vastattiin.
Vastaus antoi rauhan itselle, mutta kotona oli hämminki. Äiti suhtautui ymmärtäväisesti, mutta Raamattuun vedonnut isä ei.
Sari alkoi katsella ympärilleen uuden tiedostamisen valossa. Hän huomasi sanomalehdessä papin kirjoituksen, jossa vaadittiin homoja jopa kivitettäviksi. Sari järkyttyi ja meni tolaltaan.
Lohdutusta toi ystäväpappi, joka kertoi kirkon sisällä olevan erilaisia käsityksiä. Tämä pappi olisi toivonut, että kyseinen kirjoittaja ei olisi kirjoittanut kirkon vaan itsensä nimissä.
Oma onni, muiden pelko
Sari on rekisteröinyt parisuhteensa, jossa hän on onnellisesti elänyt yli 20 vuotta.
”Voin valita tekoja, mutta en tunnetta sisälläni. Rakastan ihmistä, jonka lähellä minun on hyvä olla. Minulla on sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa ulkoisin keinoin. Vaatimukset homoseksuaalien hoitamisesta ja eheyttämisestä ovat loukkaavia.”
Kristityillä, jotka vaativat homoseksuaalien eheyttämistä, Sarilla on mielessään kysymyksiä:
”Hylkäisitkö lapsesi, jos hän olisi kuten minä? Toivoisin myös, että miettisit mikä on Jumalan tahto – entä mikä on ihmisen tahto tai pelko?”
Sari arvelee, että homoseksuaalisuuden vastustamisessa ja tuomitsemisessa on paljolti kysymys ihmisten peloista sekä tietämättömyydestä ja suvaitsemattomuudesta. He pelkäävät itselleen vierasta ja tuntematonta; ehkä myös jotain piirrettä itsessään.
Sarin ei tarvitse kauan miettiä rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton eroa.
”Kyse on kahden ihmisen välisestä rakkaudesta – henkisesti niillä ei ole eroa. Mutta juridisesti eroa on. Poikamme adoptoiminen oli oma prosessinsa. Meidän on hyvin tarkkaan huolehdittava vakuutukset, testamentit ynnä muut. Kannatan tasa-arvoista avioliittoa, koska Jumalan edessä olemme kaikki tasa-arvoisia.”
Vieläkin tapahtuu, että homoseksuaaleja tuomitsevat mielipiteet satuttavat. Välillä ei auta muu kuin huumori.
Taistelu lapsesta ja isästä
Sari koki isänsä hylkäämisen, mutta myös takaisinsaamisen. Suhteen kipukysymykseksi muodostui Sarin ja puolison haave lapsesta.
Sari oli aina toivonut omaa lasta, mutta haaveesta täytyi luopua endometrioosiin sairastumisen vuoksi. Hän puhui ja pohti asiaa pitkään puolisonsa kanssa. Omatunnon pistoksia tuntui, oltiinko tekemässä oikein. Lopulta he päätyivät yksityisen hedelmöitysklinikan asiakkaiksi. Mieleenkään ei tullut muu kuin omilla rahoilla toimiminen ja yksityispalveluiden käyttäminen. Hoitoja varten lainattiin pankista rahaa.
”Ennen hoitojen aloittamista menimme psykologin luo keskustelemaan. Meitä huolestutti lahjoitetuilla siittiöillä ja koeputkella hedelmöitetyn lapsen henkinen puoli; miten lapsi kokisi itsensä ja perhe-elämänsä sateenkaariperheessä. Psykologi sanoi, että voi kunpa heterotkin tulisivat keskustelemaan, ennen kuin hankkivat lapsia.”
Tässä vaiheessa Sarin äiti iloitsi, mutta isän ymmärrys loppui täysin. Hän sanoi tyttärensä leikkivän Jumalaa.
Välirikko isän kanssa oli dramaattinen. Isän hylkäämäksi tuleminen oli raskasta. Sari mietti, oliko hänellä oikeutta elää näin, vai pitäisikö mennä kivitettäväksi. Pohjalla oli kuitenkin usko, että Jumala ei ollut hyljännyt häntä.
”Oma isä löi, mutta Taivaan Isä ei lyönyt. Ihmiset puhuvat julmasti, mutta Jumala ei puhuisi niin”, Sari sanoo.
Hedelmöityshoidot olivat pitkät ja kalliit. Lopulta lapsi syntyi. Sari sai leikata häneltä napanuoran sekä pestä pojan, joka on hänen elämänsä tärkein ja arvokkain asia.
Pojan kastejuhla vietettiin vain hänet hyväksyneiden henkilöiden kesken.
Toivottu ja rakastettu lapsi alkoi varttua. Kun hän ensimmäisen kerran pääsi koskettamaan lapsen kädellään ukkia, tapahtui käänne. Ukki ei voinut vastustaa lapsen luottavaista lähestymistä ja viatonta katsetta.
Sari sai isänsä takaisin, kun poika täytti vuoden. Ukki ja nyt 8-vuotias poika ovat parhaat kaverit.
”Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata ihmissuhteita”, Sari sanoo.
Lapsen vastaus
Sarin ja hänen perhe-elämänsä voi tuntua monista epänormaalilta, mutta perheen pojalle se on normaalia. Poika sanoo synnyttäjäänsä äidiksi ja Saria äipäksi.
”Neljävuotiaana hän alkoi tarkkailla erilaisia perheitä: sillä kaverilla on isä, sillä ei ole isää. Hän kehitti aivan itse tarinan omasta isästään; että hänen isänsä oli iso ja partainen mies, joka kuoli autokolarissa.”
Kun Sari kysyi pojalta, oliko hänellä ikävä isää, poika vastasi: ”Isää on ikävä. Mutta jos isä olisi täällä meillä, sinä äippä et voisi olla täällä. Ja minä haluan olla sinun luonasi.”
Kun poika tulee täysi-ikäiseksi, hänellä on halutessaan oikeus saada selville biologinen isänsä.
Sari on kiitollinen ja onnellinen. Hän on saanut oman perheen sekä rakastavat vanhemmat. Myös kahden nuoremman veljen, joiden oli ensin vaikeaa ymmärtää Sarin parisuhdetta, hyväksyivät asian. Nuorempi veli pyyteli anteeksikin aiempaa etäistä ja kylmää suhtautumistaan.
Kun vanhemman veljen ajatus muuttui, hän sanoi: ”Ei ole väliä sukupuolella. Tärkeintä että rakastaa ja on rakastettu!”
Olemme kaikki sydämessämme ateisteja. Olisi tekopyhää väittää muuta. Ja ikään kuin se ei vielä riittäisi, jos kuitenkin sattuisimme Jumalan kohtaamaan, emme epäröi torjua, pilkata ja väheksyä Häntä niin julkisesti kuin myös syvällä sydämessämme. Sellaisia me olemme. Silti Jumala toisinaan kaikesta tästä pilkasta ja torjunnasta huolimatta koskettaa jotakuta meistä. Tuo henkilö ns. hurahtaa uskoon. Me muut nyökyttelemme sitten julkisesti säälivän hyväksyvästi, mutta salaa vihaamme ja kadehdimme tuota uskovaista. Toivomme, että hän luopuu uskostaan. Joskus sitten niin käykin. Se on meille helpotus.
Itse asiassa tilanne on juuri päinvastainen. Kaikki ovat luonnostaan teistejä josta todistaa se, että jokaisessa kulttuurissa on halu löytää Jumala ja tämän seurauksena on tuhansia uskontoja.
Mutta se on totta, että todellakin kaikki uskonnot johtavat samaan tekopyhään ajatukseen, että ollaan uskossa. Vain usko Jeesuksen voi tehdä sen, kun ihmisen sisälle tulee Jumala asumaan Pyhässä Hengessä. Tähän vaaditaan kuitenkin uudestisyntyminen ylhäältä. Joko sinä olet uudestisyntynyt?
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” – Johannes 3:3
http://ennustuksia.com/uudestisyntyminen/
Ei mauno. Kyllä jokainen on syntyessään ateisti ja vanhemmat sitten aivopesevät ensin uskomaan joulupukkiin ja sitten haluamaansa jumalaan 🙂
Tällä suljetulla heimolla ei ole muuten mitään jumala konseptia, joten se siitä väitteestäsi 🙂
http://en.wikipedia.org/wiki/Pirah%C3%A3_people
käyttämällä yhtä poikkeusta tuhansien seasta sääntönä ei ainoastaan ole epätoivoista, vaan myös absurdia.
Eikä siinä kaikki, vaan luulee vielä joulupukkiakin satuolennoksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolaos_Ihmeidentekij%C3%A4#Joulupukin_esihahmo
Jos erehtyy näin paljon yksinkertaisissa asioissa, niin kannattaa palata aivan alkeisiin ja sitten vasta tulla loksotteleen leukoja. 😉
”jokaisessa kulttuurissa”
Mitä absurdia siinä on kun osoittaa sinun väitteesi epätodeksi? Jos olisit kirjoittanut ”melkein jokaisessa kulttuurissa” olisit osoittanut tietäväsi asiasta jotain 🙂 Et tiennyt, minä tiesin ja sehän sinua harmittaa 🙂
Yritätkö nyt todistaa että joulupukki on olemassa? Ja kyllä, 4 vuotiaan kummityttöni mielessä joulupukki on ihan oikeasti olemassa, tuleehan hän jakamaan lahjoja joka joulu 🙂
Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta ja lapsen uskoahan tämä kristinuskon satu vaatii maunoseni 🙂
”Mutta se on totta, että todellakin kaikki uskonnot johtavat samaan tekopyhään ajatukseen, että ollaan uskossa. Vain usko Jeesuksen voi tehdä sen, kun ihmisen sisälle tulee Jumala asumaan Pyhässä Hengessä. Tähän vaaditaan kuitenkin uudestisyntyminen ylhäältä. Joko sinä olet uudestisyntynyt?”
Mauno, kärsiikö kysyä, mitä liikettä tai millaista kristillisyyden suuntausta edustat? Kysyn siksi, että ainakaan luterilainen kirkko ei ole kanssasi samoilla linjoilla. Olisi kyllä kieltämättä herkullinen ajatus, että esim. ev.lut. arkkipiispa laukoisi ilmoille tuollaisia ajatuksia. Varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä se herättäisi varmasti melkoista huomiota;)
Tavoitteletko jonkinlaista ”lisäuskonpuhdistusta”, siis sellaista, että Suomessa kirkon jäseniksi jäisivät vain oikein uskovat? Sellaisen käsityksen olen saanut kannanottojesi perusteella.
Kari on oikeassa. Kaikki me olemme ateisteja suhteessa kaikkiin niihin jumaluuksiin, mitä ihmiskunnan historiassa on palvottu. Jotkut meistä vain ovat lisänneet listaan sellaisiakin jumaluuksia joita vielä tälläkin hetkellä yleisesti palvotaan.
”Mauno, kärsiikö kysyä, mitä liikettä tai millaista kristillisyyden suuntausta edustat? Kysyn siksi, että ainakaan luterilainen kirkko ei ole kanssasi samoilla linjoilla. Olisi kyllä kieltämättä herkullinen ajatus, että esim. ev.lut. arkkipiispa laukoisi ilmoille tuollaisia ajatuksia. Varsinkin kansainvälisissä yhteyksissä se herättäisi varmasti melkoista huomiota;)”
Laukoisi ilmoille tuollaista totuutta? Epäilemättä se aiheuttaisi kränää ja kalabaliikin, näinhän jo homoilta sai aikaan, vaikka sitä ennen ja yhä kirkolla virallinen kanta on homoavioliittoon selkeä.
Ja kirkossa on sisällä paljon uskovia ja erilaisia liikkeitä, joiden kanssa jaan uskoni Raamattuun, näinhän kirkkokin virallisesti yhä julistaa evl.fi -sivustolla, vaikka ei tietenkään toimi sillä tavalla, vaan yrittää kumartaa kahteen suuntaa kuitenkaan pyllistämättä kumpaakaan suuntaan – se vasta on temppu se!
Jos Joona opetat, että joulupukki on satua lapsellesi, niin opetat hänet valheeseen, mutta uskon että opetat myös hänelle nämä kaikki 30 valhetta.
http://ennustuksia.com/2014/05/01/30-viimeisten-paivien-valhetta/
Mauno: ”Itse asiassa tilanne on juuri päinvastainen. Kaikki ovat luonnostaan teistejä josta todistaa se, että jokaisessa kulttuurissa on halu löytää Jumala ja tämän seurauksena on tuhansia uskontoja.”
Ihmiselle on luontaista kysyellä väsymättä kysymyksiä ”miten?” ja ”miksi?”. Tämä ei kuitenkaan missään määrin tarkoita, että ihmiselle olisi luontaista olla uskonnollinen. Se on täysin eri asia se, joka toki sotketaan tietyn tyylisten uskovien toimesta mielellään asiaan.
Mutta jotta en olisi puolueellinen, niin tässä maailman kuuluja ateisteja myös.
http://markhumphrys.com/Images/200.jpg
Etkä mauno tiennyt sitäkään että kim jong il on sukua jumalalle, eihän ole ateisti, hän on jumala.
Mihinkäs Mauno unohdit Francon, Mussolinin ja Hitlerin? Eikös se kristinuskon kasvatti Hitler juuri lappanut sitä sinun palvomaasi jumalan valittua kansaa uuneihin? Tämä ilmeisesti oli myös sinun jumalasi tahto?
Samalla kun tarkistat muita juttuja Mauno, niin selvitäppäs mikä yhteys on Lutherilla, Hitlerillä ja antisemitismillä 🙂
Mauno, oletko ihan varma, että ymmärsit mistä markhumphrys.com -sivustolla puhutaan?
Natsit edustivat samanlaista Raamatusta irti lähtenyttä kristillisyyttä, kuin katolinen kirkko keski-ajalla tai kun luterilainen kirkko tänä päivänä. Myös seuraukset tulevat tänä päivänä olemaan samanlaiset, jos Raamatussa ei pysytä ja otetaankin maailmallisia oppeja sisään.
Kuka tahansa voi tietenkin alkaa esittämään kristittyä sanomalla ”olen kristitty”, mutta se ei hänestä sitä vielä tee. Jos haluat nähdä, että uskoiko Hitler Jumalan luoneen jokaisen ihmisen Jumalan kuvaksi vai oliko hän omaksunut darwinistisen käsityksen, että on eri ihmisrotuja jotka periytyvät eri apinoista, niin tämä 2min video kertoo kyllä sen.
http://www.youtube.com/watch?v=QdH0c2FS-Wg
Kuitenkin, Hitler oli näihin edellisessä kuvassa olleisiin ateistisankareihin nähden harjoittelija, sillä ateismin nimeen on tapettu keveästi enempi kuin minkään muun elämänkatsomuksen nimeen – yli 100 miljoonaa ihmistä, ja pääosin vielä omien johtajiensa toimesta.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Black_Book_of_Communism
Joona Ojanen
Tällä suljetulla heimolla ei ole muuten mitään jumala konseptia, joten se siitä väitteestäsi 🙂
http://en.wikipedia.org/wiki/Pirah%C3%A3_people
Ottamatta sen enempää kantaa siihen onko ihminen syntyessään teisti vai ateisti…niin Piraha heimolla ei jakamasi linkinkään mukaan ole yhtä ”supreme god or spirit” eli mitään yhtä yli jumalaa tai henkeä, joka olisi ylitse muiden. Hekin kuitenkin sen sijaan uskovat lukuisiin eri henkiin, jotka voivat ottaa näkyvän muodon eläimessä tai toisessa ihmisessä. Nämäkin kaikki henget asuvat ”ylhäällä” taivaissa. Suojellakseen itseään noilta hengiltä Pirahat koristelevat itsensä mm. kaulakoruilla jne…
Joten kyllä kaikilla heimoilla ja kansoilla näyttäisi olevan ainakin jonkinlainen taipumus uskoa (onko se sitten synnynnäistä vai opittua sitä on vaikea todentaa) johonkin yliluonnolliseen ja pyrkimys selittää myös näkymätöntä maailmaa. Toisilla uskomukset ja jumalat ovat vain järjestäytyneempiä kuin toislla ja niillä on suhteessa toisiinsa jokin hierarkia. Toiset palvovat ja jopa pelkäävät henkiä joiden toimia ihmisen on vaikea ennakoida tai niihin vaikuttaa. Wräänlaista ”jumalankaipuuta” on minun teistinen tulkintani tästä taipumuksesta. Toisin ajatteleva voi tehdä tästä asiasta toisenlaisia johtopäätöksiä.
Jos ihminen luonnostaan (syntyy teistiksi) on uskovainen, miksei hän myös sitten automaattisesti osaa uskoa siihen ainoaan ja oikeaan jumalaan, vai onko jumala kaikille ihmisille sama huolimatta siitä minkälaisia uskomista, rituaaleja ja henkisyyttä hänen palvontamenoissaan harjoitetaan?
Jos kristinuskon Jumala on ihmiset luonut teisteiksi, niin kaipa hän olisi saman tien luonut heidät itseensä uskoviksi. Miksei olisi? ”Pakanauskonnot” ovat minun mielestäni ihan yhtä oikeita tai vääriä uskontoja kuin vaikkapa kristinusko tai islaminuskokin.
Parasta olla uskonnoton, ellei ole tietoa siitä, mikä on oikea uskonto.
Näkisin, että uskonnot ovat pitkälti ihmisten tapa etsiä Jumalaa, ja pyrkiä yhteyteen jumaluuden kanssa.
Jumala on kaikille ihmisille sama, mutta ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä mitä Jumala heiltä odottaa ja miten Jumalan yhteyteen ja Hänen suosioonsa päästään. En näkisi tässä asiassa eroa siinä uskotaanko yhteen vai moneen jumalaan.
Tuntuu luonnolliselta, että Jumala on pannut ihmisen sydämeen tämän aavistuksen olemassaolostaan ja kaipauksen yhteyteensä. Mutta ei tuntuisi yhtä luonnolliselta/uskottavalta, että tämän vuoksi jokaisella ihmisellä olisi valmiina täydellinen kuva ja käsitys Jumalasta.
Uskoon tultuaankin ihminen kasvaa kohti Jumalaa, oppii yhä enemmän ja uusilla tavoilla näkemään mitä ja millainen Jumala on, ja ymmärtää mitä elämä Jumalan yhteydessä merkitsee.
Jumala on ilmoittanut itsensä, mutta ihminen voi omilla käsityksillään ja suoritustarpeillaan vääristää käsitystä Jumalasta, mm. luomalla rituaaleja, sääntöluetteloita ja palvontatapoja.
Uskonto ei pelasta. Juuri tästä syystä, että uskonto ja uskonnollisuus perustuu suurelta osin ihmisen tarpeelle ”kelvata” Jumalalle, suorittamalla, sääntöjä ja rituaaleja noudattamalla jne. uskonto ja uskonnollisuus ei ole tie Jumalan yhteyteen.
Kristinusko ei perustu uskonnolliselle suorittamiselle, rituaaleille ja ulkoisille elementeille, vaan Jumalan tuntemiselle sydämessään, Hänen palvelemiselleen koko elämällään.
Kun ihminen löytää sydämen yhteyden Jumalaan, ja luopuu rituaaleista, suorittamisesta ja uskonnollisesta pätemisestä kelvatakseen Jumalalle, hän alkaa myös ymmärtää Jumalan olemusta. Pystyy ”näkemään” Jumalan, jota ei aisteilla voi nähdä.
On myös huomattava, että lapsilla ei ole sellaista tarvetta miellyttää Jumalaa rituaaleilla ja päteä ulkoisesti. Lapselle on luontaista uskoa Jumalaan, mutta usko on kuin lapsen luottamista omaan vanhempaansa. Mutkatonta. Ilman näyttäviä ulkoisia elementtejä ja suorittamista.
”Joten kyllä kaikilla heimoilla ja kansoilla näyttäisi olevan ainakin jonkinlainen taipumus uskoa (onko se sitten synnynnäistä vai opittua sitä on vaikea todentaa) johonkin yliluonnolliseen ja pyrkimys selittää myös näkymätöntä maailmaa.”
Anniina, minusta päätelmäsi on aika erikoinen. Millä perusteella jumaliin uskominen olisi osoitus jumalien kaipuusta? Olen sitä mieltä, että se todistaa enemmän selityksen kaipuusta.
”Näkymätön maailma” on juuri tieteen kehittymisen ja tiedon lisääntymisen ansiosta kadonnut. Se taas mielestäni selittää mainiosti sitä, että korkean koulutus- ja sivistystason maissa uskontojen harjoittaminen on vähäisempää kuin vaikkapa viidakkoheimojen keskuudessa.
siis eräänlaista jumalankaipuuta (piti kirjoittaa)
Niinpä Kimmo-tuota minäkin olen monesti pohtinut, eli miksei Jumala luodessaan voinut ohjelmoida ihmistä tekemään vain oikeita tekoja ja uskomaan vain yhteen Jumalaan/itseensä. MIksi piti antaa ihmiselle jo alusta saakka vapaus valita, kun ja jos Hän viisaudessaan kuitenkin tiesi, että tulemme tyrimään kaiken. Teistinä toki ajattelen, että ihmisen taipumus palvoa/uhrata yliluonnolliselle on osoitus siitä, että meihin on ”ohjelmoitu” jumalkaipuu, mutta tätä on vaikea todentaan muuten kuin havannoimalla kansakuntia ja heidän tapaansa selittää maailmaa, joihin kaikkiin liittyy jollakin tapaa jokin yliluonnollinen jumaluus tai henget. Onko tämä taipus selittää nähtyä näkymättömillä sitten opittua vai synnynnäistä riippuu varmaan osittain tarkaillijan omasta kokemusmaailmasta.
Kuitenkin minulla on oma henkilökohtainen kokemus Hänestä/kristinuskon Jumalasta, ja usko, jota en osaa omalla järjelläni selittää. Miljoonat ihmiset nyt ja ennen syntymääni todistavat samankaltaisesta kokemuksesta. Ehkä olemme sitten kaikki vain aivopestyjä uskomaan näin…onnellinen olen osaani oli se sitten hullutta tai Pyhän Hengen synnyttämää uskoa. Ei se ole estänyt minua saavuttamasta maallisessa mielessä akateemista uraa ja työskentelmään yhdessä huippututkimusta tekevässä suomalaisessa yliopistossa. Joku toinen kokee löytäneensä tarkoituksen olemassaololleen jonkun toisen uskonnon/maailmankatsomuksen kautta eikä sitäkään yksilöllistä, subjektiivista kokemusta voi arvottaa paremmaksi tai huonommaksi kuin omaani.
”Miljoonat ihmiset nyt ja ennen syntymääni todistavat samankaltaisesta kokemuksesta.”
Asiaa ei muuta miksikään se, onko tuo kokemus miljoonilla vai vaikkapa kolmella ihmisellä. Yksikään heistä ei jostain syytä ole tullut tietoiseksi kristinuskosta ja sen jumalasta itsestään. Kaikissa tapauksissa on ensin tarvittu ihminen opettamaan heille tämä usko.
”Asiaa ei muuta miksikään se, onko tuo kokemus miljoonilla vai vaikkapa kolmella ihmisellä. Yksikään heistä ei jostain syytä ole tullut tietoiseksi kristinuskosta ja sen jumalasta itsestään. Kaikissa tapauksissa on ensin tarvittu ihminen opettamaan heille tämä usko.”
Tämä ei aivan pidä paikkaansa. Monet ovat löytäneet kristinuskon Jumalan ilman että kukaan on sitä heille opettanut.
https://www.youtube.com/watch?v=ealRd0XJUq0
https://www.youtube.com/results?search_query=gulshan+esther
Totta on kuitenkin, että usko tulee kuulemisesta. Ja että Jumalan on täytynyt ilmoittaa itsensä erityisellä ilmoituksella yleisen ilmoituksen lisäksi. Tätä erityistä ilmoitusta ihmiset jakavat eteenpäin, jotta kaikki saisivat Jumalan lähettämän viestin ihmiskunnalle.
Sari: tiedän, että et keskustele. Kommentoin, koska ilmeisesti jokunen keskustelijakin seuraa tätä.
”Monet ovat löytäneet kristinuskon Jumalan ilman että kukaan on sitä heille opettanut.”
Tällaisten tarinoiden olemassaolo ei todista, että niin olisi tapahtunut. Yksinkertaistettuna: väite ei ole itsensä todiste.
En väitäkkään Risto että se ulkopuoliselle mitään muuttaisi/todistaisi, enkä yritä sinulle tai muillekaan todistaan miljoonilla muilla mitään oman subjektiivisen jumalkokemukseni aitoudesta. Minusta se on vain mielenkiintoista lähinnä oman uskoni näkökulmasta, että muillakin kuin minulla on vastaavanlainen kokemus elämän ”muutoksesta” ennen ja jälkeen uskon. Tuo kokemus/tuntemus sinänsä on minusta mielenkiintoinen ilmiö, ja sen olemassa oloa ei voi kiistää.
Voi olla, että on aina tarvittu ihminen opettamaan toiselle jumalasta/jumalista/hengistä. Tätä emme voi täysin varmuudella tietää….Mutta jos on ollut alku ja alkuihmiset niin hekin ovat oletettavasti uskoneet johonkin yliluonnolliseen ja selittäneet, yliluonnollisella niitä ilmiöitä joita eivät osanneet muuten/etenkään järjellään selittää. Yritän kai sanoa, että ennen meitä eläneet tai edelleenkin länsimaalaisuudesta eristyksissä elävät kansat ovat aivan yhtä uskonollisia kenties jopa enemmän uskonnollisia ja yliluonnolliseen uskovia kuin me länsimaalaiset ihmiset. Mistä tämä tarve uskoa yliluonnolliseen syntyy/miten se on kehittynyt vain ihmisille ominaiseksi piirteeksi, sillä muilla eläimillä sitä ei ainakaan ihmisen tekemien havaintojen mukaan ole, on sinänsä jo mielenkiintoinen kysymys?!
”Voi olla, että on aina tarvittu ihminen opettamaan toiselle jumalasta/jumalista/hengistä. Tätä emme voi täysin varmuudella tietää”
Akateemisena ihmisenä tiedät, kenellä on todistustaakka;) Ei nimittäin ole yhtään todennettua tapausta, jossa tietoisuus jostain tietystä jumalasta olisi syntynyt ilman ihmisen opetusta. Tähän tietenkin sisältyy se, että jumaluus on keksitty/kehitetty itse, kuten alkuperäisheimojen (toki itse asiassa kaikkien uskontojen) tapauksissa.
”Mistä tämä tarve uskoa yliluonnolliseen syntyy/miten se on kehittynyt vain ihmisille ominaiseksi piirteeksi, sillä muilla eläimillä sitä ei ainakaan ihmisen tekemien havaintojen mukaan ole, on sinänsä jo mielenkiintoinen kysymys?!”
Tuosta olen samaa mieltä. Minusta se on kiehtovaa, vaikka näiden ilmiöiden selitykseksi on tutkimuksen keinoin saatu kovin arkisia tuloksia (yliluonnollisiin selityksiin verrattuna siis). Teologia on tietysti sitten asia erikseen.
Kyllä varmastikin on näin. Ihminen opettaa toiselle ihmiselle jumalan/jumaluuksien/henkien olemassaolosta. Mutta mistä syntyi tarve tällaisten keksimiselle, kun eivät muut eläimet tunnu osoittavan samanlaista tarvetta? Mistä luulet johtuvan sen, että suurin osa maailman ihmisistä sen sijaan, että hylkäisivät uskon kaikkeen yliluonnolliseen pitävät todennäköisempänä, että on olemassa muutakin kuin se mitä voimme havaita ja kokeellisesti todentaa? Nykyihminenkin on ollut olemassa jo kohtuullisen kauan ajatellen että, jos jokin on todistettu vääräksi niin luulisi sen jo väistyneen selitysten kirjosta. Luopuuhan suurin osa ihmisistä tarpeeksi isoiksi kasvettuaan uskostaan joulupukkiin…miksi samaa ei tapahdu suhteessa jumalaan/jumaliin, jos he kaikki ovat samalla viivalla. Mistä johtuu, että ihmiset eivät hylkää uskoaan henkiin esim. sairauksien aiheuttajana vaikka heille mikroskoopin avulla todistettaisiin, että bakteerit aiheuttavat mm. ripulin? Minusta vaikuttaisi siltä, että maailman kansoista suurimmalle osalle ei riitä elämän sisällöksi/maailmankatsomukseksi vain se minkä he pystyvät näkemään ja todentamaan vaan he kaipaavat ”henkisyyttä”, jonkilaista yliluonnollista ulottuvuutta elämäänsä. Tämä tarve voidaan selittää toki arkisin keinoin, mutta voi sille tarjota myös sen teologisen selityksen. Minä pidän tuota jälkimmäistä todennäköisempänä :)!
Minulle itselleni vakuudeksi jumalasta riittää elämäni muuttanut kokemus hänestä. Jos se kaikki onkin harhaa sitten lopulta niin ainakin elin hyvin tasapainoisen ja onnellisen elämän, joka ilman uskoa olisi ollut hyvin erilainen. Olen ihmisenä heikko ja vajavainen siihen tarvitsen Jumalaa. Lisäksi usko Jumalaan antaa minulle toivon siitä, että oikeudenmukaisuus tulee vielä kerran tapahtumaan tällä pallolla. Ajatuksena se on lohdullinen. Sillä kaikesta ihmisen hyvästätahdosta ja yrityksestä huolimatta liian moni ihminen ja eläin viettää koko maanpäällisen elämänsä helvetillisissä oloissa ja tätä emme nähtävästi kaikesta älykkydestä ja kehityksestä huolimattakaan halua jostain syystä korjata.
Anniina, on todella mukavaa, että vastaat kommentteihini ja haluat keskustella asioista. Olen keskustellut täällä riittävän pitkään tietääkseni, että se on ikävän harvinaista.
”… niin ainakin elin hyvin tasapainoisen ja onnellisen elämän, joka ilman uskoa olisi ollut hyvin erilainen.”
Olen iloinen, että usko antaa sinulle tunteen tasapainoisesta ja onnellisesta elämästä. Itse en ole uskonnollinen, mutta minun on helppo hyväksyä ja arvostaa kuvaamasi kaltaista uskoa.
”Mutta mistä syntyi tarve tällaisten keksimiselle, kun eivät muut eläimet tunnu osoittavan samanlaista tarvetta?”
Ihmisten ja eläinten ajattelun rinnastaminen ei ole mielekästä (minkä toki sinäkin varmasti tiedät). Jos sellaista vertailua jostain syystä haluttaisiin tehdä, ihmiskunnasta pitäisi vertailukohdaksi ottaa syvästi kehitysvammaiset tai muuten ajattelultaan eläinkunnan kaltaisella tasolla olevat jäsenet. Eipä löytyisi uskonnollista toimintaa silloin ihmisiltäkään.
”Nykyihminenkin on ollut olemassa jo kohtuullisen kauan ajatellen että, jos jokin on todistettu vääräksi niin luulisi sen jo väistyneen selitysten kirjosta. Luopuuhan suurin osa ihmisistä tarpeeksi isoiksi kasvettuaan uskostaan joulupukkiin…miksi samaa ei tapahdu suhteessa jumalaan/jumaliin, jos he kaikki ovat samalla viivalla.”
Mahdatko olla huumorimielellä liikkeellä tässä keskustelussa? Kommenttisi muistuttavat minua erään/eräiden muiden keskustelijoiden tekniikasta. Se toimii niin, että kirjoitetaan asiallisen tuntuisia kommentteja ”vitsillä”. Jos tiedustelee väittämille perusteluja, saa usein vastaukseksi jotain tyyliin ”höh, et tainnut tajuta, että vedätin”. Jos sinulla on tällainen tyyli käytössä, ei liene aihetta jatkaa keskustelua enempää 🙂
– Niin, ihmisestä tekee kristityn Raamatun Jumalan kohtaaminen . Usko on lahja Jumalalta, joka mahdollistaa kosketusta todellisuuteen, jota ei voida ns. tieteellisesti osoittaa tosiasiaksi, muuta joka voidaan intuitiivisesti, vakaumiuksena kokea totuudeksi.
Mielestäni kategorisointi ateisti, agnostiikko jne.. on tavallaan tarpeetonta.
Kristityille on tunnetusti ominaista, erotuksena muulla tavaöllla uskoville tai uskonnottomille , että Jeesuksella Kristuksella on ratkaiseva osuus em. todellisuuden kohtaamisessa.
Kristitylle, usko on tapa elää yhteydessä Jumalaan. Näin ollen em. luokittelu uskon ……. epäuskom akselilla on tavallaan tarpeetonta, koska kyseessä on jatkuva dialogi, jossa saamme tai emme saa enenvässä määrin uskon vahvistukseksemme tietoa ja ymmärrystä Jumalasta.
Olemmeko kaikki ateisteja vai teistejä tai jotain muuta? Sillä ei lienee lopulta merkitystä, mutta kaikki olemme syntyneet tänne, se on merkityksellistä.
Onkin mielenkiintoista ajatella, että jokainen uskoo johonkin maailmankäsitykseen ja ihmiskäsitykseen. Kukaan ei voi todistaa, mitään muuta kuin omakohtaisen kokemuksen elämästä. Ei siis ole yhtään oikeutetumpaa tai määritelmällisesti toinen toistaan parempaa uskoa. En puhu nyt uskonnosta, joka on kokonaan toinen juttu, vaan uskosta.
Ei voi olla niin, että se ei ole uskovainen, joka kieltää sen mistä ei ole todisteita, eikä vastaavasti toisinpäin, että se, joka pitää totena sitä mistä ei ole todisteita ei olisi uskovainen. Kaikki siis ovat uskovaisia. Nihilistikin on uskovainen, koska uskoo siihen, että ei ole mitään, mihin uskoa.
Kysymys kuuluukin, miten me suhtaudumme omaan alkuperäämme, miten me suhtaudumme niihin asioihin, mistä meillä on tietoa ja ei ole tietoa.
On täysin varmaa, että kukaan ei pysty varmasti selittämään elämän syntyä, ja koska sitä ei pystytä selittämään, jokaisen täytyy uskoa elämän syntyneen jollakin tavalla. Yksi sanoo toista ja toinen toista, mutta kaikki uskovat sen olevan jotenkin.
Kysymys kuuluu siis mihin me uskomme. Kristillinen maailmankuva ammentaa Raamatusta ja tieteestä. On muunkinlaisia maailman kuvia, mutta on turhaa väitellä ja väittää, että niihin ei sisälly uskomuksia ja uskoa.
Onkin joskus hyvä pohdiskella, mitä jos näkymätön todellisuus onkin empiirisesti näkyvää todellisuutta, niille jotka siihen uskovat? Ne taas jotka eivät usko yliluonnolliseen, eivät voi myöskään nähdä yliluonnollista. Miksi se on näin? Siihen en osaa vastata.
Oman kokemukseni ja uskon mukaan Jumala on Henki, joka on kaiken olevaisen takana ja jolla on merkityksellinen rooli ihmisen olemuksen Luojana.
Monesti rationaalinen maailmankuva hajoaa vasta silloin, kun joku rikkoo peilin josta omaa maailmankuvaamme katselemme. Mitä pienemmäksi asiat halkoo, sen suuremmat alkavat kiinnostamaan. Onko näkymättömän olemus suuri vai pieni, syvä vai leveä? Vai jotain aivan muuta?
Jokaisella ihmisellä on Jumalan luomana syvin tarve saada syntinsä anteeksi ja näin saada yhteys Jumalaan Jeesuksen kautta. Siinä on syvin lepo ja rauha, ihminen on päässyt sisimmässään Kotiin. Usko Jeesukseen on Jumalan lahja anovalle ja se on ihmisen suurin aarre. ”Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto” (Fil.1:21). Siinä on Jeesukseen uskovan elämän voittolaulu ja varma ihana päämäärä: Jumalan Taivas.