Santiagon tie 2022, päivät 14-16
Aldeanueva del Camino, 14.4.22
Aamuun sisältyi taas vähän dramatiikkaa. Ovi, joka oli huoneista alakertaan johtavien portaiden alapäässä, oli lukossa. Baarin piti aueta aamiaista varten kello 8, mutta poika tuli töihin vasta 8.15, kuuli ryskytyksemme ja avasi oven. En tiedä, oliko se jäänyt lukkoon vahingossa, vai oliko tämä vakiokäytäntö, etteivät asiakkaat lähtisi maksamatta. Ainakin me tosin maksoimme huoneen jo saapuessamme.
Tänään kävelimme melkein koko matkan dehesalla. Maisemat vaihtelivat puistomaisista hyvin karuihin kallioisiin seutuihin, joissa oli paljon siirtolohkareita. Pohjoisen Euroopan kattanut mannerjää ei ulottunut tänne asti, mutta Espanjassa on sen verran korkeita vuoristoja, että täälläkin on varmaan ollut paksun jään kattamia alueita.
Polut olivat hyviä kävellä, ja aina kun maisemaa näkyi vähän kauemmas, näimme lumihuippuisia vuoria. Opaskirjan karttaan on merkity yksi 1826 metriä korkea vuori, mutta voi siellä olla korkeampiakin.
Ensimmäiset viitisen kilometriä olivat asumatonta seutua; edes talousrakennuksia ei näkynyt. Sitten tuli vastaan yksinäinen suuri maatila (finca), ja sen jälkeen törmäsimme - keskellä dehesaa - roomalaisaikaisen Cáparran kaupungin raunioihin. Niitä on kaivettu esiin hehtaarien laajuiselta alueelta. Riemukaari on säilynyt pystyssä, ja reitti kulkee sen läpi. Itse asiassa se ei ole mikään riemukaari, vaan joku paikallinen mahtimies roomalaisaikaan oli rakennuttanut sen vanhempiensa muistoksi.
Cáparran jälkeen seurasi pari kolme kilometriä pitkä pensaskuja. Lämpötila alkoi lähestyä 20 astetta, ja aurinko paistoi kuumasti. Kujalla ei tuullut, ja selkä alkoi kastua. Onneksi oli sentään alamäki. Heti kun löytyi hyvä paikka, pidimme kunnon tauon, ja söimme eväitä. Ennen matkan jatkamista heitimme takit pois.
Vasta puolen neljän jälkeen tulimme paikkaan, johon pääsi autolla. Menimme syömään myöhäisen lounaan muutaman kilometrin päässä olevaan Zarzan kylään. Sen jälkeen oli vielä tunti tienlaitakävelyä, ennen kuin päätimme lopettaa. Taas on Salamanca parikymmentä kilometriä lähempänä. Saimme 3 hengen huoneen pienestä hostalista Aldeanueva del Caminon kylästä. Huone on erittäin ahdas, mutta tuntui taivaalta, kun pääsi lepuuttamaan väsyneitä jalkoja.
Käydessämme nukkumaan huomasimme, että parisängystä puuttui päällyslakana. Kävin alhaalla pyytämässä sitä. Palatessani huoneeseemme huomasin, että palvelustyttö yritti saada auki huoneen numero 3 ovea. Lukkohela ei ollut kunnolla kiinni, eikä oven avaaminen tahtonut onnistua, vaikka toinen nainen tuli avuksi. Huoneeseen tullessani sanoin, että seuraavaksi valittaa lakanoista huoneen 3 seuraava asiakas. Siellä on nyt 2 palvelustyttöä murtautumassa sinne. Hetken kuluttua naiset tulivat ison liinavaatekasan kanssa. Siinä oli paljon enemmän kuin olin pyytänyt.
Martinamor, 15.4.22
Tänään oli valitettavan paljon tienlaitakävelyä. Aina kun oli mahdollista, kävelimme asfaltin sivussa, ja välillä oli virallinenkin reitti suunnattu tien vieressä kulkevalle hiekkatielle tai polulle.
Ensin meidän piti kävellä ne 8 km, jotka olivat jääneet väliin, kun Paula haki meidät Aldeanuevan eteläpuolelta. Tämä sentään oli hiekkateitä ja maapolkuja laidunmaiden, viljapeltojen ja haja-asutuksen välissä. Kävelimme kaupungin läpi. Muutama kilometri sen jälkeen on tekojärven rannalla leirintäalue, jonka yllättävän hyvässä ravintolassa söimme lounaan, ja sitten taas tien päälle, konkreettisesti.
Vähitellen maasto alkoi kohota. Päivän päätteeksi olimme melkein 900 metrin korkeudessa, kun lähtökorkeus aamulla oli ollut vain 400 metriä. Tänään pystyi kävelemään melkein koko päivän ilman takkia, kun oli lähes tuuletonta, ja aurinko paahtoi yli 20 asteen edestä.
Show alkoi, kun meidän piti saada itsellemme majapaikka. Soittelimme läpi kaikki lähitienoon hotellit ja hostellit, mitä netistä löysimme, ja toisissa kävimme jopa paikan päällä kysymässä, mutta kaikkialla oli täyttä. Espanjassa ihmisillä on 4 päivän pääsiäisloma, ja kun useimmilla ei ole mökkiä, ja isovanhempien tms. luona ei ole yleensä tilaa, kun asunnot ovat pieniä, niin pääsiäinen vietetään usein hotellissa. Hotellin etsimiseen meni 2 tuntia. Jouduimme ajamaan yli 60 kilometrin päähän, ennen kuin saimme huoneen noin 20 km ennen Salamancaa.
Martinamor, 16.4.22
Tänään siis jouduimme ajamaan yli 60 km takaisin etelään, ennen kuin olimme paikassa, johon kävely oli loppunut edellisenä päivänä. Laskeuduimme, Paula mukana meitä saattamassa, jokilaaksoon todella pitkää huonokuntoista hiekkatietä ja sitten taas ylöspäin La Calzada de Béjarin kylään. Olimme 800-900 metrin korkeudessa, ja kevät oli täällä vasta alkamassa. Lehtipuut olivat hauskannäköisiä, kun ne olivat muuten kuolleen ja lehdettömän näköisiä, mutta vihreän muratin ympäröimiä.
Tämä oli vaelluksemme tähän mennessä kuumin päivä. Lämpömittarini näytti iltapäivällä 24 astetta, ja saattoipa välillä olla kuumempaakin. Meillä kummallakin alkoi jalkoja särkeä, varsinkin minulla, kun olin aamulla pannut epähuomiossa jalkaan kävelylenkkarit vaelluskenkien sijasta. Maisemat olivat kuitenkin kauniit. Lumihuippuiset vuoret kohosivat oikealla puolella.
Lounas jäi tänään eväiden varaan, kun Paula, joka oli monena päivänä löytänyt meidät mitä ihmeellisimmistä paikoista, vaikka autossa ei edes ollut navigaattoria, meinasi eksyä. Loppuiltapäivästä löysimme kuitenkin toisemme ja otimme pienessä kyläbaariss kylmät kokikset ja pientä purtavaa. Päivän päätteeksi ajettiin taas Salamancan lähellä olevaan hotelliin.
Tänään kävelimme 23 km. Salamancaan on vielä 60 km, ja aikaa 3 päivää.
Hyväntekeväisyyslinkkien osoitteet
Näistä linkeistä pääset lahjoittamaan tämän vuoden Yhteisvastuukeräykseen (vuoden teema: Valoisampi tulevaisuus nuorille) ja/tai Syöpäsäätiölle syöpätautien tutkimukseen:
https://yhteisvastuu.ekansio.com/yhteisvastuukerays/?id=1216&lang=fi
https://syopasaatio.fi/lahjoita/kertalahjoitus/
Kuvat (ajan puutteen takia joudun liittämään parin viime päivän kuvat seuraavaan artikkeliin):
- Korkkitammi, josta on otettu kaarnaa.
- Cáparran vanhan roomalaiskaupungin riemukaari.
- Santiagon tiellä on myös hitaita vaeltajia.
- Matkalla kohti Aldeanueva