Sanan siunaus merkityksestä
Helsinki Pride -tapahtumassa rukoiltiin parisuhteensa rekisteröineen parin puolesta ja kanssa. Itse tapahtumassa ei ole mitään epäselvää: parin yhteisen taipaleen puolesta on rukoiltu. Heidän elämäänsä on pyydetty Jumalan varjelusta ja läsnäoloa.
Tilaisuuden uutisointi ja erilaiset julkiset kannanotot puolestaan ovat, ainakin asiaa tarkemmin tuntemattomasta, sekava farssi. Pohjimmiltaan kysymys on sanan 'siunaus' tulkinnasta. Voin kuvitella, että osa lukijoista ajattelee, että sanan siunaus tulkinnassa ei ole mitään epäselvää -- tai ei ainakaan pitäisi olla.
Sanalla siunaus on kuitenkin useampia merkityksiä. Yritän avatan asian ottamalla esimerkiksi yhden kirkollisen toimituksen, jossa tämä moneus on harvinaisen selvä: hautaansiunaamisen. Ensiksikin koko tilaisuus on siunaaminen kukkien laskuineen, hautaan laskemisineen ja haudan peittämisineen. Toiseksi siunaus on se papin toimittama seremonia, joka alkaa virrellä ja päättyy virteen tai muuhun sopivaan musiikkiin. Kolmanneksi siunaus on se, kun pappi heittää arkulle kolme kertaa hiekkaa ja lausuu siunaussanat. Ja neljänneksi siunauksen lopussa on Herran siunaus, jolla pappi siunaa seurakunnan.
Herran siunauksen lausuminen ei tee rukouksesti siunaustilaisuutta. Edes Jumalan siunauksen pyytäminen elämään ei tee tilaisuudesta siunaustilaisuutta. Sen sijaan nimenomaiset siunaussanat tekisivät.
Meidät on kutsuttu siunaamaan eli puhumaan hyvää, ei kiroamaan eli puhumaan pahaa.
77 kommenttia
”Paavalille homoseksuaalisuus on sinänsä heteroseksuaalisten ihmisten epäjumalanpalveluksen johdosta omaan sukupuoleen kohdistamaa yltiöpäistä kiimaa. Silkkaa elostelua: vapaamuotoista bilettämistä.” (K-M Laaksonen)
Mitä tällaisille ihmisille pitäisi sanoa, jos he vapaaehtoisesti tai kokeilumielessä tekevät sitä kaikkea, mitä omin sanoin Paavalia tulkiten väritit? (Mitä on esim. ”elostelu”? Olisiko lievä kiima parempi syy kuin ”yltiöpäinen kiima”? Mitä pahaa on vapaamuotoisessa ”bilettämisessä”?)
Käsitykseni mukaan luterilaisuuteen kuuluu oppi yleisestä pappeudesta. Kuka tahansa kastettu ja konfirmoitu henkilö, jopa Jusu Vihervaara, voi toimia tarvittaessa pappina kunhan ei opeta julkisesti ja jättää sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) toimittamisen erityisille papeille.
Jos päättelyketjuni on oikea, edellä mainittu Jusu Vihervaara voisi mennä yleisenä pappina tuonne konttikirkkoon, kohottaa kätensä ja lausua siunaussanat tuon parin liitolle. Ja koska Vihervaara edustaa liberaalia suvaitsevaisuutta, hän voisi jopa osallistua sormusten vaihtamiseen.
Teologisesti tämä toimitus olisi kaiketi aivan pätevä. Se tuskin täyttäisi niitä kriteereitä, joita piispainkokous on kirkon työntekijöille sallinut ja joiden noudattamista maallikkoraati vahtaa. Toisaalta Vihervaaraa ei erityisesti pelota joutuminen piispa Askolan tai Mäkisen nuhdeltavaksi vaikka hän kumpaakin piispaa syvästi kunnioittaa.
Aapelin kirja Siunattu hulluus on oikeastaan puheenvuoro tähänkin keskusteluun. Tarinassa hullujenhuoneelle kuljetettava omanlaisensa maan äären kulkija Elmeri kokee ihastumisen. Sulavasuinen huijari Lempinen vie toiselta kuljettajalta takin, minkä jälkeen ryhtyy saarnaajaksi ja vain harras kuulijajoukko pelastaa hänet huijauksen kohteeksi joutuneen kynsistä. Elmeriä hullujenhuoneelle kuljettavat tulevat toisiin ajatuksiin, palaavat kotiinsa Elmerin kanssa ja poimivat mukaansa vielä Elmerin ihastuksenkin. Tarina päättyy virkkeeseen ”Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä.”
Tulkitkoon kukin miten taitaa.
Kerro minulle, Kari-Matti, mikä on se tietämäsi kirkollinen kanta.
Minä olen siunannut Herran siunauksella varmaan satoja kertoja seurakunnantilaisuudessa ja sen ulkopuolella. Useimmiten Raamattupiiri lopetettiin siihen, että lausuttiin Herran siunaus toisillemme. Samaten rukoushetki oli monessa tilanteessa luonnollista päättää siihen. Yksi mun läheinen tuli uskoon ja saman tien hän alkoi muiden mukana sen jälkeen, kun hänet oli siunattu siunaamaan muita. Ei tästä Herran siunauksesta kannata tehdä mitään korkea kirkollista. Älkää sitoko ihmisiä omilla mielipiteillänne tässä asiassa.
”Meidät on kutsuttu siunaamaan eli puhumaan hyvää, ei kiroamaan eli puhumaan pahaa.”
Kyllä. Ja kaikkia ihmisiä ja kaikkia ihmissuhteita voi siunata. Kyse on vain siitä millä siunauksella. Jos kaksi miestä tai kaksi naista kokee olevansa toisilleen läheisiä, niin kyllä heidän suhteensa voi siunata. Mutta siten voidaan siunata kaikkia hyviä läheisiä ystäviä, sisaruksia, vanhempien ja lasten suhde (näin kai nykyisen lapset huomioon ottavan uuden vihkikaavan mukaan onkin)
En tarkoittanut tuota ironiseksi letkaukseksi kaikenlaisten seksisuhteiden sallimisesta, vaan rakastava, uskollinen ja läheinen ihmissuhde on aina kaunis. Kyllä Jumala Daavidin ja Jonataninkin siunasi. Ja siunaa vastaavia pareja nykypäivänäkin. Kirkkokin siunasi ”veljeysliittoja” keskiajalla.
Kuten ”Viulunsoittaj Katolla” -elokuvan rabbi sanoi siunatessaan ompelukonetta: ”Kaikelle on siunaus”.
Siunauksia on erilaisia, erilaisia kohteita ja käyttötarkoituksia varten. Ruokaa ei siunata samalla tavoin kuin kotia tai kauppakeskusta (liekö jälkimmäinen edes tarpeen ja muutenkin käyttötarkoituksen huomioon ottaen vaatisi vähän tarkennusta) Eikä pieniä ekaluokkalaisia siunata koulutielle samoin kuin mies ja nainen avioliittoon.
Siunaus ei ole vain hyvän puhumista ja hyvän toivottamista. On tiedettävä, ymmärrettävä ja toimittava sen mukaisesti mitä siunataan ja mitä varten. Kahden ihmisen yhteiselon voi sinänsä siunata, ja varsinkin kenet tahansa ihmiset.
Avioliittoon siunaaminen on kuitenkin miehelle ja naiselle. Koska avioliitto on erityisen haastava matka, johon liittyy erityinen tehtävä, juuri miehenä ja naisena.
Sari Wechroth :”Kuten “Viulunsoittaj Katolla” -elokuvan rabbi sanoi siunatessaan ompelukonetta: “Kaikelle on siunaus”.”
Tai kuten karjalaisen sukumme ”metsänpeittoja” pois loitsinut mamma, joka kastoi lapsen, jolle pappia ei löytynyt.
Mika Turunen :”Ajatellaan nyt näin, että hän oli kristitty.”
Kyllä hän oli kristitty.
Kyllä vaan tulee mieleen, että yhteisöllisyys ja Jumalan siunauksen toivottaminen on joko vain pappisvirkaan vihityille tai sitten näille omaan individualismiin sidotuille, jotka heti lähteevät toisia siunailemaan, siis ”uskossa” omiville.
Kaksi on jokseenkin varmaa:
1) Toni Fagerholmin touhut tutkii vain Helsingin piispa ja kapituli; ja se tutkinta on jo tehty.
2) Kirkolliskokouksen päätös ja piispainkokouksen ohje on sellainen kuin on — kompromissi, josta on tulkintojen sateenkaari; ja virallisia tarkennuksia niihin ei enää tehdä, ellei joku piispa halua paimentaa omaa hiippakuntaansa.
Ilmoita asiaton kommentti