Ystäväni vaimo sairastaa hyvin vakavasti. Sai sisäistä kehotusta mennä voitelemaan sairas öljyllä. Löysin virsikirjasta selkeän ohjeen voitelun toimittamiseen. Ohjeessa kun vielä luki, että sen voi toimittaa myös seurakuntalainen, niin sain lisää rohkeutta lähteä matkaan.
Kirjoitin virsikirjan ohjeen pohjalta oman version jotta kaikki pääsee paremmin mukaan. Puin sen sellaiseen muotoon, että kukin saattoi osallistua enemmän, kuin mitä virsikirjan ohjeessa on.
Oli muutama viikko aikaa odotella sopivaa aikaa ja sopia milloin voisin mennä.
Etsin kirjahyllystä vanhan Ole Hallesbyn kirjan: ”Rukouksen ihmeellinen maailma.”
Olin siitä kirjasta saanut monta hyvää neuvoa rukouksesta ja nyt tarvitsin kipeästi niitä lisää.
Löysinkin sieltä muutamia ajatuksia rohkaisuksi itselleni.
– Rukous on Jeesuksen päästämistä sisään. Hän kolkuttaa ovella ja kehottaa meitä rukoukseen.
Emme siis kutsu Jeesusta rukouksella, vaan Hän kutsuu meitä rukoukseen.
-Rukous on avuttomia varten. Se on sitä, että päästämme Jeesuksen omaan hätäämme.
-Mitä vähemmän laitamme odotuksia sille, miten Jumala vastaa, niin sitä parempi.
Oli siis lupa lähteä hyvin arkana ja pelokkaana Enkä minä ollut vastuussa siitä, mitä siitä seuraisi. Sain evääksi matkalle sen lupauksen, että voin päästää Jeesuksen omaankin hätääni ja arkuuteeni.
Minun ei siten tarvinnut enää miettiä sitä, miksi lähden toiselle puolelle maata tekemään tuon palveluksen. Lähdin siihen, koska koin siihen Jumalan minua kehottavan. Omana tavoitteenani oli vain se että Jeesus voisi siinä tilanteessa tulla heidän hätäänsä ja antaa heille rohkeutta siitä lupauksesta, että Hän on sittenkin heidän kanssaan joka päivä. Lupauksensa mukaan.
Mitä sitten koin? Se olikin aivan yllättävää. Menin sinne rohkaisemaan heitä, mutta myös itse sain siinä suuren rohkaisun ja sisäisen vahvistumisen kokemuksen. Tuo vakava sairaus ja kaikki siihen liittyvä ikään kuin katosi siitä kodista. Jotakin aivan ihmeellistä tapahtui. Koko se raskas tunnelma, mitä tuollaisessa tilanteessa saattaa kokea. Kaikki oli, yllättänen aivan toisin, vaikka mitään näkyvää ei ollutkaan tapahtunut. Olin mennyt tuohon kotiin säkki tyhjänä, mutta sain lähteä sama säkki täynnä.
Jeesus oli tullut hätäämme. Olen miettinyt noita otsikon sanoja usein ja nyt ensi kerran sain omakohtaisesti kokea miten voimaannuttava kokemus voi olla, kun saa olla sairaan luona oppimassa.
Aivan, ikään kuin omat silmät avautui elämälle. Sille, miten paljon käytän aikaani turhaan. Minunkin aikani on kuitenkin rajallinen ja se tulisi osata käyttää oikein. Tuhlaamatta sitä turhanpäiväisiin asioihin. Niitä aloin huomaamaan ajankäytössäni ihan liikaa.
Hyvä kun otit todesta nuo virsikirjasta löytyvät ohjeet, paneuduit ja valmistauduit asiaan ja menit sairaan luo oppimaan.
Sairaan luota pappikin usein lähtee jotakin saaneena.
Kiitos Marja -Sisko. En osannut ollenkaan odottaa, että niin paljon voi itse saada.
Helposti näissä keskusteluissa päähuomio siirtyy pois pääasiasta ja pääasia on kuitenkin Kristuksen kohtaaminen sairauden keskellä ja siitä huolimatta.