Saarnan aiheena MOT ja demonit

Ei tiennyt MOT mitä teki. Ohjelmassa (25.2.) puhutaan demoneista. Myös ensi sunnuntaina kaikissa Suomen kirkoissa saarnataan demonista, ainakin mikäli lähtökohdaksi otetaan päivän evankeliumiteksti eli Luuk. 11: 14-23 (24-26).

Evankeliumia alkaa: ”Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen.”

Kyseisen kohdan lopussa eli suluissa mainittu osuus kuuluu rajusti:

(”Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: ’Minä palaan kotiini, josta lähdin.’ Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa.”)

Ei käy kateeksi saarnanvalmistajia. Maailmankuvien välillä on hankala tasapainoilla.

Voisinpa olla kärpäsenä kuuntelemassa, kuinka kirkon demoniopetus muotoutuu satojen saarnojen kuorona.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kiinnitin huomiota samaan asiaan kuin Jorma Ojala. Ohjelmassa yritettiin sitoa jollain kierolla tavalla/antaa vaikutelma, että Jalovaaran ja herätysliikkeiden välillä olisi yhteys.
    Kaikenkaikkiaan kirkosta annettiin omituinen kuva. Asiantuntijana käytettiin luottamushenkilöä, joka on ollut etumaisena ajamassa linjausta herätysliikkeiden kirkosta ulos savustamiseksi.

    No, jos halutaan, että kirkko menettää lisää jäseniään/hajoaa kokonaan, niin lisää vaan tällaisia tarkoitushakuisesti toimitettuja ohjelmia.

  2. Ohjelma oli pääpiirteissään asiallinen. Antoihan se arvioinnin kohteen opetuksen ja kommenttien tulla autenttisena esille. Julistus oli täysin epäeettistä ja vinoutunutta.

    Kirkollista asiantuntemusta olisi sen sijaan kaivannut. Tuomiokapituli pesi asiasta kätensä. Tosiasia kuitenkin on että kirkollisen lainsäädännön mukaan kirkon käytöstä (siis siellä järjestettävistä tilaisuuksista) päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto. Elleivät he pääse asiasta sopimukseen, asia siirtyy tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

    Käytännössä tällaisia ristiriitoja ei välttämättä ole Jalovaaran tilaisuuksien kohdalla syntynyt. Rukousilloissa käy paljon seurakuntalaisia ja kirkkoherrojen on vaikea ryhtyä kieltotoimiin vaikka he henkilökohtaisesti eivät ko. tilaisuuksia hyväksyisikään. Perusteena tulisi tietenkin olla totuudellisuus ja etiikka eikä mahdollinen jäsenpako. Yksittäisten seurakuntien päättäjien tueksi olisi saatava yleiskirkollinen linjaus parantamisilloista, mikä on tervettä ja mikä epätervettä.

  3. Kyllä tuollaiseen ”hengelliseen hömppään” törmää heränneiden kanssa keskustellessa. Minulla on eräs vanha ystävä joka toimii hellunteievankelistana ja hänen FB- seinällään ainakin usein on tämän Jalovaaran parannustaitoja kehuttu. Ovat myös väittäneet olevan todistettujakin rukousparantumisia tapahtuneen. Koskaan ei kukaan ole kuitenkaan tuonut esiin ainuttakaan lääketieteellisesti todistettua parantumista. Miksiköhän?

  4. Kouluttamattomat luonnonkansat ovat aina ja yhä monet uskovat henkiolentoihin. Ei se ole uutta. Raamatussa kuvataan monin paikoin sellaista maailmankuvaa, josta me emme tiedä mitä se oli ja millä lailla se ilmeni. Itse asiassa Raamatun maailma on meille nykyisin vierasta. Ilmestyskirjassa mainitaan mm. noita sana, mutta me emme tiedä millaista henkilöä sellainen tarkoittaa. Tavallinen ihminen ei tiedä, mikä on henki ja hänellä on omia luulojaan Jumalasta. Olettaisin, että Jalovaaran tilaisuuksissa näkyy minusta evankelikaalisuuden vaikutus suoraan. Pelkästään käsitteenä kielilläpuhuminen(ja sen tärkeys) on tullut evankelikaalisuudesta. Kun vedotaan Raamattuun, niin se ei kerro vielä mitään. Jonkinlainen viitekehys Jalovaaralla täytyy olla, mistä hän ammentaa.

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.