Moni äänestäjä meni minusta taas tavalliseen, perinteiseen tapaan halpaan ja jäi vaalilupausten pettämäksi.
Viime hallituskaudella hallituspuolueet onnistuivat antamaan sähkötuet hyväosaisille unohtaen täysin pienituloiset taloudet. Samalla pienennettiin Kela-korvauksia lääkäripalveluissa. Maakuntasotesta tuli täysi susi ja iso rahoitusongelma. Tämän päivän kysymys on: Saako Suomen valtiossa, eduskunnassa ja yhteiskunnassa syrjiä köyhiä, sairaita sekä vanhuksia? Sinimustahallitus näyttää tälle kaikelle vihreää valoa.
On sitä osattu aiemminkin syrjiä eri kansan ja yhteiskunnan osia. Kun Kokoomuksen Jyrki Katainen, SDP:n Antti Rinne ja Vihreiden Pekka Haavisto päättivät myydä Suomen sähköverkot ulkomaille ja kun Caruna pääsi rahastamaan sähkön hinnoilla Suomessa, kukaan ei pitänyt ääntä pienten kuntien syrjinnästä. Kun SDP:n Jutta Urpilainen valtiovarainministerinä päätti lakkauttaa vanhainkodit Suomen kunnissa, kukaan ei puhunut vanhusten syrjinnästä. Kun Keskustan Mika Lintilä esitti sähkötukea vain hyvätuloisille, ei puhuttu pienituloisten syrjinnästä vieläkään. Kun Keskustan Annika Saarikko ja SDP:n Sanna Marin eli punamultahallitus päättivät rahoittaa kaikki vaalilupauksensa velkarahalla ja johtivat Suomen velkasuohon, ei puhuttu tulevien sukupolvien tai lasten syrjinnästä Suomen jättivelkojen maksajina. Nyt samaa velkarallia pyörittää vielä kovemmalla vauhdilla sinimustahallitus.
Suomi on elänyt yli varojensa eikä kukaan enää pysty laittamaan valtion, maakuntien ja kuntien raskasta hallintoa ja palvelukenttää kuriin eikä panemaan julkisia menoja tärkeysjärjestykseen oikeudenmukaisella ja ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Sanelu ja vallan väärinkäyttö yli kansalaisten on tullut tilalle ja neuvottelutie on kuljettu loppuun monessa paikassa. Sitten ihmetellään politiikan koventumista ja kansan epäyhtenäisyyttä. Kansalaiset jätetään heitteille ja varakas väestönosa nauttii elämästä ja pakenee ilmastonmuutosta omiin unelmiinsa. Metkaksi on mennyt suomalainen politiikka. Luottamus yhteiskunnan päättäjiin on mennyt. Kaikki toimivat yhteisen edun sijaan omaa etua ajaen. Vaalilupaukset ovat lupauksia eikä niitä enää muisteta hallituksessa. Tästä on tullut jo maan tapa.
Monille puolueille tämän maan työttömien ja sairaiden kuntouttaminen ja ohjaus työelämään on sivuseikka. Mieluummin tuodaan ja halutaan halpatyövoimaa muualta kuin autettaisiin oman maan syrjäytyneitä palaamaan takaisin työn ja elämän pariin.
Hallituspuolueet eivät näe, miten uupuneita ja väsyneitä nuoret ja vanhemmatkin ovat ylivaativan ja teoreettisen koulutusjärjestelmämme takia. Moni valmistuu yliopistosta uupuneena tietäen, että osaa toistaa ulkoa opittuja asioita vailla kunnon työalansa hallintaa. Joka jaksaa parhaiten muistaa ja opetella asioita ulkoa, pärjää yliopiston tai lukion kokeissa. Ulkoa oppimisen sijaan pitäisi panostaa tiedon hakuun, sen etsintään, käyttämiseen ja jakamiseen sekä raportointiin avoimesti.
Nykyinen oppimiskäsitys ja koulutusjärjestelmä ulkoa opetteluineen johtaa siihen, että meillä tehdään niin paljon turhia ja tuhoon tuomittuja projekteja eri aloilla ja elämä vain vaikeutuu ja kallistuu järjettömien kokeilujen takia. Peruskoulu ja maakuntasote ovat hyviä esimerkkejä erilaisten epäonnistuneiden hankkeiden seurauksena ja tuloksena on kaikille huono koulu ja sairaala. Käytännöllistä osaamista ja opiskelua ei enää arvosteta. Moniin töihin vaaditaan liian suurta ylikoulutusta, vähemmälläkin pärjäisi.
Syrjiä ei saa ketään, mutta sosiaaliturvan lievä heikentäminen ei ole syrjintää.
Jos jatkamme samaa tuhlailevaa elämäntapaa, niin valtakunta nimeltä Suomi katoaa kansakuntien joukosta. Lapsenlapsemme eivät tule saamaan eläkettä, eivätkä saa elää itsenäisessä suomessa.
Hienoa että meillä on hallitus joka pakottaa meitä realiteettien eteen.