Ruotsin Kirkko rakoilee
Olen elänyt Ruotsissa muutaman vuosikymmenen ja seurannut Ruotsin Kirkon elämää saman ajan. Siitä huolimatta yllätyin täysin, kun kolmen papin aloittama solidaarisuusilmaisu #mittkors facebookryhmänä on muodostunut vedenjakajaksi kirkon johdon ja maalikkoaktivismin välillä. Solidaarisuusilmaisu koskee Ranskassa tapahtunutta iäkkään papin murhaa kesken messua.Tässä halutaan osoittaa solidaarisuutta samalla lailla kun aikaisemmassa terroriteossa ranskalaisen lehden toimitusta vastaa.
Tähän menness liki 9000 henkilöä on kuvannut ristinsä ja julkaisset sen fb-sivustolla ja luku kasvaa.
Kirkon johto suhtautui tähän aluksi provokationa, koska ryhmän alkuunpanijat ovat tunnettuja kirkollisia kriittisiä keskustelijoita. Nyt liikkeestä on tullut suoranainen kansanliike , sellainen jota ei koskaan aikaisemmin ole Ruotsin Kirkossa nähty.
Viimeisin ja valittava kommentti kirkon hierarkian puolelta on tullut Härnosandin piispalta. Hänen tekstistään käy ilmi se että hän on täysin ymmärtämätön siitä mistä tässä on kyse.
Tämä aktivismi on yllättävää, sillä Ruotsin Kirkon yleinen image on ollut suvaitsevainen ja liberaalisesti yleisuskonnollinen . Tämä #mittkors liikehdintä on selväsä protestiliike joka vaatii tai toivoo että kirkko profiloisi itseään perinteellisenä kristillisenä Kristus-keskeisenä yhteisönä vastakohtana yleisuskonnollisuuteen.
Kyseessä on siis taistelu kirkon julkisesta identiteetistä. Keskustelu rönsyilee moneen suuntaan, mutta on selvää että huomattava joukko kirkon asioista kiinnostuneita katsoo, että kirkko on sisältäpäin sekularisoitunut ja unohtanut koko maailmaa syleilevänä yhteisönä omansa.
Hierarkia on yrittänyt mitätöidä näitä mielipiteenilmaisuja konservatiivisina ,jopa rasistisina, tasaarvoa loukkaavina. On totta ,että alkuunpaniat olivat konservatiiveja, mutta nyt liike on alkanut elää omaa elämäänsä ja voimistuu heihin osoitetusta vastarinnasta.
Mielestäni liikehdintä on parasta mitä kirkon identiteetti keskustelussa on tapahtunut. Saa nähdä jos hierarkia ymmärtää tätä. Tähän asti he ovat kuin Vatikaanin kuuria joka muotoilee oman agendansa sellaisten , tosin hyvää tarkoittavien , periaateiden mukaan jotka eivät kosketa tavallisia seurkuntalaisia.
Mutta nyt seurkunta puhuu , kuuleeko Rooma?
2 kommenttia
”Kapinaliike on osoitus siitä, että on jotain todellista, mitä vastaan kapinoidaan.”
Tai sitten se on jatkumoa jo alussa tapahtuneelle kyseenlaistamiselle ”Onko Jumala todella sanonut…?”. Mihin tuo epäily johtikaan? Mihin se nykyisin johtaa?
Onko tuo ”jokin todellinen” aitoa Jumalan sana, jota vastaan kapinoidaan?
Kirjoittaja
Markku Hirn
Olen nykyisin eläkkeellä oleva 60-luvun diakoni joka muutti aikoinaan Ruotsiin. Siellä minusta tuli kaikkea mahdollista ja lopulta psykoterapeutti.
Kapinaliike on osoitus siitä, että on jotain todellista, mitä vastaan kapinoidaan. Turhasta ei ääntä nosteta joukolla. Jos oikeaan keskusteluun päästään, jotain uutta on syntymässä. Näin on kristinusko edennyt koko historiansa ajan.
Ilmoita asiaton kommentti