Rukous avioliiton puolesta
Piispainkokous tulkitsee vallitsevaa seurakuntalaisten tasapuolista kohtelua samaa sukupuolta olevien avioliittojen kohdalla seuraavasti: Kun seurakunnassa tutkitaan avioliiton esteitä tai seurakunnan tiloja halutaan vuokrata juhlaa varten, toimitaan kuten voimassa oleva ohjeistus määrää ja käytäntö edellyttää. Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa sen mukaan, mikä on paikallinen tapa. Etenkin jälkimmäinen virke on monitulkintainen.
Ensiksikin sitä voidaan tulkita niin, että seurakunta voi päättää, rukoileeko se vai ei. Ajatus on, että voi rukoilla, mutta ei ole pakko. Arvioisin, että useimmissa seurakunnissa ei ole paikallista tapaa olemassakaan, koska pääsääntöisesti siviiliavioliiton solmivat hakevat hakevat esteiden tutkinnan maistraatista eikä maistraatti lähetä kirkolle esirukouspyyntöjä. Joissakin poikkeustapauksissa kirkossa on voitu rukoilla maistraatissa vihittävän parin puolesta, silloin kun henkilö on kirkollisesta aktiivinen. Mutta nämä poikkeukset tuskin muodostavat paikallista tapaa. Tässä tilanteessa voidaan argumentoida - ei välttämättä oikein - että ei voida rukoilla, kun sellaista tapaa ei ole.
Toisaalta voidaan tulkita, että paikallinen tapa viittaa rukouksen toteuttamisen tapaan. Tämän tulkinnan voi katsoa jättävän seurakunnalle vapaat kädet tehdä mitä lystää.
Kolmas tulkinta katsoo asiaa laajemmin: mikä on paikallinen tapa rukoilla avioon aikovien puolesta. Käsittääkseni useimmissa seurakunnissa on tapana kysyä esteiden tutkintaa pyytävältä parilta, saako lukea ja saako ilmoittaa lehdessä. Useimmissa tapauksissa vihkiminen on sovittu kirkkoon ja pappikin voi olla tiedossa; vihkiminen tiedetään kirkolliseksi vihkimiseksi. Mutta sitten tulevat ne tapaukset, joissa vihkiminen tapahtuu jossakin muualla kuin kotiseurakunnan alueella tai vaikutuspiirissä. Silloin, voidaan kysyä, onko pappi ja kirkko varattu. Jos pari kertoo, että menemme vaikkapa Kuopioon vihittäviksi, kun morsian on kotoisin sieltä, asia on sillä selvä. Tässä tapauksessa kyseessä voi olla kirkollinen vihkiminen tai siviilivihkiminen. Se, kummasta on kyse, ei vaikuta siihen, rukoillaanko messussa vai ei.
Kun kirkko on korostanut ihmisten tasapuolista kohtelua, tässä asiassa on erittäin yksinkertainen tapa toimia: rukoillaan niiden parien puolesta, jotka pyytävät esteiden tutkintaa seurakunnasta ja itse haluavat seurakunnan esirukousta. Vetäytyminen sen taakse, että heitä ei kuitenkaan kirkollisesti saa vihkiä on, de facto, eriarvoista kohtelua.
52 kommenttia
Nähdäkseni selkeintä olisi noudattaa paikalista tapaa suhteessa siviilivihkimisiin riippumatta siitä tutkitaanko avioliiton esteet kirkollisesti. Myös samaa sukupuolta olevien kihlaparien puolesta tulee pyydettäessä rukoilla sekä ennen että jälkeen vihkitoimituksen. Nähdäkseni näin tulisi olla jo nyt, parisuhteensa rekisteröivien kohdalla. Puolesta ja kanssa voidaan siis rukoilla useitakin kertoja.
Samaa sukupuolta olevaa paria ei kuitenkaan tulisi kuuluttaa ikään kuin kirkollisesti vihittäväksi, vaan ilmaista että kyse on nimenomaisesti esirukouspyynnöstä.
Eikö olisi loogista ja tasavertaisen kohtelun kriteerit täyttävää, että messuissa rukoillaan kaikkien niiden parien puolesta, jotka ovat menossa vihittäviksi tai jotka on vihitty ja jotka pyytävät sitä seurakunnalta? Tai ainakin niin, jos jompikumpi kumppaneista on kirkon jäsen!
Kirkollisessa keskustelussa on käyty enenevässä määrin tekemään eroa niiden kirkkomme jäsenten välillä, jotka ovat kelvollisia tulla vihityiksi avioliittoon kirkossa ja niiden kirkon jäsenten välillä, joiden täytyy käydä solmimassa avioliitto kirkon ulkopuolella, koska kirkko ei suostu heitä vihkimään eikä siunaamaan heidän liittoaan. Ihmiset asetetaan eri asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Halutaanko siis kuitenkin, että niille kirkon jäsenille, joita heidän oma kirkkonsa ei halua vihkiä, ja joiden täytyy käydä solmimassa avioliitto kirkon ulkopuolella, tulisi kuitenkin sellainen olo, että kirkko hyväksyy heidän avioliittonsa aivan yhtälailla kuin niidenkin avioliiton, joissa kirkko haluaa toimia vihkijänä ja jotka se siunaa?
Tässä ei tietenkään onnistuta.
Onneksi on niitä pappeja jotka eivät aseta kirkon jäseniä eri asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella vaan vihkivät kaikkia avioliittolain mukaisesti 1.3.2017 lähtien
Sari R-L :”Onneksi on niitä pappeja jotka eivät aseta kirkon jäseniä eri asemaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella vaan vihkivät kaikkia avioliittolain mukaisesti 1.3.2017 lähtien”
Ihan uteliaisuudesta: joko olette arvioineet kustannuksia, joita tuon eduskunnan poliittisten puolueiden tekemän päätöksen marssittaminen kirkkoon vastoin piispojen ohjetta tulee meille kirkollisveron maksajille maksamaan?
Kiinnostavaa on, että piispojen selonteon mukaan siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta voidaan rukoilla päiväjumalanpalveluksessa.
Olisiko jotain (teologista) eroa sen välillä, että siviilivihittyjen avioliiton puolesta rukoillaan rukoushetkessä kuin että sen puolesta rukoiltaisiin päiväjumalanpalveluksessa?
Asian ydin on siinä, että on seurakuntalaisia, jotka haluavat rukoilla kahden miehen tai kahden naisen liiton kohdalla vain sen hajoamisen puolesta. Tämä porukka kokee loukkaavana, jos päiväjumalanpalveluksen esirukouksessa tällainen liitto rinnastetaan miehen ja naisen avioliittoon. Silloin kun perhe, suku ja ystäväpiiri kokoontuu rukoilemaan tämä porukka on poissa. Eli varsinaista teologista eroa ei ole, mutta perhejuhlaan tulevat vain sen hyväksyvät. Sunnuntaina kirkkoon voi tulla joku, joka saa kahden miehen tai kahden naisen avioliitosta näppylöitä. Siinä on se ero.
Heikki Leppä;”Jukka, kirjoitat Sarille: ‘Tiedät varsin hyvin, että keskustelua ei käydä kirkon jäsenten kelvollisuudesta avioliittoon, vaan siitä, mitä avioliitto kristillisen opetuksen mukaan on.’ Tämäkään ei ole totta. ”
Itse asiassa esimerkkitapauksessasi on nimenomaan kyse avioliitto-opetuksesta ja pyrkimyksestä laajentaa avioliittokäsitystä.
Oletan että pitäydymme siinä Raamatun mukaisessa opetuksessa, että Jumala alun perin loi kaksi eri sukupuolta toisilleen sopiviksi kumppaneiksi. Lisäksi oletan että toteamme elämän realismina, ettei meidän ajassamme kaikkien kohdalla kuitenkaan mene niin.
Kaikille ihmisille ei etsinnästä huolimatta löydy heille sopivaa kumppania lainkaan. Lisäksi osa ihmisistä ei koe löytävänsä vastakkaisesta sukupuolesta sopivaa kumppania, mutta saman sukupuolen edustajasta sellainen heidän kokemuksensa mukaan kyllä löytyisi.
Nykyaikana viime mainittu ihmisryhmä on toki ensin mainittua suppeampi. Etsinnästä huolimatta vaille puolisoa jääviä heteroseksuaaleja on nykyään enemmän kuin mitä kaiken kaikkiaan on homoseksuaaleja.
Jos ja kun miehen ja naisen välinen avioliitto vastaa alkuperäistä luomisen mukaista asetelmaa, on saman sukupuolisten kumppanien muodostavassa avioliitossa kyse avioliittokäsitteen laajentamisesta, mikä siis merkitsee avioliitto-opetuksen muuttamista.
Sari R-L:n kysymykseen luterilaisesta tunnustuksesta vastaan, että tarkoitan sitä tunnustusta, johon viitataan kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §:ssä.
Et taida, Risto Korhonen, tietää että Suomessa on tasa-arvoinen avioliitto ollut voimassa jo vuodesta 1930. Avioliittolaissa säädettiin että puolisot ovat keskenään yhdenvertaisia. Miehen edusmiehyys vaimoon nähden poistettiin ja säädettiin myös omaisuuden erillisyys.
Eikö nyt olisi aika vaatia, että LESBOLIIKKEEN on aika kerätä omat rahat ja rakentaa omia tiloja. Eikä vain häiritä ja syyttää kaikkialla. Se osoittaisi onko tämä elämäntapa elinkelpoinen ja elämää jatkava. Jos se näyttäisi olevan siunattua voitaisiin muiden luopio kirkkojen tavoin harkita siunaamista joskus 50-100 vuoden päästä.
Jos Lesboliike järjestäisi vaikka 12000 omaa tilaisuutta vuodessa ja järjestäisi 2000 järjestörippikoulupaikkaa vuosittain tämä asia olisi melkein kokonaan ratkaistu Suomessa. Sen pitäisi perustaa oma lähetysjärjestö ja se voisi palkata niin paljon naispappeja kuin haluaa.
Samalla miehet voisivat huomata, että naiset ovat laajasti hyljänneet äidin tehtävän suomalaisten miesten rinnalla ja voisivat lähteä evakuoitumaan ilmaisen turvallisuusjärjestelmän ja materiaalivaraston osasta.
Nyt vieraiden kansojen vallan kasvaessa ympärillä olisi muutakin tehtävää kuin muutaman lesbon julkiterapoiminen.
1.3.2017 lähtien myös samaa sukupuolta olevat parit voivat pyytää avioliiton esteiden tutkintaa seurakunnalta.
Tuli mieleen, että miten samaa sukupuolta olevalle parille (jonka osapuolet ovat kirkon jäseniä), joka pyytää avioliiton esteiden tutkintaa (eli siis vain ”avioliiton” esteiden tutkintaa, ei ”siviiliavioliiton” tai ”kirkollisen aviolliiton”) ilmaistaan, että kirkko ei vihi heitä?
Vai olisiko tarkoituksenmukaista, että kirkko rupeaa tekemään avioliiton esteiden tutkinnassa eron siviiliavioliiton ja kirkollisen avioliiton välille, jonka seurauksena avioliittoon aikoville pareille voidaan ilmoittaa tutkinnan tuloksesta muun muassa seuraavilla tavoilla: siviiliavioliiton solmimiselle ei ole esteitä mutta kirkollisen avioliiton solmimiselle on este. Toisille pareille voidaan ilmoittaa: ei ole esteitä siviiliavioliitolle eikä kirkolliselle avioliitolle.
Ilmoita asiaton kommentti