Millaista on roskien kuljetus tänä päivänä? Roska-auto kiertää viikonpäivästä toiseen reittejään. Tili tulee roska-astioiden tyhjentämisestä – olipa roskis tyhjä, puolityhjä tai täysi.
Mutta näin ei ole enää kaikkialla. Roskiksessa on internettiin kytketty laite, joka mittaa täyttöasteen ja vieläpä palon varalta lämpötilan. Tiedosta koostuu mittava tietoaines, jonka perusteella kyetään tekemään aina ainutkertainen reittiohjelma, joka optimoi niin kilometrit, kerätyt tonnit kuin sen, että missään roskis ei pääse pursuamaan yli äyräiden. Eikä tyhjiä roskiksia käydä tyhjentämässä!
Ajo-ohjelma voidaan kytkeä myös navigaattoriin, jolloin jokainen ajettu välikin kyetään optimoimaan. Jos kahdessa eri roskiksessa täyttöaste on esimerkiksi 40 %, pitkän ajan datan avulla voidaan ennakoida milloin ne tulee tyhjentää: Toinen täyttyy huomenna, toinen naapurikorttelissa vasta viikon päästä.
Joku voi pitää asiaa pikkukivana näpräämisenä, mutta se on tuonut joillekin tahoille jo neljänneksen säästön jätteenkäsittelyn yhdessä vaiheessa. Toiseksi maailmalla on edessään mittavat haasteet jätteiden kanssa. Jokainen parannus prosessiin on merkittävä asia ekologian kannalta.
Tällaisia viisauksia kuulin Enevo-yhtiön Pirkka Palomäeltä, ja toivottavasti osasin kuvata jätteiden käsittelyn murrosta oikein.
Sain olla kuuntelemassa Tekniikan Akatemian ja Tampereen teknillisen yliopiston tapahtumassa puoli päivää huippuluentoja digitalisaatiosta koneenrakennuksessa ja palveluliiketoiminnasta teollisella internetillä. Luennoitsijoiden joukossa oli myös kansainvälinen huippunimi, Millenium-palkinnon viime vuonna saanut professori Stuart Parkin.
Tuon seminaarin aikana hahmottui se murros, jonka edessä olemme digitalisaation ja siihen liittyvän teollisen internetin myötä. Koneet, laitteet, prosessit, ihmiset ja tapahtumat liittyvät aivan uudella lailla toisiinsa. 3D-tulostus ja monet muut kehityssuunnat saattavat johtaa siihen, että tuotantoa ei viedä enää halvan työvoiman maihin – ja että osa tuotannosta on jo palannut sieltä.
Useamman kerran olen jo kuullut sen, että periaatteissa suomalaisen hitsausalan firman ei tarvitsisi enää myydä hitsauslaitteita vaan myytävänä voisi olla metrimitalla laatusaumaa. Niin pitkälle viimekätisestä tapahtumasta voidaan kerätä dataa.
Kaikki tämä muuttaa – ja on jo muuttanut – organisaatiota, toimintatapoja ja johtamista.
Viikko sitten oivalsin – muuten kesken erään paneelin, johon keskustelijana osallistuin – sen, kuinka myös korkeakoulujohtaminen on muuttunut kymmenessä vuodessa. Muutoksessa on paljon yhtymäkohtia siihen, miten tiedon aivan uudenlainen käytettävyys muuttaa muuta maailmaa.
Ennen johdettiin tiedekuntia, laitoksia, yksiköitä ja osastoja. Nyt johtaminen on siirtynyt asiantuntemuksen johtamiseen, prosessien hallintaan ja verkostojen rakentamiseen.
Organisaatiokeskeisestä johtamisesta siirrytään tietämyskeskeiseen johtamiseen. Työn tekemisen yhdeksi avaintekijäksi nousee oppimiskokemuksen nopeus, kyky hahmottaa asiat ja niiden yhteys.
Yliopistot purkavat laitos- ja tiedekuntarakenteitaan yksinkertaisimmiksi. Ammattikorkeakouluissa luovutaan yksiköistä ja siirrytään osaamisperustaisiin organisaatioihin – niin myös Diakissa 2013.
Monimuotokoulutus on esimerkki opiskelija- eli asiakaskeskeisestä prosessin hallinnasta. Tärkeintä on oppiminen, ei enää välttämättä se, missä opiskelija kulloinkin on. Meillä on myös Itä-Euroopassa koulutusta. Opiskelijat käyttävät meidän Alppikadun kirjastoamme – tai itse asiassa jossain paikassa olevien laitteittemme prosessoreita! Sen kautta heillä on pääsy mittavaan tietomäärään.
Toinen esimerkki. Turvapaikanhakijatilanteen muututtua nopeutimme jo meneillään olevaan työtämme koota maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen, pakolaisuuteen, uskonnonlukutaitoon ja kulttuurisensitiivisyyteen liittyvää kokemustamme, koulutustamme, tutkimustamme, kehittämistyötämme ja julkaisutoimintaamme. Hämmästyimme jopa itsekin tekemämme työn määrästä!
Oleellista ei siis ole se, onko meillä jokin maahanmuuttoyksikkö ja onnistuuko se. Kysymys on koko organisaation kyvykkyydestä vastata ajankohtaisiin haasteisiin.
Mutta kaiken kaikkiaan digitalisaatio ja esineiden internet tuo suuria muutoksia kansojen ja ihmisten elämään. Kaiken tiede-, koulutus-, teollisuus-, talous- ja koko yhteiskuntapolitiikan ydinkysymykseksi nousee se, rakennammeko hyvää yhteiskuntaa kaikille.
Miten olisi, jos julistajat kouluttautuisivat rukoillen Herransa kasvojen edessä? Jos taivastenvaltakunnan avaimet olisivat yliopiston tai muun opiston tai instituutin naulassa, kai niitä olisi jo käytetty ja suuri herätys olisi tullut.
Minusta veli Lauri muistuttaa ihan oikeasta asiasta.
Niinpä niin. Meitä kiinnostaa totuus. Minua ainakin kiinnosti, kun Raamatun äärelle hakeuduin. Mutta mikä on totuus? P. Pilatus kysyi jo tätä. Puolitotuus ei riitä. Siksi 2000-luvun ihmisen kysymyksiin on nyt vastattava rehellisesti, vaikka ne olisivat kuinka vaikeita. Vaikein kysymys on kysymys Raamatun auktoriteetista kiertelevän galilealaisen saarnaajan Jeesus Nasaretilaisen elämää koskien. Oliko Jeesus lainkaan olemassa, vai ovatko evankeliumit näiltä osin kokonaan fiktiota? Jos tähän kysymykseen annetaan vastauksena vain puolitotuus, ei herätystä kuulu. Minä löysin totuuden. Sitten alkoi tapahtua.
Kristityn tiellä, maanpäällisessä vaelluksessa ihan ensimmäinen juttu olisi ymmärtää, että Minä en ole Mestari enkä Vapahtaja enkä Minä ole se joka löytää mitään Totuutta. Siitä ehkä pikkuhiljaa, ristien tietä kulkien omatekoinen usko karisee…:-)
Totuus on tässä yhteydessä harhaanjohtava termi kun puhutaan totuuden sijasta uskomisesta. Kukaan meistä ei voi todistaa, oliko Jeesus olemassa. Mitään totuutta asiasta tuskin koskaan saadaan, ainakaan siinä mielessä, mitä käsitteellä totuus yleensä tarkoitetaan.
Sen sijaan jokainen voi päättää, mitä uskoo asiasta. Uskoja on monenlaisia ja kukin valitkoon mieleisensä.
Peitsamon kommenteista päätellen eron tekeminen Vapahtajan ja oman minän välillä tuntuu edelleen olevan hiukan hakusessa:-)
Tarkkaan ottaen sinun ei edes tarvitse etsiä häntä, Hän kyllä löytää sinut, kun Hänelle sopii. Omavoimaisilla uskonratkaisuilla on se etu- tai haittapuoli(miten sen kukakin ottaa), että mannapuuro voisilmineen/lasten leipä on nopeasti syöty.
Omista puheistasi päätellen, et ole syömistä edes koskaan aloittanut. Kierrät vain lautasta kuin kissa kuumaa puuroa. Ja nyt se on jo jäähtynyt! Sitten moitit minua. Voi sinua!
Toi loppulause oli hyvä:-)
Söin jo lautasenkin. Pöntt..Pöytä on tyhjä.
Jusu, sinä olet seksuaalivähemmistöhin liittyvien kysymysten erikoismies, mutta minä olen ylösnousemuksen erikoismies. Siinä on meidän eromme. Muista tämä. Joten jos joskus kaipaat pelastusta, käänny puoleeni. Et kadu.
Onnea valitsemallesi tielle.
Huh huh. Mitä näitä kommentteja on lukenut, niin tässä tapauksessa taitaisin kääntyä Jusun puoleen myös uskon asioissa.
Etkös sinä Kari huomaa toimissasi mitään tekopyhää/ulkokullattua? Viikonloppuisin autat ihmisiä alkoholisoitumaan ja haureuteen, ja muina aikoina esiinnyt sormi pedanttisti ja pikkusievästi pystyssä omatekoisella kristinuskonuskontulkinnallasi ojentamassa ja neuvomassa muita.
Sinähän se tässä moralisoit. Et näe hirttä omassa silmässäsi. Totta kyllä, viikonloppuisin olen prostituoitu, mutta olosuhteiden pakosta. Sinä voit onneksi saarnata norsunluutornistasi.
Minusta on ihan kivaa, kun Peitsamo meille muistuttaa, että Kirkkolaivan kurssi tulee katsoa
sanan kompassista eikä tuuliviiristä.
Jos yksi herätysliike haluaa antaa raamattuopetusta omille jäsenilleen, niin eipä se muille kuulu. Muut sinne tuskin hakeutuvatkaan.
Älä nyv viitti, mullekin tuli tuohon koulutukseen ihan henk.koht.kutsu… ;). Lieneekö heillä liberaalikörttien pelastamismissio?
Minä en kyllä menisi, vaikka kutsuttaisiin. Meivaatko ite mennä Elias?
Jotain Raamattuun liittyvää toimintaa ois kyllä kiva elämäänsä saada, mutta en tiedä olisko tää se oikea… ja kaukanakin on.
Onhan noissa opettajissa Eliaksen aiempikin opettaja, professori Thurén. Eivätkä muutkaan huonoja ole. Antti Mustakallio on varmaan arvostetuimpia puhetaidon opettajia. Eikä kysymys ole raamattuopetuksesta vaan raamatunopettamisen opetuksesta.
Joo just tuo Raamatun opettamisen oppiminen mua siinä kiinnostaisikin.
Totuutta tuskin kukaan voi löytää ilman oman mielen valheellisuuden paljastumista. Omasta oikeassaolosta kiinnipitävä tietenkin tahtoo uskoa, ettei totuutta ole. Joten tälläinen totuuden ”etsijä” pyörii ympyrää. Aivankuin omaa häntäänsä jahtaava koira.