Jari Tervo kirjoitti viikko sitten Hesarissa Venezuelan tilanteesta. 1960-70 –lukujen Kulttuurivallankumouksen veteraanit pukeutuivat punaisiin T-paitoihin, joissa oli ikoninen kuva alaisiaan teloituttaneesta vallankumousjohtaja Ernesto Che Guevarasta. Hän edusti liikettä, vallankumousta, parempaa elämää. Che on romantiikkaa, hajoava Venezuela realismia.

”Kun aikamiehenä tulin järkiini ja luovuin haihattelemasta vallankumousta, helpotuin. Minun ei tarvinnut enää arvostella kapitalistisia maita sen mukaan, mitä ne oikeasti olivat ja sosialistisia sen mukaan, mihin ne itse ilmoittivat pyrkivänsä. Eikä tarvinnut enää selittää parhain päin sosialistisen leirin päivänselvää sortoa, epäoikeudenmukaisuuksia ja naurettavuuksia. Ne eivät olleet lastentauteja eivätkä lieveilmiöitä vaan kuuluivat itse järjestelmään. Se rakentui vainolle, yksipuoluejärjestelmälle ja sanan epävapaudelle.” (HS 4.8.).
_ _ _
Tervo siirtää osuvasti edellisen kysymyksenasettelun tämän päivän ympäristökeskusteluun:

”Ympäristönsuojelun militantti siipi saattaa langeta aatteen lumoukseen siitä huolimatta, että sosialistiset maat ovat tunnetusti tärvelleet luontoa ilman hillintää. Sosialistisen järjestelmän kyvyttömyys tuottaa edes välttämättömiä kulutustavaroita - Neuvostoliitosta Venezuelaan – voidaan hutitulkita eettiseksi linjanvedoksi olla tuottamatta niitä, koska kerskahtava kulutus on moraalisesti väärin”.
_ _ _
Nykyisin trendikäs identiteettipolitiikkaa pitää esillä korrektin elämän ihanteita, joiden mukaan ihmiset jakautuvat meihin ja heihin. Hyvikset löytyvät yleensä kasvukeskusten koulutetusta joukosta. Ihanteen osoittamiseksi voi riittää erikoiskahvi oatmilkillä, ilmastoystävällinen sähköpotkulauta, täyssähköauto ja sen 800 kilon akku, tai pari kymppiä maailman metsittämiseen kompensaationa Thaimaan lomasta. Identiteetin osoittamiseen ne ovat vähän kuin Che Guevara –paita. Se kertoo, kenen joukoissa seisot.
_ _ _
Tosiasiassa yksilöiden kulutusvalinnoilla on merkitystä, eikä pidä halveksia pienten alkujen päivää. Mutta suuret vaikutukset saadaan poliittisilla päätöksillä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Oma ilmoitus siitä, mihin pyrkii ei riitä.

IPCC:n viime viikkoinen raportti lataa kylmää dataa ilmaston kuumenemisen rajoittamiseksi. Tähän asti on puhuttu liikenteen päästöistä ja fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisesta seuraavina vuosikymmeninä. Kunnianhimoa varsinaisille toimille on ollut vähän. Äänestäjät rankaisevat heti, jos päättäjät kertovat todellisista leikkauksista tuhoisan suunnan kääntämiseksi.

IPCC:n painokkaiden raporttien jälkeen myös liikeyritykset ja eri maiden hallitukset haluavat antaa merkin siitä, että ovat tulevaisuuden ja elämän puolella. Tärkeintä ovat mielikuvat. Todelliset teot voivat odottaa?
_ _ _
Todelliset, vaikuttavat teot ovat siitä hankalia, että ne edellyttävät suurta muutosta nykyiseen elämäntapaan. Luonnonvarojen ylikulutus ja ilmaston lämpeneminen eivät ole – Tervoa mukaillen – ”lastentauteja eivätkä lieveilmiöitä vaan kuuluvat itse järjestelmään”.

Hyvinvointivaltion palvelut, kuten terveyspalvelut ja koulutus, työttömyys- ja eläketurva, nojaavat viime kädessä jatkuvaan talouskasvuun ja siitä tuleviin verotuloihin. Hyvinvointia pidetään nykyisin yllä luonnon kärsimyksellä ja lajien tuholla. Voiko ihminenkään voida hyvin, jos muu elämä voi pahoin?

Luonnonvarojen kulutuksen leikkaaminen on välttämätöntä yleensä elämän suojelemiseksi ja ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi. Samalla kajotaan kuitenkin korkean elintason aineellisen hyvinvoinnin perusteisiin. Siksi Che Guevara –paita tai muut mielikuvaobjektit ovat helpompia kantaa kuin elämäntapamme leikkausten seuraukset.
_ _ _
Suomen tuoreen hallituksen ilmasto-ohjelma on ehkä maailman kunnianhimoisin. Ihanteista on kuitenkin matkaa todelliseen elämään. IPCC nostaa esille viime viikon raportissaan maankäytön ja ravinnon tuotannon. Miten se haastaa esimerkiksi Suomen hallitusta?

1. Turpeen nosto ja käyttö tuottavat kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin Suomen autoliikenne. Siksi turpeen nosto pitää lopettaa.

2. Hiilen poltto lämmitykseen on korvattava uusiutuvalla polttoaineella ja muilla lämmitysmuodoilla. Lahti Energia lopetti hiilen polton 1.4.2019. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen vei viimeisen hiilisäkin Helsingin ylipormestari Jan Vapaavuorelle haasteeksi, että myös Helsingin Energia lopettaisi pian hiilen polton eikä vasta joskus 2040-luvulla.

3. Peltojen muokkausta pitää muuttaa niin, että hiiltä voi sitoutua maahan sen sijaan, että sitä vapautuu maasta.

4. Metsäomistajilla on velvoita uudistaa metsänsä hakkuiden jälkeen. Siitä huolimatta maassa on huonosti metsittyneitä alueita, joihin tulee istuttaa metsää. Edelliset toimet edellyttävät kannustimia maatiloille ja metsäomistajille.

5. Betonin hiilidioksidipäästöt ylittävät autoliikenteen päästöt. Rakentamisen painopistettä siirretään puurakentamiseen. Samalla hiilidioksidia saadaan sidottua pitkäksi ajaksi rakennuspuuhun.

6. Vedenpuhdistamoista, karjatiloilta, pelloilta ja elintarviketeollisuudesta vapautuva metaani on otettava talteen biokaasureaktoreissa ja käytettävä esimerkiksi hiilen sijasta lämmitykseen tai bensiinin sijasta liikennepolttoaineeksi.

7. Olemassa oleva autokanta on käytettävä loppuun sen sijaan että se korvataan luonnonvaroja kuluttaen uusilla sähköautoilla. Bensiini- ja dieselautot tulee saattaa kulkemaan kotimaisella, uusiutuvalla polttoaineella, esimerkiksi biokaasulla ja biodieselillä (Neste MY). Lisää kannustimia polkupyörän ja joukkoliikenteen käyttöön.

8. Lentoliikenteeseen velvoite sekoittaa uusiutuvaa polttoainetta. Neste kerää esimerkiksi Kiinasta ravintoloiden käytettyjä kasvisöljyjä, joista jalostetaan Shanghaissa lentokoneiden polttoainetta.

9. Taloyhtiöihin ja omakotitaloihin lisää omavaraisuutta energian tuotantoon: aurinkoon, tuuleen, maalämpöön, ilmalämpöön, pienpuun polttoon perustuvaa energian tuotantoa.

10. Yksityinen kulutus: Kasvisravinnon osuus suuremmaksi eläinperäiseen ravintoon nähden. Vähemmän uusien tavaroiden ostamista, enemmän kierrätystä.