10 tapaa selvitä elämässä siteeraamalla muita!

Sitaatti on menetelmä, jolla tulkitset jonkun toisen sanat virheellisesti, sanoi Ambrose Bierce. Määritelmä on niin hyvä, että eikö kannattaisi testata?

Siteerataanpa kokeeksi vaikkapa Elämää ja Menestymistä elämässä – ja heitetään omat kommentit perään (lukijoille on varattu kommentointimahdollisuus erityiseen kommenttiosioon blogin jälkeen!):

1) ELÄMÄ on sairaus; ainoa ero kahden ihmisen välillä
on sairauden aste. (Georg Bernard Shaw)

– Sairauksien vertaileminen kannattaa! Nuoria tämä ei vielä kiehdo, kun luulevat, että heillä on parempaakin tekemistä. Työelämässä opitaan jo paremmin vertailun jaloa taitoa, kun voi käydä työterveyshuollossa valittamassa elämän raskautta yleensä ja jotakin pipiä erityisesti.

Mutta ah, oh ja voih, miten viihdyttävää tällainen sairauksien vertailu kypsemmällä iällä onkaan! Aina voi kisailla siitä, kuka pistää pahemmaksi. Minullakin on aina kaikki diagnoosini ja lääkelistat repussa mukana siltä varalta, että voidaan hoitaa vertailu ihan lääketieteellisesti ja medikalisaatiota ortodoksisen ortopedisesti noudattaen.

Ja uskokaa tai älkää, mutta ensimmäisen eläkeviikkoni aikana kaksi vuotta sitten sain tiedon peräti neljän ystäväni kuolemasta. Mutta vain kaksi hautajaiskutsua.

Facebookin kaveripiirikin harvenee huolestuttavasti, kun osa on kuollut ja toinen osa ei muuten vain vastaa kutsuihin tai peukuta mua.

Piispa Eero Huovinen sanoi joskus, että tärkein kysymys, jonka toiselle ihmiselle voi tehdä, on kysyä hänen kuulumisiaan. Nuoret ymmärtävät vastata, että ihan hyvää, kiitos. Mutta me vanhaikäisemmät kuulemme tuon saman kysymyksen muodossa Mitä sinä sairastat? Eikä niitten kuulumisten kertomisesta tule ihan heti loppua.

Kyllä Juice Leskinen laulaa niin oikein, että Ei elämässä selviä hengissä / ei ainakaan missään jengissä / voi elämästä selvitä hengissä. Tai siis lauloi.

2) KUKA IDIOOTTI HYVÄNSÄ kestää kriisin – mutta arki, se saa ihmisen ikävystymään. (Anton Tsehov)

– Tietäisitpä, Anton, millaista meillä on nyt! Kaiken maailman kallonkutistajat ja spykologit sanovat, että jokaisen on opeteltava kestämään tietty määrä ikävystymistä. Heitä emme kuitenkaan kuuntele, vaan kaivamme oitis esiin älykännykkämme, alamme selailla sitä ja katso: Tylsyys on tipo tiessään! Samoin myös tunti toisensa jälkeen. Havahdumme vasta kun laitteesta loppuu virta.

3) ELÄMÄ TASAPÄISTÄÄ ihmiset, vasta kuolema paljastaa huiput. (G. B. Shaw)

– Suomalaisissa kouluissa väännetty OPSit  taas kerran uusiksi! Miksi ihmeessä elämää pitää verrata juuri kouluun? Mistä ihmeestä saa selville, mitä opetussuunnitelmaa elämänkoulussa kulloinkin pitäisi noudattaa?

Ei se elämä ihmisiä tasapäistä vaan suomalainen peruskoulujärjestelmä! Jos ihmisten pitäisi olla yhtä pitkiä, jotkut joutuisivat venytyspenkkiin, toiset taas katkaisuhoitoon.

Miten niin vasta kuolema paljastaa huiput? Enää ei näet suosita sitä, että joillekin pystytetään ihan jumalattoman isot hautamuistomerkit tai että köyhien ja kipeitten ihmisten muiston pitäisi olla vähäpätöisiä. Hautuumailla jos missä tasapäisyysidean pitäisi olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus! Toisaalta se tylsä matkalaukkuhautakivi ei ole mikään ainoa ja oikea hyväksyttävä malli, vaikka monet elävät niin harhaisesti luulevatkin. Kuolleille asia lienee yks’ ja hailee?

4) KOKEMUS on nimi, minkä ihminen antaa erehdyksilleen.
(Oscar Wilde)

– Keskity välttääksesi vihreitä! Ja jos se ei onnistu, niin, Oscar hyvä, meillä nykypäivän ihmisillä on jännä slogan: Moka on lahja! Meillä on myös keskellämme leegio eri alojen kokemusasiantuntijoita, jotka todistavat, miten he vaikeuksie ja vastusten, yritysten ja erehdysten kautta ovat nousseet 15 minuutin tähteyteen.

5) INNOSTUS: levottomuus jota esiintyy nuoruudessa ja jonka
katumus ja kokemus parantavat vähin erin. (Ambrose Bierce taas)

– Katumus, kokemus ja lääkitys, tarkoitit kai sanoa? Jos nykyaikana joku hihhuloi liikaa, on tullut tavaksi kysyä, mahtaakohan tuolla ihmisellä nyt olla lääkitys ihan kohillaan…

Mainitsemaasi innostusta kutsutaan nykyään ADHD:ksi tai levottomiksi jaloiksi.

6) PÄTEVYYS tarkoittaa kykyä kerätä kunnia toisten neronleimauksista. (Casey Stengel)

– Näin menettelet pomosi kanssa oikein: Esittelet hänelle ideasi. Hetkeen ei kuulu mitään, mutta sitten pomo saa – ihan yllättäen – ikioman loistoidean, jota pitää heti päästä toteuttamaan…!

Jos pomon toteuttama idea on sinun, niin eikö kannata iloita siitä, että vaikka et saanutkaan kunniaa, niin sait kuitenkin nähdä hankkeesi toteutuvan? Toinen vaihtoehto on se, että pidät itsepintaisesti kiinni siitä, että sinä olet idean isä eli äiti – ja ideasi kuolee näkemättä koskaan aatteesi jaloa päivänvaloa.

7) YLEINEN MIELIPIDE vaikuttaa vain siellä, missä ei ole ajatuksia. (Oscar Wilde).

– Onko tämä Wilden oma ajatus vai kenties yleinen mielipide?

Tosin on sanottava, että tänä päivänä ihmisillä on ajatuksia tai sellaisiksi naamioituja aivopieruja  aivan liiankin kanssa. Sen näkee sosiaalisessa mediassa, jossa kaikki kynnelle kykenevät jakelevat mielipiteinään ajatusraakileita, joita sylki heille suuhun tuo. Kun vain on nopeat sormet, joilla painaa ENTERIÄ ennen kuin hengen tuote on ehtinyt käydä aivoissa ja / tai sydämessä hyväksyttävänä.

Yleisen mielipiteen formula on tätä nykyä Vihapuhe: vastustan kaikkea ja kaikkia kaiken aikaa kaikkialla muista piittaamatta ja taistelen näkemykseni oikeutuksen puolesta, vaikka se ajaisi minut ristiriitaan itsenikin kanssa. Tai olisi viimeinen tekoni tässä elämässä.

8) MAAILMASSA on vain kaksi tapaa päästä pinnalle: oma pätevyys tai toisten tyhmyys. (Jean de la Bruyëre)

– Miten pinnallinen havainto! Toisaalta: En ole ennen edes kuullut moisesta jätkästä, tuosta Jean de la jostakin. Oletko sinä nyt kuuluisa? Tai enää edes elävien kirjoissa?

Pysyäkseen pinnalla ihmisen on opeteltava – uimaan! Mitä taas omaan pätevyyteen tai toisten tyhmyyteen tulee, niin enkö omaa pätevyyttäni korostaessani tee saman virheen kuin julistaessani toiset tyhmiksi: Korotan itseni toisten yläpuolelle!

Miten ihmeessä kunnianhimo on mielletty myönteiseksi asiaksi? Onko siinä mitään järkeä, että himoitsen kunniaa? Kun kirkossa laulamme, että Kunnia Jumalalle korkeuksissa, niin se sisältää ajatuksen, että kysymys kunniasta on jo ratkaistu: Kunnia kuuluu yksin Jumalalle eikä hän jaa sitä yhdenkään ihmisen kanssa. Ihan käsittämättömän hyvä ratkaisu Jumalalta! Siihen on meidän ihmisten tyytyminen.

9) ELÄMÄSSÄ ei tarvita kuin tietämättömyyttä ja itseluottamusta, niin menestys on taattu. (Mark Twain)

– Ennustiko Twain jo aikoinaan tosi-TV-formaatin tulon? Ns. turhaksi julkkikseksi pääsemiseksi ei todellakaan tarvita mitään muita avuja kuin nuo Markin mainitsemat…!

Ylimaallinen määrä itseluottamusta + tietämättömyyttä + kokemattomuutta = maallisen menestyksen kaava. Ikävä kyllä maallinen menestys saattaa usein olla menetys iankaikkisuuden näkökulmasta käsin päin asiaa tarkasteltaessa. Kysymys on siitä, mihin ihminen tässä maailmassa ja elämässä tarttuu ja tukeutuu.

Hectorkin lauloi aikoinaan – ja voipi vieläkin laulaa – että Sä piiloudutko humalaan /vai turvaudutko Jumalaan / kun etsit tietä onnelaan?

Eikös sitä sanota, että se, miltä odotat kaikkea hyvää ja apua, on sinun jumalasi (sic!). Keskellämme taitaa näinä aikoina kulkea paljon omatoimijumalia?

10) MASENTAVA TOTUUS elämästä ja kaiken tarkoituksesta löytyy Raamatusta, tarkemmin sanottuna Jobin ja Saarnaajan kirjoista. (Hannu Kiuru)

– Kuka lukijoistani kehtaa arvioida tätä viimeistä viisautta? Tai noita yhdeksää muuta?

Patsas: Auguste Rodinin Ajattelija. En minä kyllä tuolla tavalla pinnistäen tietokoneen ääressä istunut, kun tätä blogia kirjoitin. Pönttötuomiolla ennemminkin tuolviisiin röhnötetään  ja ähkitään. On ihan lääketieteellisestikin todistettu, että vessassa istujalle tuo patsaan asento on… äh, antaa olla jo. Tämä oli nyt tässä.