Rohkea Moskovan patriarkaatin piispa
Tuomitsemme jyrkästi Venäjän sodan Ukrainaa vastaan ja rukoilemme Jumalalta sille pikaista päättymistä. Kuten olette jo varmaan huomanneet, patriarkka Kirillillä ja minulla on erilaisia poliittisia näkemyksiä ja käsityksiä ajankohtaisista tapahtumista.
Liettuan ortodoksisen kirkon johtaja Innokenti oli sanoissaan selkeä ja rohkea.
Moskovan patriarkaatin piispana hän ei lainkaan matele.
Innokenti jopa toteaa, että Kirillin lausunnot "Ukrainan sodasta ovat hänen henkilökohtaisia mielipiteitään".
"Me Liettuassa emme ole samaa mieltä", Innokenti jatkaa. Myöhemmin hän toteaa: "Elämme vapaassa demokraattisessa maassa. Liettua ei ole Venäjä."
Innokenti korostaa, että Liettuan kirkko jatkaa pyrkimyksiään "entistä suurempaan riippumattomuuteen". Tätä tehdään "uskoen, että Herra aikanaan antaa sellaisen itsenäisyyden".
Ortodoksinen kirkko Liettuassa on virallisesti Venäjän ortodoksisen kirkon hiippakunta tai oikeammin eparkhia - voisi sanoa kirkollinen provinssi.
Pyrkimystä on ilmiselvästi muuhun.
Innokenti korostaa, että Liettua on "erilainen valtio, erilainen yhteiskunta, jolla on oma henkinen ja moraalinen ilmapiirinsä", kuin Venäjällä.
Liettua ei tosiaan ole Venäjä.
Ortodoksit Liettuassa ovat vähemmistö, tuskin kolme tuhatta aktiivista jäsentä.
Tästä huolimatta he ovat "olennainen osa tätä yhteiskuntaa ja he ovat maansa täysivaltaisia kansalaisia". He ovat osallistuneet "vapaan Liettuan rakentamiseen", kuvailee Innokenti.
Moskovan patriarkaatin reaktio tulee olemaan mielenkiintoinen. Innokenti ei ole vain soraääni, vaan jo aikamoinen lohkare.
Innokenti laittoi koko kirkollisen uransa peliin. Tätä se on kun piispa on piispa, eikä kätyri.
56 kommenttia
Ymmärrän hyvin väsymyksesi, olet kirjoittanut niin monta aloitusta aiheesta, johon minun ei pitäisi puuttua millään tavalla, koska se on minulle täysin vieras ja merkityksetön.
Ymmärrän kristinuskoa vain evankeliumin kautta, ja sen sanoman mukaan, eripura miekka ja sota, ovat ne tuodut ainekset. Ja rauha tarkoittaa kuoleman rauhaa ja maailmanloppu sitä, että maailma loppuu, palaa tulessa.
Jassoo, kysymys ei siis ole keskustelusta vaikka sinä vastaat. Kyllä ortodoksia on vaikeaa.
Seurakuntalaisessa oli tällainen kirjoitus.
Linkistä poimittua : ”1990-luvulla Venäjälle luvattiin, että sen turvallisuutta ja arvoa kunnioitettaisiin. Kuitenkin ajan kuluessa ne voimat, jotka pitävät Venäjää vihollisinaan, tulivat lähelle sen rajoja. Vuosi vuodelta, kuukausi kuukaudelta, NATO:n jäsenvaltiot ovat rakentaneet sotilaallista läsnäoloaan, välittämättä Venäjän huolesta, että näitä aseita saatetaan jonain päivänä käyttää sitä vastaan”, Kirill kirjoittaa.
Hänen mukaansa lännen poliittisten voimien päämääränä on eristää Venäjä. Ne eivät aikoneet tehdä sitä itse taistelemalla, vaan käyttämällä muita keinoja: ajamalla veljelliset Ukrainan ja Venäjän kansat toistensa vihollisiksi.
”Ne eivät säästäneet vaivaa eivätkä rahaa täyttääkseen Ukrainan aseilla ja sotilaskoulutuksella. Aseet eivät kuitenkaan ole kauhein asia, vaan yritys uudelleen kouluttaa, tehdä ukrainalaisista ja Ukrainassa asuvista venäläisistä henkisesti Venäjän vihollisia.”
”Russofobia leviää ennennäkemättömällä vauhdilla”
Oletko huomannut Russofobian hyvin suurta ja myrkyllistä leviämistä ?
Russofobiaa
Minä olen huomannut, tai itseasiassa kuullut. Ihmiset hakevat passeja ja ostavat joditabletteja ja aamulla joku kehoitti varautumaan kolmen päivän muonaan jatkuvasti. Sama meno oli vuonna 2014, sain vihat päälleni, kun sanoin, että ”ei hyökkää ”, ei ole vieläkään hyökännyt, siis Suomeen. Kukaan ei tietenkään ole tullut sanomaan, että olit oikeassa, ei, koska kaikki ovat jo unohtaneet mitä 2014 tapahtui ja kuinka paljon täällä peloteltiin kansaa. Helvetin jälkeen täytyi joku pelottava kohde keksiä, koska meitä ei muu yhdistä kuin yhteinen vihollinen.
Vihollisen näkeminen ei siis ole vain heidän tyylinsä, kyllä meillä osataan vihollinen tehdä, pelätä ja vihata ja toivoa sille pahaa tapahtuvaksi.
Kuitenkin, tähän voi suhtautua ihan rauhallisestikin.
En tietenkään ole kaikesta samaa mieltä herra Kirill:n kanssa, mutta tuossa edellisessä oli jotakin jonka kyllä allekirjoitan. Kuten Venäjän eristäminen, ja rankaiseminen niin sanotuilla rauhanomaisilla tavoilla, kuten talouspakotteet, maan saattaminen tilaan, jossa voi tulla vaikka nälänhätä joukkokuolemineen, Huom ! rauhanomaisesti.
tarja se taas harjoittaa ilkivaltaa.
” Venäläisvastaisuus eli russofobia voi esiintyä joko Venäjän keskushallintoon (tämän valtiomuodosta riippumatta) ja valtakoneistoon tai yleisesti venäläisiin kohdistuvana vihamielisyytenä ja syrjintänä. ”
Venäläisvastaisuutta on tutkittu Suomessa 1970-luvulta lähtien. Venäläisvastaisuuden juurista on esitetty? pääsääntöisesti kaksi erilaista tulkintaa. Näistä toinen katsoo suomalaisten ja venäläisten olleen perivihollisia kautta historian. Tämän asetelman on katsottu vallinneen Venäjän vuosien 1713–1721 Pohjansodassa tekemästä Suomen valtauksesta lähtien, jolloin venäläiset ”miehittivät ja raiskasivat Suomen”. Näkemyksen mukaan kautta vuosisatojen ”Venäjä on väkivaltainen alistaja ja Suomi viaton, neitseellinen uhri.”[2] Suomalaisen historiantutkija Kustaa Vilkunan mukaan suomalaisten keskuudessa eli isovihasta johtuva venäläisiin kohdistuva kammo, joka vakiintui osaksi kansan perinnettä ja paikallishistoriaa, ja jonka johdosta 1920- ja 1930-lukujen venäläisvastainen propaganda osui otolliseen maaperään. ”
”Toisen tulkinnan mukaan venäläisvastaisuus syntyi Suomen sisällissodan aikoihin 1917–1918 ja venäläisvastaisuus oli poliittista ja aatteellista valkoisen Suomen luomaa vastakkainasettelua, jota tietoisesti lietsottiin ja levitettiin. Uhkakuvan luonnilla pyrittiin yhdistämään sisällissodassa jakaantunutta kansakuntaa ja venäläisvastaisuutta pidettiin melkein kansallisena velvollisuutena. Näkökulman esittelee suomalainen historiantutkija Matti Klinge teoksessaan Vihan veljistä valtiososialismiin. ”
( Huomaa; venäläisvastaisuutta pidettiin melkein kansallisena velvollisuutena. Sitä se tuntuu olevan nytkin, koska muuta mieltä ei saa olla )
”Myös suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa keskustelussa on edustettuna koulukunta, jonka mukaan Venäjän keskeinen tarkoitus on Suomen uhkaaminen.”
”Vuonna 2009 eurooppalaisen Gallup Internationalin mielipidemittauksen mukaan ”suomalaiset ovat Euroopan toiseksi Venäjä-vastaisin kansa” kosovolaisten jälkeen: 62 % haastatelluista suhtautui kielteisesti Venäjään.”
Löytyy linkistä, ei siis ole ihan minun nokkeluutta, eikä ilkivaltaa. Linkissä on hyvä kuvakin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4l%C3%A4isvastaisuus
Sami Paajanen
Tottakai mukaan pääsi myös Stalin, seksuaallisesti poikeavalla sodankäynnillä ( perverssi) en kyllä tiedä mitä tarkoittaa mutta ei sillä väliä, kun kysymys on venäläisistä, ja kristillisesti perisynnistä.
Sodalla on tietysti syynsä, tässä tapauksessa sitä ei ole katsottu tarpelliseksi pohtia, koska katsotaan, että me olemme läntenä automaattisesti oikeassa, ei meidän tarvitse miettiä muiden mielipiteitä tai näkemyksiä.
NImimerkki ”Tarja Parkkila” ilmeisesti suorittaa tehtäväänsä uskollisesti. Blogistien ei ole pakko antaa tilaa hänen kirjoituksilleen, saati vastata niihin. Mutta, jokainen toki säätelee omaa blogiaan.
Jari Haukka
Taidat olla piilo- venäläinen, kun yrität ujuttaa tänne sananvapauden rajoituksia. Minä olen kuullut, että vain Venäjällä sananvapaus ja toisenlaisen mielipiteen pannaan julistaminen ovat arkipäivää.
Muistan kyllä, kuinka paljon valheita ja vihakirjoitusta kirjoitit minusta muutama päivä sitten, joten minulla ei ole arvostusta sinun mielipiteitäsi kohtaan. Olet minulle valehtelija ja voit valehdella mistä tahansa.
Ajattelen ennenkaikkea sitä, että mikä on Suomen etu, nyt ja tulevaisuudessa. Me emme voi elää pelokkaina, katkeruuden ja vihan syövyttäminä raunioina rajanaapurin kanssa, ja huudella meren taakse alituiseen, että oletteko te nyt ajatelleet meitä auttaa, kun ihan jähmetymme ja jäädymme pelossa ja vihassa ja ääni käheänä huutelusta, ja polvet kovettuneina rukoilusta. Meidän voimamme on mennyt.
Kun kylmän rauhallisesti voisimme todeta, että Nato aiheuttaa Venäjälle huolen kansan turvallisuudesta ja siksi tapahtuu sitä mitä nyt tapahtuu. Ukrainaan tulee rauha, kun he voivat antaa Venäjälle turvatakuut siinä muodossa, että eivät harkitse liittymistä Natoon. Sen olisi voinut tehdä jo aikaisemmin. Venäjä lähetti kaikille Euroopan maille kirjeen turvatakuista, mutta kirjeeseen suhtauduttiin vain ylimielisen halveksivasti.
Meiltä puuttuu oikeanlainen henkinen rohkeus olla maailmassa omaa mieltä ja sanoa mielipiteemme siitäkin huolimatta, että sillä ei saavuteta niin sanotusti viimeistä sanaa, tai se ei ole maailman mielen mukainen.
Jumalan mielen mukaista uskoisin olevan sen, että ratkaisemme tämänkin ongelman kaikkia tyydyttävällä tavalla, ilman isottelemista ja pullistelua. Rauha on kallisarvoinen asia, ja sen edessä kannattaa vähän myös nöyrtyä.
”Me Liettuassa emme ole samaa mieltä”, Innokenti jatkaa. Myöhemmin hän toteaa: ”Elämme vapaassa demokraattisessa maassa. Liettua ei ole Venäjä.”
Yksi puhuu kaikkien puolesta ja sanoo sitä demokratiaksi.
Lisäksi voisi sanoa, Ortodoksia repeilee kuin vanha vaate.
Ilmoita asiaton kommentti