Risti pyhässä geometriassa

Risti pyhässä geometriassa

Geometriaa harrastaneet ovat saattaneet havaita, että jos piirrämme ristin joka muodostuu kuudesta tasasivuisesta yhtä suuresta neliöstä, tulee ristin pystysuoraan neljä ja vaakasuoraan kolme neliötä ja ristiin tule kaksitoista kulmaa. Jos olemme nyt piirtäneet tällaisen ristin vaikkapa kartongille ja leikkaamme sen siitä irti, niin voimme taivuttaa ristin neliöiden rajoja noudattaen kuutioksi.

Tällaisessa kuutiossa on nyt 6 tasoa, 12 reunalinjaa ja 8 kulmaa. Numeroiden summa on 26, joka on siitä erikoinen luku, että se on sama kuin Herran kuuluisan nelikirjaimen JHVH (Jahve, Jehova) hvhy kirjainten summa. (5+6+5+10 = 26).
Myös on tärkeä havaita, että kuution tasojen kulmien määrä on 24, joten kulmien yhteinen asteluku on 24 x 90 eli 2160 astetta.

Pyhässä geometriassa suorakulma edusti neliötä, jota sanottiin pallon tavoin täydelliseksi muodoksi ja niin suorakulmasta, neliöstä ja kuutiosta tuli täydellistymisen symboleja ja yhä tänään kehittynyttä ihmistä voidaan sanoa suoraselkäiseksi eli suorakulmaiseksi ihmiseksi.
Absoluuttisen täydellisenä ihmisenä on esitetty tietysti ennen kaikkea Jeesus Kristus. Nyt on niin erikoisesti, että Jeesuksen nimen ja arvonimen lukuarvot ovat kreikasta otettuina 888 ja 1480 ja näiden summa on 2368. Matematiikkaa harrastanut voi helposti huomata, että luvut suhteina 888:1480:2368 supistuvat ensinnäkin muotoon 3:5:8:n ja muodostavat siten toiseksi osan ns. matemaattista Fibonacci sarjaa, eli lukusarjaa, jossa numeron ja seuraavan numeron summa muodostavat aina niitä seuraavan numeron ja numeroiden summa lähenee ns. kultaisen leikkauksen suhdetta 1,616.

Risti ja kuutio

Kun avaamme 2160 kulma-asteisen kuution ristiksi ja piirrämme ristin ympärille suorakaiteen ja annamme suorakaiteen lyhyemmälle sivulle arvon 888 eli Jeesus-nimen arvon ja piirrämme sitten suorakaiteelle diagonaalin eli halkaisijan alakulmasta vinosti yläkulmaan, niin voimme tällöin laskea, että halkaisijan pituudeksi tulee 1480 eli nimen Kristhos lukuarvo! Tämä diagonaali ja suorakaiteen alakulma ovat nyt kultaisessa leikkauksessa ja diagonaali on ikään kuin ’pitkä keihäs’ ja on lävistänyt ristin kyljen. (Longinus!)
Näin ei lienekään sattuma, että Jeesuksen kyljen lävistänyttä roomalaista sotamiestä on perimätiedon mukaan kutsuttu Longinukseksi eli pitkäksi.
Että kysymyksessä on pyhän geometrian kuvat ilmenee vielä siitä tosiseikasta, että kreikan sanan kylki eli pleuran’n lukuarvo on 666!

Jos oletamme, että po. suorakaiteen pohjaviiva on 666, niin tuolloin pitkä kylki on 888 ja diagonaali 1110. Suorakaiteeseen sisältyvien suorakulmaisten kolmioiden kylkien pituus on näin ollen 1332 eli 12 x 222 tai 2 x 666. Jeesuksen sanonnan: ”Minä olen alpha ja omega” arvo lukutavasta alfa ja w lukuarvo on 1332 eli 2 x 666! Huomaa vielä että alphan heprealainen muoto aleph saa nimensä härkä kirjaimen arvoksi 111.

Tämä kuuluisa pedon luku 666 liittyy nyt aiheeseemme myös siten, että jos ajattelemme että tämän ’pedon’ luku on myös numeron 6 kolmas potenssi eli kuutosen kuutio, niin tulo 6x6x6 on tällöin 216! Tätä lukua 216 kutsuvat myös vanhat vapaamuurarit ja ruusuristiläiset metempsykoosin eli sielunvaelluksen luvuksi. Kuten edellä jo vähän vihjasin. Miksi?

Palaamme Raamatun Vanhan testamentin kirjojen määrään 39 eli lukuun, joka vastasi sanaa ympyrä ja Raamatun kirjoittajien tai Jeesuksen kuolinvuoden lukuun 33, joka sekin vastasi sanaa pallonmuotoinen tai ympyrä. Näiden summa oli siis luku 72, johon tässä esimerkissä palaan.
Luku 72 on heprealaisille pyhä. Raamatun käänsi kreikaksi 72 viisasta ja Raamatussa on Jumalalle 72 pyhää nimeä (ns. Shem-ha-meforash) ja heidän suureen neuvostoonsa, joka mm. tuomitsi Jeesuksen, kuului 72 jäsentä. Heprealaiset olivat myös huomannet, että ihmisen sydän lyö minuutissa keskimäärin noin 72 kertaa.
He tulivat myös ajattelemaan, kuten todettu, että ihmisen ikä on keskimäärin 72 vuotta.
Jobin kirjasta he olivat huomanneet, että tämmöisen ihmisen Jumala voi herättää uuteen elämään kaksi, jopa kolmekin kertaa!
Ja näin he ajattelivat, että jokainen kolmesta elämästä on yksi porras kehityksen ja kasvun tiellä, johon ihminen saa siis kolme mahdollisuutta, ja kun nämä kolme ikäporrasta eli 72+72+72 antavat yhteensä 216 vuotta, he nimittivät tämän luvun sielunvaelluksen luvuksi, vuosimääräksi, jonka aikana sielu täydellistyy eli kuutioituu. Kuutioitumiseksi ja täydellistymiseksi prosessia kutsuttiin siksi, että kuution asteluvussa on myös tuo kantaluku 216 (2160 astetta!) ja siksi, että luvun ja hermeettisen perinteen ’niin ylhäällä kuin alhaalla’ kautta päästiin myös astronomiseen vertauskuvastoon, sillä johtuen maapallon ns. prekessiohuojunnasta kiemurtelee kevätpäiväntasauspiste kuin käärme pitkin maapallon pintaa ja siirtyy aina yhden asteen 72 vuodessa, joten tullakseen täydeksi eli kiertääkseen koko ympyrän kaikki 360 astetta, prekessio käyttää siihen 25920 vuotta.
Kun kevätpäiväntasauspiste näennäisesti kulki tällöin myös kaikkien 12 eläinradan merkin kautta, niin aurinko viipyi kussakin merkissä aina 25920:12 eli 2160 vuotta! Siinäkin siis kantaluku 216! (Jeesus oli Markuksen mukaan -kirjaimellisesti otettuna – ristillä 21600 sekuntia!)
Prekessiovuoden eli ns. suuren tähtivuoden jälkeen palasivat tähtisikermät alkuperäiseen asentoonsa, ne ennallistuivat ja juuri tätä kutsuttiin apokatastasikseksi, tähtikuvioiden ennallistumiseksi. Tähtivuosi täyttyi ja eheytyi eli täydellistyi.

Auringon siirtymistä kevätpäiväntasauspisteessä tähtimerkistä toiseen 2160 vuoden välein kutsuttiin uuden auringon syntymiseksi ja uskottiin uuden auringon tuovan maan päälle aina myös uuden aurinkojumalan, messiaan tai vastaavan sankarin, joka pelastaisi kulloisenkin ihmiskunnan parempaan huomiseen. Tällä messiaalla oli sen kulloisenkin tähtisikermän nimi, jonka merkeissä se oli syntyvä ja hallitseva.

Messias Jeesukseen liittyy merkittävästi neljä eläinradan merkkiä, Oinas, Kalat, Neitsyt ja Leijona. Viideskin merkki häneen usein liitetään; Skorpioni, kuoleman huoneen edustaja. Jeesuksen sanotaan syntyneen neitsyestä, hän oli kalastajien opettaja, joita kutsuttiin pieniksi kaloiksi pisqulit ja hän oli itse suuri kala piscis. Hänet uhrattiin karitsana eli oinaana ja hän oli Juudan kansan messias. Juutalaisten astrologinen tunnus oli leijona ja Jeesusta kutsuttiin juuri Juudan leijonaksi.

Kun nyt katsomme näitä tähtimerkkejä tähtikartan ympyrällä, huomaamme, että voimme yhdistää ne janoin, jota muodostavat edellä kuvatun kaltaisen suorakaiteen, johon mahtuu kaksi suorakulmaista kolmiota kummankin asteluvun ollessa ristiksi muutettuina siis 2160 astetta.
Nyt on niin erikoisesti, että heprean leijonaa tarkoittavan sanan Arieh hyra
lukuarvo on sekin juuri 216, mutta myös heprean sanojen nuorukainen ja voima: gabar ja gebur arvot ovat 216! Ja siis 3 x 72 oli 216. Ja kerratkaamme, että 6x6x6 oli 216, mutta 666 on myös heprean sanan aurinkovoima (sorat) arvo ja vielä lopuksi heprean sanan valtakunta malkut 496 numerotekijöiden 4x9x6 tulo on 216!

Näin Jumalan valtakunta malkut (la: 496: 4x9x6=216!) oli siis se kosminen piiri, jonka aurinko sulki sisäänsä yhden suuren aurinkovuoden aikana, jolloin aurinko viipyi yhdessä merkissä 2160 vuotta. Luku 216 ja sen monet ilmentymät Raamatussa, jos mitkä osoittavat, että Raamatun numerot ovat luonteeltaan mittausopillisia, eivät vain uskonnollisia. Nämä prekessioon (2160) liittyvät numerot tulivat symboloimaan aurinkovihkimystä(666/216) tavoittelevaa nuorukaista, joka elämän polun kautta saa leijonan (216) voiman (216) ja saa haltuunsa ’elämän kruunun’, eli tulee oman valtakuntansa(216) hallitsijaksi.

Nyt meillä on ne keskeiset gematriset ainekset, josta voimme tehdä pyhän perimätiedon ja astrologian mukaisen päätelmän, mistä tiedosta ristissä on kysymys:

Kuten aurinko aina 2160 vuoden välein ’syntyy uudesti’ ja saa suuren tähtivuoden täytyttyä lopullisen täydellisyytensä, niin voi ihminenkin tulla siis takaisin uudeksi leijonan voimaiseksi nuorukaiseksi, kun hän joka 72 vuoden kuluttua uhraa aineellisen itsensä ristille ja syntyäkseen kolmasti uudelleen saaden viimein risti-kuution (2160) kautta elämän kruunun eli oikeuden hallita itseään eli valtakuntaansa ehyenä ihmisenä kuin Leijona kuninkaana vallitsee laumaansa eli petojaan. Kuninkaaksi kruunattuna ihmisellä on oikeus tuomita ja armahtaa, nostaa peukalonsa ylös tai kääntää se alas. (Minä annan teille ’elämän kruunun’..) Itseuhraus tuo myös itsesovituksen. Ja juuri tämä: ihmisen poika sovittamassa ihmisen, on kirkoille kauhistus, sillä tällainen sovitus ei kaipaa palkkapapistoa avukseen. Eikä siinä Jeesus ole Jumala vaan itsensä sovittanut ihminen, jonka sovitus on esikuva muille.

Jeesuksen ja Jalopeura/leijona-pedon yhteenkuuluvuus näyttäytyy myös Joh. Ilm. 13:18, ja 14:1:ssä esiintyvien lukujen ominaisuuksista, sillä luvut 666 ja 144000 ovat sikäli erikoisia, että osamäärä 144000:666 = 216, 216 216 216 jne. Eli luku, jossa 216 jatkuvasti toistuu, ja kun 6x6x6 on juuri 216 ja vastaa heprean sanaa jalopeura, ymmärrämme siitäkin, että Ilmestyskirjan peto oli Juudaan jalopeura eli Leijonan tähtikuvio, joka oli Juudaan kuningaskunnan symboli. Varsinkin kun 144000:216 on edelleen 666,6666667! Lukujen 666 ja 216 jatkuva toistuminen on myös elämän ikuisen kiertokulun symboli.

Pedon luku 666 on siis mitä selvemmin kosmisen Kristuksen (mitan/Philippuksen evankeliumi)), uuden aikakauden uuden auringon luku:Joh. 13:18: ”Ja se luku on 666” arvo oli siis 2368, joka on merkkiparin Ieosus Kristhos eli 888 ja 1480 summa!

On siis selvää, että nämä Uuden testamentin luvut ovat harkittuja aritmeettisia lukumemoja ja nimi Iesous Kristus ja siihen liittyvät muut nimitykset ovat pythagoralaisen koulukunnan tuottamia abstrakteja ideoita, eivätkä kuvaa ketään historian henkilöä. Toki tätä matematiikkaa on opettanut joku etevä luultavammin Aleksandrian yliopistossa opiskellut essealainen opettaja, mutta hänen nimeään emme tiedä. Sillä Iesous Kristhos ei ole erisnimi vaan aritmeettinen merkkipari. Kreikan kielessä nimeä ja merkkiä tarkoittava sana tulee samasta juuresta semen.

Gnostilaisessa kristinuskon tulkinnassa ihminen kehittyy siis kolmen elämänsä aikana itseuhrausten eli luopumisten kautta ja saa lopulta pelastuksen. Tämän idean allegorioiksi otettiin auringon joka aamu, joka vuosi, joka 2160´s vuosi ja viimein suurena sovituspäivänä joka 25920´s vuosi tapahtuva jälleensyntymä.

Golgatha-allegoria

Golgathan aurinkoallegoria heijastuu mitä ilmiselvemmin myös kirkkovuoden suuressa Golgatha-kertomuksessa. Erityisesti sen Markuksen evankeliumissa kuvatussa muodossa.
Markus kertoo, että Jeesus asetetaan ristille kolmannella hetkellä ja hän kuolee yhdeksännellä hetkellä. Aikamääreet vastaavat nykyisessä kellotaulussa aamua kello 9 ja iltapäivää kello 15. Tällöin hän on kirjaimellisesti otettuna ristillä puoli vuorokautta eli 6 tuntia. Tai jos ajattelemme vertauskuvallisesti ja suurennamme päiväympyrän vuosiympyräksi, muuttuu kuusi tuntia kuudeksi kuukaudeksi. Oikeuden tähän mittakaavamuutokseen voi halutessaan saada nimen Golgatha sisällöstä, joka, niin kuin olemme osoittaneet, sisältää idean suuresta ja pienestä ympyrästä.(gilgulot-gulgalot)
Päivän kierron mukaan ajateltuna sisältyy Golgathan kuuteen kärsimyksen tuntiin 360 minuuttia (Vrt. ympyrän asteluku), joihin sisältyy edelleen 21600 sekuntia! Siis tässäkin tuo metempsykoositunnus 216!
Vuosikierrossa vastaa syksy aamua ja kevät iltapäivää. Yhdeksännessä kuussa on syyspäivän tasaus, jolloin aurinko alkaa kuolla, joutuu talven vangiksi, on pimeimmillään joulun aikoihin alkaa sitten kasvaa ja syntyy maaliskuun lopulla kevätpäiväntasauksessa uudelleen eli päiväympyrää ajatellen noin klo 15!

Golgatha on siis jälleensyntymispaikka (jälleensyntymä on hepr. gilgulim,mistä gulgaloth ja golgatha), missä aurinkokuningas jälleensyntyy kesäpäiväntasauspisteessä. Että kyseessä on astronominen malli eikä sellaisenaan historiallinen ihmistä koskeva tapahtuma voidaan osoittaa myös pyhän geometrian keinoin siten, että kun piirrämme ympyrän ja sen sisään saaman ympyrän säde jänteenä kuusikulmion, voimme tämän kuusikulmion avulla piirtää ’Golgathan’ yläpuolelle samansivuisen viisikulmion ja sen sisälle viisisakaraisen tähden eli Salomonin sinetin, jonka ylimmät ’käsivarret’ jakavat sen ympärille piirretyn suorakaiteen kahteen osaan, joiden suhde toisiinsa, jos viisikulmion sivu on 1, on sama kuin 1480:0,888:n. Eli nimiin Jeesus Kristus!.
Edellä esiintuotu ei tarkoita sitä, etteikö Rooma olisi voinut myös ristiinnaulita ja teloittaa juutalaisen ajan merkittävän kapinajohtajan, joka samalla on voinut olla tunnettu esoteerisia mysteerioita opettanut ja Jumalan valtakuntaa julistanut rabbi Jehosua-Jeesus, mutta itse kuvaus tästä teloituksesta yksityiskohtineen on selvästi allegorinen ja osin myös jälleensyntymäoppiin sitoutuva.

Voimme siis perustelluksi sanoa, että sanan tieto, gnosis, sisältyvän lukuarvon samuus käsitteen risti ja sanonnan pyhä perimätieto kanssa merkitsee ja tarkoittaa viestittää symbolien tuntijalle ja tutkijalle sitä, että gnostinen tieto on pyhää perimätietoa ristin salaisuudesta, joka symboliikassaan sisältää salaisuuden ihmisestä kolmasti jälleensyntyvänä sieluna, joka itseuhrausten sekä kokelas-, veljes- ja mestari asteiden kautta eheytyy ja yhtyy alkuperäiseen jumalalliseen itseensä.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Uskon, että itse Kristus on vaikuttanut Härö’n kautta.
    Tämä rohkea kantani perustuu muutaman vuoden takaiseen artikkeliin tai Härön haastatteluun. Siinä hän tuolloin toi esille, kuinka hän kokee, että Raamatusta koko ajan saksitaan pois milloin mihinkin pirtaan sopimatonta. Härö kuulutti kokonaisen, ”saksimattoman” Jumalan Sanan perään.

    Nämä Sanaa kunnioittavat periaatteet tekevät tilaa Pyhän Hengen toimia tämän elokuvaohjaajan tuotannossa. Rukoilen hänelle näkyä työtoveruudesta, Jumalan kanssa.työtoveruudesta

    • Ken tietoa lisää se tuskaa lisää. ”Voi teitä te lainoppineet kun te olette kätkeneet tiedon avaimen,itse ette oile menneet sisälle ja sisälle meneviä olette estäneet!” (Jeesus)

    • ”Kun kuolemme, kukaan ei kysy tietoa, vaan Rakkautta.”

      Jaa, Jeesus tuntui kysyneen…luepa Sananlaskuja ja katso miten niissä suhtaudutaan tietoon ja tietämättömyyteen. Rakastaminen ja tietäminen eivät tietenkään ole mitään vastakohtia.

    • Tarkoitin että antamani suhteet lähenevät k-leikausta. Virke oli vähän epäselvästi muotoiltu, joten Pentin saivartelun voi ymmärtää:

      ”Matematiikkaa harrastanut voi helposti huomata, että luvut suhteina 888:1480:2368 supistuvat ensinnäkin muotoon 3:5:8:n ja muodostavat siten toiseksi osan ns. matemaattista Fibonacci sarjaa, eli lukusarjaa, jossa numeron ja seuraavan numeron summa muodostavat aina niitä seuraavan numeron ja numeroiden summa lähenee ns. kultaisen leikkauksen suhdetta 1,616.”

      Tässä pyöristetty 1,616 edustaa lähinnä fibonacci-sarjaa 21:13 eli 1,6153846

    • Noin suurilla luvuilla suhteen luulisi olevan lähempänä kultaista leikkausta. 888 – 1435 – 2323 tai 888 – 1437 -2325 perustuisivat likiarvoille 1,618 tai 1,616. (5:3 on 1,666… ja 8:5 on 1,75.)

    • Pentti, olenaista on, että Jeesukseen liittyvät luvut 3 5 8, jotka ovat siis tekijöinä 888 ja 1480:ssä, kuuluvat ns. fibonaccin lukusarjaan. Mitä suuremmat luvut sitä lähempänä kultaista leikkausta.
      888:3= 296 ja 1480:5= 296 ja 2368:8=296.
      Tuo 296 vasta heprean sana ares eli ’maa’. Ko suhteet saadaankin mm. maanmittauksessa käytetystä suorakaiteesta.

    • ”…huomattiin ympyrän asia täydellisyyden avaajana.”

      Niinpä, näin ei ole sattuma että esim. heprean elohjim eli jumalat muuettuna numeoiksi ja sisjoitettuna juurikin ympyrän kehälle voidan lukea 31415 eli Piin numeroina.

  2. Seppo

    Tekstissäsi on useampi eri matemaattinen lauseke. jotka on pantu samaan juttuun tekstin eri osien sisällöksi. Vain kertomuksesi juoni liittää noita eri lausekkeita yhtenäiseen ajatuskulkuun.

    Näiden lisäksi tekstiisi on pantu muutama sana joiden kirjainarvoja on käytetty numeroina. Käsittelet noita numeroita kuin samaan lukuun päätyvät numeroarvot sisältäisivät jotain sisäistä yhteenkuuluvuutta. Tästä perusoletuksesta olen eri mieltä. Käytännössähän nuo sanat päätyvät eri lukuarvoihin, kun niitä taivutetaan kieliopin sääntöjen mukaan eri lauseyhteyksissä.

    Minulle noiden samaan kirjainten lukuarvoon päätyvien sanojen välillä ei ole yhtään sen enempää yhteyttä, kun sanoilla ”kuusi” ja ”kuusi”. Nämäkin sanat taipuvat eri tavoin.

    Huomaamme että puuna sana taipuu ”kuusi”, ”kuusen” jne, mutta lukusanana ”kuusi”, ”kuuden”.

    Teologisesti merkittäviä ovat sinun varsinainen sanomasi: gnostilaisuus, astrologisiin tarinoihin sidottu maailmanselitys ja sielunvaellusoppi.

    Minä puolestani en usko yhteenkään noista kolmesta sanomasi keskeisestä kohdasta.

    Gnostilaisuus syntyi toisella vuosisadalla AD ja se on syntynyt tilanteessa missä juutalaisperäisen kristinuskon ja kreikkalaisperäisen uskonnolisuuden kertomukset uskosta sekaantuivat keskenään synnyttäen synkretistisen uskonnollisuuden. Samalla se otti mukaan tuohon järjestelmäänsä muutamia vanhempia kertomuksia, joista jotkut vähemmän asiaan perehtyneet ovat luoneet teorian, että gnostilaisuus muka olisi vanhempaakin kuin toisen kristillisen vuosisadan luomus.

    Vanhana aikana kirkko sai jatkuvasti taistella erilaisia ajassa liikkuneita astrologisia uskomuksia vastaan. Olihan esimerkiksi monet roomalaisen pantheonin jumalien nimet tähtien nimiä jne. Vasta kirkkoisä Augustinuksen aikana tilanne alkoi kääntyä voitoksi. Jollei sitten mukaan oteta sellaisia humputuksia kuin aikakauslehtien horoskoopit tms. Nämä muuten ovat tähtitieteellisesti noin 2 500 vuotta ajastaan jäljessä. Noin ensimmäisen esikristillisen vuosituhannen keskipaikkeilla aurinko nousi juuri noiden tähtikuvioiden kohdalta juuri noina vuoden kalenterin kohdilla.

    Jälleensyntymisoppi on tullut sekä juutalaisten että kristittyjen keskuudessa esille vasta erilaisten intialaisperäisistä uskomuksista vaikutteita saaneiden lahkojen tai uususkontojen mukana.

    • ”Käytännössähän nuo sanat päätyvät eri lukuarvoihin, kun niitä taivutetaan kieliopin sääntöjen mukaan eri lauseyhteyksissä.”

      Tietysti, mutta Matias, olennaista on se, että ne ko muodoissa tuottavat nimen omaan antamani numeroarvot, joilla on siis vissi informatiivinen merkitys ja nämä merkitykset saavat merkityksellisyyden niistä lähi- ja etäkonteksteista, missä niille tarpellisen kileiopillisen muodon ja myös merkityksen antaneet luultavimmin Aleksandrian gnostikot/opetuslapset/kalastajat’ ovat operoineet ja ne ymmärrettäviksemme asettaneet. Esimerkki toisaalta: kreikan nimi Mithra on perusmuoto ja viittaa aurinkoon,jota mithralaiset kunnioittivat ja jonka mukaan tekivät kalentereitaan. Ja kun nyt mithran muoto meithras saa lukuarvon 365 lapsikin ymmärtää, että muoto viittaa juurikin aurinkovuoden päivien lukumäärään.
      Kryptaajat käyttivät niitä muotoja, joita kykenivät informaatiotaan laatiessaan hyödyntämään.
      Ja minä e n yllä puhu astrologiasta vaan Ut:n astronomiasta, joten en ymmärrä astrologian hameeseen pukemaasi olkinukeeasi ?
      Kiitos viestistäsi ja mukava että olet lukenut blogini vaikka tod. näk. muutosvastarintasi estääkin Sinua sitä hyäksymästä.

    • ”Kun nyt mithran muoto meithras saa lukuarvon…” Kätevää, kun nimiä voi saattaa sellaisiin muotoihin, joilla on tarkoitukseen sopiva lukuarvo!

    • Et taida nyt Pentti oikein hoksata asioiden kronolgiaa. Tuo muoto Meithras ei ole minulta vaan niiltä muinaisilta, jotka ovat sitä ja sen kaksoismerkitystä aurinko-kalenteritarkoitukseen tarvineet.

    • ”…ovat sitä ja sen kaksoismerkitystä aurinko-kalenteritarkoitukseen tarvineet.” Tätä juuri tarkoitan. Tarkoitus pyhittää keinot.

    • Et bonjaa Pentti vieläkään. Lautatarhalla kuulee huudon: ”Annas poika se kakkos-nelonen tänne. Lauseessa on taivettu numerot kaksi ja neljä muotoon kakkos ja nelonen. Roton mukaan huuto on humpukia koska siinä ei käytetä perusmuotoja…

    • ’Kakkosnelonen’ viittaa mittajärjestelmään, jota ei enää käytetä, mutta joka kuuluu vahvasti perinteeseen. Tuumiahan siinä tarkoitetaan. Puutavaraa taidetaan nykyisin mitata millimetreissä. Tästä onkin helppo tulla siihen, että aiheena oleva numeropeli perustuu samantapaisiin ihmisten välisiin sopimuksiin kuin mittajärjestelmät. Yksi sellainen on aakkosjärjestys. Tuossa edessäni on erilainen tapa järjestää kirjaimet: Q W E R T Y U I O P …

    • Seppo

      Vanhoissa uskonnoissa Mithran historia on monimuotoinen. Seuraava wikipedian artikkeli kuvaa joitakin tuohon nimeen liittyviä likkeitä ja pienen annoken keskustelua jota aiheesta on käyty.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Mitra

      En kuitenkaan jatka keskustelua tätä pidemmälle koska se veisi ketjun peruslinjasta sivuun.

      Aikoinaan 1970 -luvun loppupuolella käytin erilaisia matemaattisia esityksiä muutamien saarnojeni havaintoesimerkkeinä tai filosofisina maailmankuvaan liittyvinä huomautuksina. Idean tähän sain kun olin lukenut erään englantilaisen hoviväelle usein saarnanneen baptistisen saarnaajan Spurgeonin tekstiä jossa hän sanoi että kaikenlainen opiskelu on saarnaajalle eduksi, paitsi matematiikka. Tämän vastapainoksi halusin kokeilla kuinka antoisaa on kuvata joitakin ilmiöitä matemaattisten ilmiöiden avulla.

      Esimerkiksi kuinka ajallisen ihmisen hetkellisyys on liitettävissä siihen, että pääsemme osalliseksi ikuisen Jumalan tarjoamasta ikuisesta elämästä. Vertasin tangenttikäyrään. Kun koordinaatistossa X-akseli on nolla, niin myös Y-akseli on nolla, mutta kun X-akseli on kasvanut yhteen, niin Y-akseli on kasvanut äärettömäksi.

      Puhun nyt vertauksin, en ilmiön olemuksesta käsin. Näin siis me tässä ajassa hetken ja rahtusen elävät ihmiset Jumalan ikuisuuden edessä ja hänen lahjanaan olemme päässeet iankaikkisen elämän osallisuuteen.

    • Kun lasketaan nimien numeroarvoja, lähdetään antiikin tavasta käyttää aakkosia numeroina. Aakkosjärjestys ei kuitenkaan ole mitään ’pyhää geometriaa’ vaan ihmisten sopima käytäntö. Löytyyhän aakkosjärjestys toki Raamatustakin, jossa on ns alfabeettisia psalmeja. Esimerkiksi psalmit 111 ja 112 ovat sellaisia, kukin säe alkaa alkukielisenä eri aakkosella (alef, bet, gimel, dalet jne). Suomennettuina tämä kirjallinen keino tietysti häviää.

    • Huoh, kuka on Pentti väittänyt että aakkosjärjestys olisi pyhää geometriaa…soittelet taas hieman eri viulua kuin muu orkesteri vähän samaan tapaan kuin Tuula H.
      Ja et kai yritä selostaa minulle mitä gematria on?