Ajattelen tuota pientä rippikouluryhmääni kirkkona pienoiskoossa. Siinä he ovat, tulevat seurakuntalaiset. Osa heistä jatkaa mukana pari vuotta. Osaa ei enää konfirmaation jälkeen tapaa.
Käytännössä kukaan heistä ei ole mukana sen jälkeen, kun ei enää huvita isoseksi lähteä. Sekin vaihe kuuluu aikuistumiseen.
He ovat mukana nyt, koska se kuuluu, jostakin syystä asiaan. Olisiko syynä se, että rippikoulua pidetään yhä jonkinlaisena aikuistumisriittinä. Joka tapauksessa, he eivät tule leirille päästäkseen juurtumaan hengellisiin asioihin ja Jumalaan. Tällä asenteella kun lähden leiriläisiä ohjaamaan, niin en odota kenenkään heistä juurtuvan sanaan ja silloin olen itse se kallio, josta Matt 13 puhuu; siemenistä joilla ei ole juurta itsessään ja jotka kuivuvat pian kallolle. Entäpä jos joukossa on yksi, joka asenteeni tähden pettyy koko kirkkoon. Vain sen tähden, etten ota vakavasti hänen etsintäänsä ja omaa tehtävääni ohjaajana.
”Heillä ei ole juurta itsessään.” Joillakin on tuo juuri itsessään. He ovat silloin riippumattomia muiden antamasta tuesta ja mukanaolosta. He imevät sanasta ja rukouksesta, sekä seurakuntatoiminnasta voimavaroja itsenäisesti. Eivätkä ole enää muiden osallistumisen varassa. Kavereiden pois jääminen ei kuivata seurakuntayhteyttä, eikä omaa kasvua. Ripari voisi parhaimmillaan olla paikka, jossa voi alkaa kasvattaa juurta alaspäin.
Ilman omaa juurta ei voi pysyä pitkään mukana. Jo ajatuksena, pelkkä mukanaolon kyseenalaistaminen voi pudottaa porukasta pois. Kirkkokin voi olla lopulta kuin kova kallio, jossa ei ole sijaa juurtumiselle. Kaikki kaverit jää pois ja isosena olokaan ei enää huvita. Niinpä mitään ei ole, jollei ole sitä juurta itsessä.
Tällöin ei itsenäisesti osaa, eikä näe tarpeelliseksi edes hoitaa omaa uskon elämää. Eikä siihen osata etsiä apuakaan mistään. Tuskin on sitten ihmeellistä, jos kirkosta lopulta erotaan.
Ilman juurta ei voi olla kasvua ja se mikä ei kasva kuolee, tai on sitä jo.
Juuri etsii ravinteita ja imee niitä. Tällainen imu on välttämätön. Se on pohjaton kiinnostuminen ja innostava hengellisen kasvun näköala.
Ehkäpä se voisi tarttua omasta innostani ja siitä miten itse etsin ravintoa uskolleni.
Lopulta koko juurinystyrän syntyminen on ihme, johon itse voin hyvin vähän vaikuttaa. Se kun on kokonaan Pyhän-Hengen työtä.
Rukous jää ainoaksi vaikutusmahdollisuudekseni ja samalla voin olla pyytämässä sitä, että saisin itse olla hyvä maa.
Pekka:”Lopulta koko juurinystyrän syntyminen on ihme, johon itse voin hyvin vähän vaikuttaa. Se kun on kokonaan Pyhän-Hengen työtä.”
Ymmärän että tuot asioita rehellisesti esille, niinkuin uskot.
Ymmärrätkö mitä yllä kirjoitat, siis minä luen kirjoituksesi niin että lapsikasteessa ei tätä sinun ”juurinystyrän” syntymistä tapahdu, vaan se tapahtuu mielestäsi myöhemmin esim rippikoulussa. Raamatussa puhutaan evankeliumin kuulemisesta, joka saa Jumalan kutsuessa mahdollisuuden parannukseen.
Nytpä Ari yllätit positiivisesti. Tuo esiin nostamasi näköala on tosi tärkeä. Kiitos sinulle.
Ani harva saa kasteestaan asti kasvattaa juurinystyrästään syvät juuret Vapahtajan sisäiseen tuntemiseen. Muilla tuo nystyrä on kuivettunut koppura.
Joku on kertonut vuosia myöhemmin jääneensä koukkuun, kun kuuli ohjaajan sanovan: ”Jumala kutsuu sinua minun suuni kautta yhteyteensä”. Nuo sanat eivät jättäneet häntä rauhaan ja nyt hän on tulkkina kristillisessä järjestössä. Hän siis otti tuon kutsun vastaan myöhemmin. Ei voi rippikoulutyössä tietää mikä sana kenenkin kohdalla vetää lopulta uskontielle. Eikä milloin hän joku uskon vastaanottaa.
Sitä en osaa sanoa mitä kasteessa tapahtuu. Tiedän siinä tapahtuvan jotain hyvin merkityksellistä.
Se mitä siinä tapahtuu on meiltä salattu. Jätän sen tiedon Jumalalle. Sitä ei meille ole ilmoitettu. Sen sijaan meille on annettu tehtäväksi kastaa. Joten kastamme.
Olet oikeassa etten hyväksy sellaista opetusta, että pelkkä kaste pelastaisi. tarvitaan myös usko. Kaste on hyvä pohja uskon kasvamiselle. Mikä on juuri sitä juuren kasvua alaspäin. Se milloin juurinystyrä syntyy ja kasvu alkaa ei minulle ole ilmoitettu. Eikä se ole minun asiani tietää. Tiedän kyllä sitten kun se jonkun kohdalla lähtee kasvuun. sillä sithän ei voi olla huomaamatta.
Ole siunattu veli Ari kaikessa mihin ryhdyt.
Ai. mistäkö sen näkee. Siitä että varsi alkaa kasvaa ylöspäin.
Pekka:”Ani harva saa kasteestaan asti kasvattaa juurinystyrästään syvät juuret Vapahtajan sisäiseen tuntemiseen. Muilla tuo nystyrä on kuivettunut koppura. ”
Nimeä yksikin joka on vauvakasteesta asti saanut ” kasvattaa juurinystyrästään syvät juuret Vapahtajan sisäiseen tuntemiseen”?
Minun Raamatusta ei löydy yhtään, eikä evankeliumistakaan.
jaa. Olen kyllä tavannut aika monia, joiden uskoa ja siitä seuraavaa hengellistä elämään en menisi mitätöimään. Koska silloin syyllistyisin Jumalan pilkkaan. Nämä hyvin tuntemani henkilöt ovat pikkuhiljaa kasvaneet uskoon sisälle. Heissä on nähtävissä selvästi Jumalan työ ja vaikutus.
Mitenkäs muuten se Timoteus. Hänestähän Paavali kirjoittaa, että lapsuudestaan asti….
Pekka siis väität /uskot että on ihmisiä jotka ovat vauvakasteesta asti olleet yhteydessä Jumalaan?
Tämähän tarkoittaa että nämä ovat ”terveitä” eivätkä tarvitse parantajaa Jeesusta koska ovat ihmisen antaman kasteen kautta vanhurskaita, mielestäni tämä on jokin toinen evankeliumi kuin Jeesuksen julistama.
En ole tavannut ketään tervettä kristittyä. kaikilla tapaamillani on jotain puutteita omassa vanhurskaudessaan. oletko sinä tavannut jonkun?
Mihin perustat Ari , väitteesi kasteen antamasta vanhurskaudesta? Minun käsittääkseni se on ainoastaan uskolla omistettava. Aabraham uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
Minäkin haluan uskolla omistaa vanhurskauden, kun minulla ei ole mitään muuta omaa vanhurskautta. Ei edes pienimmässäkään määrässä. Jollen saa omistaa Vapahtajani vanhurskautta, niin huonostihan minulle käy.
Pekka olisi hyvä kerrata käytettävien sanojen merkitystä, eli mitä tarkoitata vanhurskaudella?
Entä mitä on usko?
Syntinen?
Paatunut sydän?
Parannus?
Ilman näiden ymmärtämistä samalla tavalla ei voi ”keskustella” uskosta.
No sehän selviää helposti kun selität miten itse ne käsität. Jos mulla on joku eri näkemys, ni kerron sen sitte. Sen jälkeen keskustelumme on paljon parempaa. Hyvä idis.