Rippileirillä koronarajoitusten höllennettyä
Tämän rippikoulun toteutuminen ei ollut kirkossa kuulutettua vielä huhtikuussa. Lopulta kuitenkin leirille näytettiin vihreää valoa. Vanhempainillassa ennen leiriä isoset iloitsivat siitä, että pääsivät hetkeksi pois kotoa. Monethan olivat viettäneet suuren osan aikaa kotioloissa maalis-toukokuussa.
Lähdimme Nurmijärveltä normaalia isommalla bussilla, jotta jokaiselle nuorelle ja ohjaajalle olisi oma penkkirivi. Ennen lähtöä kukin leiriläinen oli mitannut kuumeen ja varmistanut,että on kunnossa. Niitä, joilla oli jotain oireita jäivät kotiin. Me ohjaajat pidimme maskia päässämme. Matkalla pysähdyimme kerran vessatauolle, mutta emme käyneet syömässä vaan söimme eväät. Näin vältimme ylimääräisiä kontakteja ja pienensimme koronariskiä.
Rippikouluryhmämme toimi koko ajan vain omassa porukassa Piispalassa emmekä olleet toisten ryhmien kanssa tekemisessä. Huolehdimme Piispalan antamista ohjeistuksista käsidesin käyttämisen ja tilojen desifioimisen suhteen. Käsiä pesimme huolellisesti etenkin ennen ruokailua. Tämän nuoret olivat oppineet jo kevään poikkeusolojen aikana.
Miten sitten pystyimme toteuttamaan oppitunnit ja yhteisen leikit?
Oppitunnit pidimme lähtökohtaisesti kahdessa ryhmässä tai sitten koko porukalla ulkona. Toteutimme paljon toiminnallisia juttuja, kuten ristin tie, piilossa olevan vainotun kristityn etsintä ja käskyrata. Ilmat olivat todella suosiollisia ja lämpimiä, joten oppitunteja oli luontevaa pitää ulkona. Yhteisleikeissä emme voineet ottaa toisia käsistä kiinni ja muutenkaan ottaa kontaktia, joten tässä kohtaa piti soveltaa ja käyttää luovuutta. Isoset onnistuivat silti valitsemaan leikkejä, joissa kaikki pääsivät mukaan ilman kontekteja, kuten laululeikit(Nooa, Sutsi satsi), tervapata ja ponileikki.
Meidän laskettiin yhdeksi porukaksi, joten nuorten kanssa kirjaimellisten turvavälien pitäminen ei ollut mahdollista. Muistutimme kuitenkin, että ei halailtaisi oltaisi lähikontaktissa toisten kanssa. Ainakaan julkisilla paikoilla tämä ohjeistus otettiin tosissaan. Onhan tämä siinä mielessä erilaista, että riparikokemukseen normaalisti kuuluvat fyysiset kontaktit loistivat poissaolollaan. Omalla riparilla juuri halauspiirit olivat niitä ikimuistoisimpia juttuja. Nuoret tuntuivat kuitenkin suhtautuvat asiaan hyviin eikä minun korviini kantautunut valituksia. He sopeutuvat siis mainiosti vallitsevaan tilanteeseen.
Piispalan järjestävät aktiviteetit sup-lautailu ja jousiammunta osoittautuivat menestyksiksi. Nuoret pitivät niistä paljon. Saimme kuulla niistä positiivista palautetta. Aktiviteettien vetäjät ohjeistivat kiitettävästi ja koronaturvallisesti. Itse aktiviteeteissa oli tekemisen meininkiä ja onnistumisen kokemuksia. Kiitos teilleJ
Riparilauluja ja virsiä lauloimme kanttorin mukaan sopivalla volyymilla. Ei ollut huutamista. Lauluista osa oli todella suosittuja, joten olemme iloisia, että saimme luvan laulaa leirillä. Juha Tapio Sitkeä sydän ja Pekka Ruuskan Kuljeta ja johda olivat suosikkeja.
Voisi sanoa, että koronaohjeet olivat kyllä mielessä, mutta itse taudin vaara ei leijunut ilmassa. Riparilla onnistuttiin keskittymään itse asiaan kristinuskojen perusoppien opetukseen ja hyvän leirin toteuttamiseen. Nuoret kokivat olonsa turvalliseksi ja he viihtyivät hyvin täällä. Voisi sanoa, että onnistuimme yhdessä tämän leirikokemuksen luomisessa.
blogin päivitys 8.7.2020
Koska keskustelu ohjautui riparin hengelliseen puoleen, niin ajattelin lisätä tänne runkotekstiin pari ajatusta.
- Riparin oppitunnit ovat oiva mahdollisuus tehdä nuorille tutuksi Raamattua. Monille Mooses henkilönä oli vieras... Lähdettiin ihan siitä, mistä löytyy Joonan kirja ja Johanneksen evankeliumi. Tunneillani myös yhdessä eri kohtia Raamatusta.
- Pidin bibliodraamaa aiheina Tuhlaajapoika kertomus, Mooseksen elämä sekä Martta&Maria. Nuoret innostuivat kovasti, kun pääsivät itse esittämään niitä. Tämä on oiva tapa päästä tarinoiden ytimiin.
- Uusi Nuorten Veisukirja 2020 lienee rohkein päivitys sitten 1990 painoksen. Siinähän on mm. Happoradion Pelastaja(rock), Jukka Pojan Herra on mun moottori(reggae), Daikinin Kaunis Jeesus(rap) ja J. Karjalaisen Jumalan Karitsa biisit. Pääosin Tommi Kalenius on tehnyt hyvää työtä ja on mukana toki edelleen Evankeliumi, Tilkkutäkki ja Isä Jää Meitä Rakastamaan klassikot
- Nuoret olivat hyvin mukana ja muutenkin he tuntuivat kuuntelemaan tunneilla. Tämä on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus syventyä viikoksi kristinuskon perusasioihin. Hengelliset asiat saavat kiinnostaa ja eikä niitä tarvitse hävetä tai peitellä.
- Riparilla on yhä paikkansa ja uusin rippikoulusuunnitelma 2017 "Suuri ihme". Siinä on sitä ydinsanomaa. Jokainen nuori on ihme ja Jumalan rakkaus saa olla todellista Jeesuksen ristintyön tähden
25 kommenttia
Onko tullut mieleen Juha, että nuorilla on halu jatkaa riparifiilistä jo heti konfirmaatio-iltana ja siitä eteenpäin viikoittain. Hyvä riparilla syntynyt fiilis on niin kallisarvoinen juttu, että se pitäisi seurakunnissa osata hyödyntää. Jos leirillä on nuoret saaneet kokea jotain merkityksellistä, niin kyllä ne tulee kuuntelemaan lisää ja isolla porukalla.
Näin menetellen saa nuorista heti kopin ja voi jatkaa hengellisen opetuksen syventämistä. Nuoret tarvitsee heti uskolleen tukea. Jos sitä on saatavissa vasta muutaman viikon kuluttua, niin fiilis on ohi ja uskonasiat ei enää vedä samalla innolla.
Jos siinä riparin jälkeen ei pääse mukaan porukoihin. Niin pian hengellisistä asioista vieraantuu.
Porukoihin pääseminen on tärkeää yhtä lailla on olennaista, että nuori oppii itse pitämään huolta hengellisestä elämästä. Neljä pöydänjalkaa: ehtoollinen, srk-yhteys, rukous ja Raamatun-luku.
Toisissa porukoissa saa olla uskovainen,mutta jotkut karsastavat sitä. Nuori oppii kyllä lukemaan tämän.
Laittaisin vielä yhden tukijalan siihen keskelle: kasvun näköalan.
Kasvi kun lakkaa kasvamasta, niin se on kuolleita jo. Sama vaara uhkaa jokaista kristittyä ja varsinkin nuoria sellaisia. Jokaisella hengellisen elämän tasolla on pyrittävä kasvuun. Messun liturgian rikkaus avautuu vähän kerrallaan. Raamatusta löytää jatkuvasti uutta ja se puhuttelee omaa hengellistä elämää ja luo samalla kasvun mahdollisuuksia. Mikäli suostuu kasvuun itse. Kasvu tuottaa usein kipua ja kärsimystä. Rukous on Jumalan atomivoimala ja sen ihmeelliseen maailmaan tutustuminen on jännittävä seikkailu. Omaan hengellisyyteen tyytyminen on vaarallista ja lopulta uskolle tuhoisaa. Hengellinen kasvumme on pieniä askeleita eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Srk. yhteydessä on tärkeää uusien mukaan tulo, eli kasvun mahdollisuus siinäkin.
Minulla on suuri ja jatkuva kipu tästä kirkon rippikoulutyön tilasta. On hienoa, että on työntekijöitä, joille riaparin pitäminen on suuri ilo, mutta kun järjestelmä ei ota huomioon sitä, ettei tehtävä sovi lainkaan kaikille, vaan kunkin on vuorollaan se työ hoidettava. On siihen edellytyksiä , tai ei. Josta seikasta seuraa se, että moni työntekijä asennoituu vastahakoisesti tehtävän hoitamiseen. Moni nuori odottaa suurella kiinnostuksella ja pettyy kun havaitsee, ettei oikeasti ole tervetullut riparille.
Kiitos kommenteista Ari.
Rippikouluhan tähtää konfirmaatioon. Kuinka moni nuori sanoo sydämessään ja alttarilla tosissaan TAHDON seurakunnan edessä. Se on iso kysymys… Siinähän tosiaan ollaan Jumalan ja seurakunnan.
Sydämen maaperän valmius on tosiaan ratkaisevaa. Jumala näkee lopulta meidän sydämet. Toisaalta hedelmistä puu tunnetaan. Se miten lapsuuden/nuoruuden usko kestää maailman tuulissa, mittää ovat siemenet juurtuneet hyvää maaperään/Kristukseen.
Oma kokemus on aina vain oma kokemus. Sillä perusteella ei voi yleistää sitä, että jokainen kokee samoin kuin sinä Ari. Monille voi kyllä käydä niin , ettei ole oikein käsittänyt uskon perusasioita ja ryhtyy silti opettamaan toisia. Mitään korjausta asiaan ei näköjään ole tullut tähän peruskysymykseen. Pyrit opettamaan muita, vaikka et tunne alkeitakaan vielä. Vaadit parannuksentekoa, kastetta ja vaikka mitä. Jumala kuitenkin lukee synnittömäksi pyhäksi ja puhtaaksi pelkästään uskon kautta Jeesukseen. Jos kerran Jumala antaa ihmiselle uskon kautta täyden puhtauden, niin kai ihminen silloin on sitä. Ei siinä saa , eikä voi olla mitään vaatimusta mistään parannuksesta, ennen kuin Jumala voi hyväksyä omakseen. Muutenhan Jeesuksen ristityö olisi turha. Jos kerran ensin pitäisi itse tulla hyväksi ja sitten vasta saisi vastaanottaa armon. Armo kuuluu vain syntiselle. Ei sille jolta laki ja käskyt vaatii jotain. Vaatimukset on tässä kokonaan suljettu pois. Jumalan pyhittämältä ja todella puhtaalta ei kukaan voi vaatia mitään. Ei edes Raamatun sanoilla. Muutoinhan Jumalan lupaukset eivät olisi totta.
Jos joku kuvittelee tulleensa Jumalalle kelvolliseksi siksi, että on lopettanut pahojen asioiden tekemisen, niin hän ei vielä ole vastaanottanut uskoa Jumalan lahjana, vaan hän tukeutuu omaan uskoonsa ja omiin ansioihinsa. Parannus ja kaste ei kuulu ollenkaan tähän asiaan. Kristityn ainoa pyhittäjä on Jeesus Kristus. Hän on pyhittänyt itsensä meidän puolestamme, joten pelkän uskon tähden kristitty on pyhä.
Ei nyt muuteta kuitenkaan aihetta pois rippileiriltä. Pysytään Juhan aiheessa.
Miten Juha arvioit omasta näkövikkelistäsi rippikoulun merkitystä ja tavoitteita riparin jälkeiselle ajalle ? Eli miksi pidämme ripareita.
Ilmoita asiaton kommentti