Rippikoulu on humpuukia
Katekismus- eli rippikoulu syntyi 1500-luvulla Erasmuksen, Montaignen ja Rabelais’n esimerkistä. Alkuperäinen ajatus oli kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ulottuva koululaitoksen esiaste.
Katekismuskoulu oli introduktio. Sen tarkoitus oli konfirmoida ja rohkaista oppimaan kristillistä perintöä. Tämä oli pitkälle 1900-lukua rippikoulun tarkoitus niin jansenistien, katolilaisten, luterilaisten kuin ortodoksienkin katekismusopetuksessa. Rippikoulu on koulun uskontotuntien edeltäjä. Se jäi elämään koulujen uskonnonopetuksen rinnalle.
Suomalainen rippikoulu oli 1980-luvulle asti leirihenkinen. Se kulki isänmaa- ja partioaatteen vanavedessä. Juice puki ajankuvan riimeihinsä:
”Selvisi hän rippikoululle asti
Siihenkin suhtautui leppoisasti
Pastori huokaili, ’Voi sitä järkee!
Uskontoläksy on saatanan tärkee"’.
1990-luvulla alkoi rippikoulun tuotteistaminen. Opetus korvattiin leikeillä. Rippileiriä pidettiin valtiokirkon näyteikkunana, kun leireille kehuttiin koottavan lähestulkoon kaikki ikäluokan nuoret. Rippileirin kritisoijat leimattiin nuorisotyön vastaisiksi. Suosio rippikoulunuorison parissa tuntuu edelleen olevan osoitus kristinuskon substanssiosaamisesta.
Vanhan ajan katekismuskoulu ei ollut tarkoitettu vain murrosikäisille. Länsi-Euroopassa konfirmaatiokouluja ja -opintopiirejä järjestetään edelleen myös aikuisille. Tähän olisi syytä herätä myös Suomessa, koska rippikoulun käyneet eroavat aikuisina ahkerasti kirkosta.
Nykyrippikoulu on kallis ja tehoton viikon pappiseminaari, jossa leikitään hautajaisia, häitä ja kasteita. Kristinusko ja opiskelu ovat erottamaton yhdistelmä. ”Yhdessäolo” tai ”yhteisöllisyys” ilman perinteen opiskelua on heresia.
35 kommenttia
Toivottavasti Jyrkin kuvaamia ”rippikouluja” on mahdollisimman vähän, sillä kuvattu on kyllä rippikoulun irvikuva. Olen tosin pitänyt vain kaksi rippikoululeiriä, mutta kyllä niissä panostettiin sekä jokseenkin koulumaiseen opetukseen, jossa käytiin läpi katkismuksen pääkohtia, että jumalanpalveluselämään, johon kuului päivittäinen normaalikaavaa noudatteleva sanajumalanpalvelus sekä aamu- ja iltahartaus. Mitään toimitusten tai sakramenttien leikkimistä ei ollut. Toki oli sitten myös ulkoilutuokioita, saunomista, makkaranpaistoa yms. mukavaa yhdessäoloa. Eihän viihtyminen ole suinkaan pois oppimisesta, päinvastoin viihtyvyys edistää oppimista.
Kyllähän se huikeata on rippikoulussa päästävän sinne minne pappiskokelas lisäksi tarvitsee lupaukset ja kapitulin kuulustelut tullakseen seurakuntaa palvelemaan uransa aluksi.
Konfirmaation vapaaehtoisuudesta tulisi pitää enemmän ääntä ennen mysteerien omaehtoista tunnustamista uskossa.
Usealle nuorelle paketti lienee sen huomatessaan olevan tuhtia tavaraa minnepäin myöhemmin on haasteellista kurkistaa. Papeilla lienee intohimoa saada kaikki rippilapsensa konfirmoiduksi.
Onkohan yhtäkään pappia joka leirinsä jälkeen on todennut, ”meillä konfirmaatioon osallistuu puolet, loppujen kanssa opetusta jatketaan”.
Varmaan kuvaa nykyaikaa, kun ei saisi puhua enää perustavista totuuksista, kuten miehistä, naisista, avioliitosta, synnistä ja puhumattakaan Jeesuksesta!
””Pekka Veli Pesonen24.07.2022 22:08 Se miten tehokaasti oppitunnit käytetään ei ratkaise mitään. Se mikä oikeasti merkitsee tapahtuu lasten sydämissä.””
Tuossa on kyllä selkeä paradoksi Pekan aiempiin kommenteihin eli eikö Pekka mielestäsi juuri sydämestä tule kaikki paha kuten olet ottanut Jeesuksen sanat:
19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.(Matt.15)
Siis kuinka nyt rippikoulussa lasten sydämissä tapahtuisi jotain joka muuttaisi tämän?
Miksi sitä pitäisi kommentoida? Sinähän kysyit : ” Siis kuinka nyt rippikoulussa lasten sydämissä tapahtuisi jotain joka muuttaisi tämän?” minä vastasin, että lapsi ottaa sydämeensä vastaan pelastavanuskon Jeesukseen. Raamattu sanoo selvästi, että sydämen uskolla pelastutaan. Kun joku ottaa uskolla Jeesuksen sydämeen niin hänestä tulee uusi luomus. Katso vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle. Ei minusta siinä ole mitään ongelmaa.
Otit Ari joulupukin veratilukohdaksi! Samalla asialla jotkut pilkkaavat uskoamme Kristukseen. Näin teet nyt sinäkin. Sanot kunnioittavasi Jeesuksen sanoja , mutta halveksit Hänen täydellistä sovitustyötään. Se on minusta hyvin surullista luettavaa. Eikö lapsi voi mielestäsi pelastua uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön ?
Miten Ari tuo lainaamasi kohta liittyy rippikouluun? Voisitko kertoa, kun en tajua miksi sitä pitäisi kommentoida. Mielestäni se ei liity mitenkään rippikouluopetukseen. Lapset on rippikouluiässä vasta siirtymässä konkreettisesta ajattelusta abstraktiin, joten tuonkalataiset kielikuvat on heille käsittämättömiä. Jos niille erehtyy sanomaan :”heittäkää kengät tähän”, niin on varottava ettei jää alle, kun kenkiä alkaa lentää kohti.
Joulupukki perhettä katsoen ei ole humpuukia ensimmäisten toiveiden täyttymisen odotuksen palkintona uskomisen ja luottamisen asiassa.
Toki uskonnollinen perhe katsoo enemmän Jeesuksen syntymään.
Näin epäusko ja usko tarvitsee rippikoulussa enemmän huomiota. Herätysliikkeillä on omat oppijaksonsa mutta useat nuoret eivät ole saaneet kristillistä opetusta mihin vanhemmat ja kummit ovat tahtoneet osallistua, ja kovin inhimillisestä syystä taidoissa tiedossa ja kyvyssä. Varmasti on myös kummeja parhaan kykynsä mukaan asiaa katsomaan.
Näin perusta asialle on rippikoulussa hyvä katsoa aina kysymykseen ollaanko täällä turhan takia, ja vain kirkollisen naimaluvan asiassa.
Työntekijät ohjaavat, opettavat, kertovat, ja harkitusti kertovat kysymyksiä nuoren harkintaan. Aika tekee usein hyvää työtä, ja näin luotu perusta hyvin saa aikaan Jumalasuhteesta kiinnostuneen nuoren aikuisen.
Hyvä asia harkitusti on tuoda jo iäkkäämpi Ihminen kertomaan omasta vaelluksestaan. Kovin rutinoitunutta kertojaa en suosittele kun nuoret ammattitaidon heti huomaavat.
Jyrki H,
Asiaa! En tunne nykypäivän rippi/kristinoppileiri todellisuutta. Kerro hieman enemmän ja ehdota mitä pitäisi muuttaa.
Ilmoita asiaton kommentti