Blogin kirjoittaminen ripistä tuntui lähtevän vaivalloisesti liikkeelle. Tuntui, että rippiä koskevaan blogiin pitäisi sisältyä sanoma ilosta ja sanoma siitä, että Jeesus, Jumalan Poika on kärsinyt ristinkuoleman meidän ihmisten puolesta, meidän syntiemme sovitukseksi. Ja varmastikin pitäisi vielä kirjoittaa Jumalan rauhasta, kun synnit saadaan anteeksi. Virren (n:o ?) sanoja mukaillen: ´synnit anteeksi uskoen…Jumalan rauhan siitä saan ja perinnöksi taivaan maan…´
Kaikki, jotka ovat perehtyneet Raamattuun, tietävät, että syntiinlankeemuksen seurauksena kaikille ihmisille on jäänyt taipumus synnin tekemiseen. Eräs nettikirjoittaja toteaa osuvasti, että ´tämä (synti) esiintyy maailmassa pahuutena, hätänä ja vääryytenä´. Ihmisellä ei ole voimaa elää synnittömästi, vaikka hän haluaisikin. Apostoli Paavalikin toteaa, että ´sitä hyvää, mitä tahdon. minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen´(Room.7:19). Paavali toteaa myös, että ´kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla´ (Room.3:23).
Jumala on kuitenkin rakastanut luomiaan ihmisiä ja on lähettänyt oman Poikansa tänne maailmaan sovittamaan ihmisten synnit. Koska synnin palkka on kuolema, ikuinen ero Jumalasta, täytyi Jumalan Pojan ottaa kaikkien meidän ihmisten tekemä vääryys päälleen ja kuolla ristillä meidän puolestamme. Synnitön ja viaton sovitusuhri kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille ihmisille. Jumalan Poika, Jeesus voitti kuitenkin kuoleman, nousi kolmantena päivänä haudasta. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan ylösnousemus avasi meille ihmisille tien taivaaseen, iankaikkiseen elämään.
Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan sovitustyö koskee kaikkia ihmisiä, mutta pelastuksen ehtona on kuitenkin usko häneen, Jeesukseen Kristukseen. ´Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka HÄNEEN USKOO, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän´. (Joh.3:16)
Jumalan sana sisältää lain ja evankeliumin. Lain tehtävänä on osoittaa synti synniksi ja evankeliumiin uskominen siirtää ihmisen lain alta armon alle. Evankeliumin ydinsanoma on syntien anteeksiantaminen. Aiemmin mainittu nettikirjoittaja toteaa, että ´kun itse Pyhästä Hengestä osallinen uskovainen ihminen julistaa synninpäästön, toteutuu uskojassa juusi se, mistä Jeesus sanoi: ”Jolle te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan” — Jumalan armo kuuluu kaikille niille, jotka katuvat syntejään. Epäuskoon joutuneet ihmiset pääsevät takaisin sisälle Jumalan valtakuntaan uskomalla tämän evankeliumin.´
Jo aiemmin mainittu nettikirjoittaja toteaa, että ´uskovainen ihminen, jolla on puhdas, Jumalan sanalla hoidettu omatunto, saa olla iloinen ja onnellinen. Hänen asiansa ovat hyvin, koska hän on matkalla taivaaseen´. Lopuksi palataan vielä blogin ensimmäisessä kappaleessa mainitsemaani virteen. Kysymyksessä on virsi n:o 343, ja sen viimeisessä säkeistössä todetaan, että ´kotona kerran taivaassa / katsella saamme Jeesusta. / Myös minä uutta virttä saan / riemuiten käydä laulamaan….
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE! Nyt alkaa kesätauko kirjoittamisesta.
Elna,
viittaat tulevaan kirjoittamisen taukoon. Toisaalta, mielestäni olet pitänyt jokaisen kirjoituksesi jälkeen täydellisen tauon.
Tällä foorumilla on joskus esiintynyt ylläpidon yhteisymmärryksessä henkilöitä, joita ei ole ollut olemassakaan. Itse pidän kristillisenä olla esillä omana itsenään, jos julkiseen kirjoittamiseen osallistuu.
Mänttäri, olen kyllä olemassa ihan oikeana henkilönä ja oikealla nimellä. Koska olen ”ihan tavallinen eläkeläinen”, en ole katsonut tarpeelliseksi tuoda itseäni esille. Blogieni tavoitteena on tuoda esille kristinuskon perusasioita. Kirjoittaja ei ole siis mielestäni tärkeä, vaan asiat. Pyrin varmistamaan, että esittämäni asiat eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.
Hyvää kesää Sinulle! Aion ihan oikeasti pitää kesälomaa.
Elna,
Suurkiitos vastauksestasi. Olet varmaan huomannut, että olen odottanut tätä itsestäsi ilmiantoa aikaisemminkin.
Olen minäkin eläkeläinen, kohta 75v . Tehtävämme ja tärkeytemme loppuu, kun ajallinen aika kunkin kohdalla päättyy, jolloin me tiedämme minkälainen on iankaikkisuuden kestävä lopputulos. 1.Joh.3:2 sanoo, että vaikka tiedämmekin tämän, niin silti meissä ei ole vielä käynyt ilmi mitä meistä tulee, ennen kuolemaa.
Eli uskon sinunkin kohdalla on samoin, eli vaikka et koe itseäsi tärkeäksi tuodessasi esille tärkeää Asiaa, niin tehtäväsi tulee niin sinulle kuin muillekin ilmeiseksi, eikä sen tärkeämpää tehtävää kenellekään anneta.
Uskon, ettei ole pahitteeksi jos saat sydämellesi ilmoittaa ristiriitaisuuksista, mikä on yleistä, kun ihmisen ymmärrys korvaa Pyhän Hengen.
Rippi on Ihmisen mielessä tärkeä asia kun huomaa.
Itse olen niin katolista kuin luterilaista rippiä käsitellyt usein joten en mene niihin.
Kun saisimme kertoa kolme mahdollisuutta ja samalla toteutuvaa toivettamme Kaikkivaltiaalle yhtäkkisessä tilanteessa olisi toivomuslistani seuraava: Pyytäisin äidilleni terveyttä hänen jo 90.tä vuotta lähestyessään. Toiseksi pyytäisin emännälle voimia minun kanssani ja sen jälkeen. Kolmanneksi pyytäisin väärintekemistäni anteeksi toisia Ihmisiä kohtaan.
Kun bonusmahdollisuudesta tulisi kysymys mahdollisuutena ripin asiassa en laita asiaa tähän.
Ripin syvin olemus on Ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden huomaaminen omassa osassa. Ilman edellistä emme helpolla muutu toisenlaiseksi ja paranna osaamistamme.
Tästähän kirkkomme ei puhu mitään.
Rippi voi olla yleinen, julkinen tai yksityinen. Ev.lut.kirkossa ei enää nykyisin käytetä julkirippiä, jota seurakuntalaiset 1600-ja 1700-luvuilla useimmiten pitiväkin häpeärangaistuksena eikä varsinaisena rippinä. Yleinen rippi toimitetaan aina messun yhteydessä, sekä päämessussa että viikkomessussa ja tavallisesti myös sanajumalanpalveluksessa. Sairaan ehtollisen yhteydessä se voidaan korvata yksityisripillä, jos läsnä ei ole muita kuin pappi ja yksi seurakuntalainen. Yksityisrippi on aina kahdenkeskinen ja rippisalaisuuden suojaama. Sitä käytetään liian vähän, kynnys tulla papille uskoutumaan tuntuu olevan turhan korkea. Tässä kohden meillä olisi opiksi otettavaa katoliselta kirkolta. Papin toimittama rippi on aina pätevä, vaikka pappi olisi kelvotonkin. Maallikkorippikin on mahdollinen, mutta maallikolla ei ole samalla lailla sanktioitua vaitiolovelvollisuutta kuin papilla.
Elna,
käsittelet rippiä, joka määritelmä kuuluu Evlut. ja Katollisuuteen itäiseen ja läntiseen.
Vaikka määritelmä onkin mm. mainittujen kirkkojen synnyttämä, niin raamatullista pohjaa asialle luulisi voitavan etsiä. Et kuitenkaan sellaista ole huomannut hakea.
Blogissani otin esille vain uskovan ihmisen henk.koht. antaman synninpäästön. Tiedän kyllä luterilaisen kirkon ja myös katolien kirkon opetuksen synninpääwtöstä, mutta en halunnut tässä blogissa käsitellä niitä.
Blogia kirjoittaesani muistin, että Raamatussa on kohta, jossa kehotetaan tunnusamaan syntinsä ´toisilleen´, mutta en silloin etsinyt tuota Raamatun jaetta, mutta nyt tarkistin sen. Jae kuuluu seuraavasti:
´Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.´ (Jaak. 5:16)
Erinomainen kommentti!
Itseasiassa mielessäni oli tuo Jaakobin kirjeen kohta.
Tarkoitukseni ei ole uuvuttaa keskustelua, mutta tuo Raamatun, ehkä selkein ohje ”rippiin” sisältää hoidon uskovien yhteydessä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä (harmatia) tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne (paraptoma, engl fault/virhe, puutteellisuus) ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Eli tuossa 15 jakeen kohdassa viitataan vanhinten luokse kutsumisesta, sairauden vuoksi ja lankeamiseen johtavan synnin vuoksi. Eli asiasta, joka ei kaikkia koskenut, vaan asiaan langenneita, minkä Raamattukin on nimennyt synnin hedelmästä.
Sitävastoi 16. jakeen kohta viittaa ”ryhmähoidosta”, jossa omien puutteitten, erehdysten vuoksi itse kärsitään ja kärsitetään muita.
Olen itse elänyt tällaisessa yhteydessä.
Oikeudessa ei papin anteeksianto merkitse mitään, siellä tuomitaan lain mukaan.
Jokainen ihminen vastaa omista tekemisistään hyvistä ja pahoista ja niiden seuraamuksista.
Jumala antaa parannuksen tekevälle ja pahat tiensä hylkäävälle kaiken anteeksi. Uskova voi langeta ja nousta lankeemuksestaan. Se ei kuitenkaan ole on ja off, jojomaista, vaan prosessi uskosta pois ja takaisin parannuksen kautta.
Itse Jumalan teko ihmisessä on silmänräpäykseen verrattava, mutta sen hyväksyy tai estää ihminen.
On kysymys siis parannukseen suostumisesta, jonka saa aikaan Jumalan Henki.