Pääsiäisen aikaan muistamme ristin ja ylösnousemuksen pääsiäisen kertomukset evankeliumeista. Monesti tuntuu, että pääsiäinen loppuu, kun sen pitäisi vasta alkaa ja jatkua. Pääsiäisaika ei siis pääty pääsiäispäivän juhlaan vaan jatkuu siitä eteenpäin helluntaihin saakka. Kirkossa koko vuosi on oikeastaan pääsiäisaikaa, koska uskomme on ylösnousemususkoa!

Pääsiäisaika jatkuu tutulla kertomuksella Emmauksen tien kulkijoista (Luuk. 24:13-35). Kahdelle opetuslapselle tuntematon muukalainen liittyy heidän seuraansa ja kulkee heidän kanssaan. Hän kertoo tärkeitä asioita ja matkalla syntyy vahva ja opetuslasten sydämiä hehkuttava keskustelu. Illan tultua opetuslapset pyytävät muukalaista jäämään luokseen ja tulemaan majataloon. Siellä leivän murtaminen avaa opetuslasten silmät ja he tunnistavat, että muukalainen on Ylösnoussut Kristus.

Emmauksen tien kertomus on moniulotteinen kuva elämästä, Jumalasta, meistä ihmisistä, uskon syntymisestä ja kirkosta. Emmaukseen matkaavat olivat murheissaan eivätkä omilta murheiltaan huomanneet, että Jeesus kulkeekin heidän kanssaan. Samalla tavalla moni kulkee omien kysymystensä kanssa eikä muista tai huomaa, että Jumala ja Kristus kulkevat hänen kanssaan. Tuttu tarina jäljistä hiekalla kertoo, kuinka Jumala kantaa ihmistä vaikka ihminen ei itse sitä aina huomaa.

Emmauksen kulkijoiden matka on kuva matkakumppanuudesta. Jeesus antaa meille mallin siitä, kuinka voimme elää ja toimia kristittyinä. Voimme tehdä matkaa toisten kanssa. Voimme keskustella ja erityisesti kuunnella. Voimme jakaa elämän kokemuksia ja asioita. Voimme kulkea toisen ja toisten rinnalla. Matkalla olijoita ja toistensa rinnalla kulkijoita ovat seurakunnan jäsenet toisilleen, eivät vain työntekijät seurakuntalaisille.

Kertomus Emmaukseen matkanneista on kuva kirkosta, jossa tehdään matkaa yhdessä. Matkalla ovat hämmentyneet ja usein surujen murtamat ihmiset.  Kirkko tekee jäsentensä yhteisönä matkaa maailmassa eteenpäin. Ollaan liikkeellä, vaikka aina ei jaksaisi edes olla liikkeellä. Aina ei tiedetä edes suuntaa. Matkalla eivät ole varmat ja vahvat vaan voimaa ja vastauksia etsivät vaeltajat.

Emmauksen matkaajien etappina on majatalo. Se on pysähtymisen, aterioinnin ja levon paikka. Se voi olla meillä koti, seurakunnan tilaisuus tai erityisesti yhteinen messu, leivän murtamisen juhla. Yhdessä pysähtyessä ja leipää murtaessa, tärkeitä tapahtumia ja Jumalan tekoja muistellessa leivän murtaja huomaakin, että itse Kristus on läsnä. Hämmennys väistyy ja ilo ja rauha valtaavat mielen.

Olkoon kirkko ja oma seurakunta meille kaikille matkakumppanuuden sekä elämän ilojen ja surujen jakamisen yhteisö! Olkoon messu matkaa tekevien ja voimaa etsivien lepopaikka, jossa kohtaamme Emmauksen kulkijoiden tavoin itsensä meille antaneen Kristuksen ja saamme hänen kauttaan ilon ja rauhan!

Toivo Loikkanen