Reippaasti vaan pää läpi lasikaton - sirpaleet tietävät onnea!

Kotimaa24 otsikoi:

Ensimmäinen nainen valmis Oulun piispanvaaliin – Päivi Jussila lähtee ehdokkaaksi, jos tukea löytyy

(Pitääkö muuten olla huolissaan siitä, että myös Päivin esimies tahtoisi ruveta piispaksi?)

Samaa otsikointia voitaisiin käyttää Espoonkin suhteen:

Ensimmäinen näkövammainen valmis Espoon piispanvaaliin - Ruttopuiston rovasti lähtee ehdokkaaksi, jos tukea löytyy 

Eli ei meikäläistäkään kukaan ole kysynyt tuohon pestiin, mutta jos kannatusta löytyy, niin en näkisi asiaa kovinkaan pahana. Silloin kun kuuluin vielä näkevien kastiin, ei tällainen ajatus olisi tullut kuuloonkaan.  Nyt eläkkeellä olisin aivan joutilas miesoletettu kyseiseen puuhaan. Ei ole mitään parempaakaan tekemistä, nääs.

Sisäpaisti: Piispaksipääsyvaatimukset ovat nolon alhaiset: Pelkkä pappeus riittää. Kirkkoon pitää toki kuulua ja töppäilytilin olla minimissään.

Paperiasioihin en Espoon piispana puuttuisi muuten kuin allekirjoittamalla. Puheopettaja Antti Mustakallio saisi kirjoittaa kaikki puheeni kissankokoisin paksuin mustin pölkkykirjaimin. Autonkuljettajan tarvitsisin ja paljon Pepsi Maxia, mutta siinä se sitten olisikin. Mennäänkö näillä?

 

PS: Varsinainen missioni Espoon piispana olisi opettaa laumalleni, miten tärkeää on oppia uskomaan näkemättä.

 

Kuvateksti: Ensin nämä romppeet olivat lainassa Heikalla, sitten Luomalla, sitten...?

 

Tässä Päivin kuva:

 

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ensimmainen-nainen-valmis-oulun-piispanvaaliin-paivi-jussila-lahtee-ehdokkaaksi-jos-tukea-loytyy/

8 kommenttia

  • Ennen kuin kukaan ehtii blogistia asiasta huomauttaa, totean, että otsikossa todellakin lymyää puhtaasti taikauskoinen käsitys sirpaleitten onnea tuovasta vaikutuksesta. Sen sijaan vaikenin oman etuni nimissä siitä, että lasinsirpaleet tuottaisivatkin kyyneleitä erityisesti ihmisen päähän joutuessaan. Well, lasinsirut jalkapohjissa ovat miltei yhtä kenkku kokemus.

    Maikkarin uutiset, nuo muikkarin aapiset, muistuttaa meitä muista taikausomuksista: https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/taikauskomuksia-meilta-ja-maailmalta-tiesitko-naita/3195408#gs.7x1IlHI

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Ruttopiston rovasti: ”.. lasinsirpaleet tuottaisivatkin kyyneleitä erityisesti ihmisen päähän joutuessaan. Well, lasinsirut jalkapohjissa ovat miltei yhtä kenkku kokemus.”

      Well well. Muiden kuin itseni ja omantuntoni aiheuttamat lasinsirpaleet ovat tämän elämän aikana aiheuttaneet pajonkin kyyneleitä. Kirjoitin joskus niistä jopa runon: ”Tämä maailma, kuin rukousnauha, Jumalten käytössä kulunut. Ihmisen Pojan kuolemanpolku tuhansien ristien juurelle.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ihan hyvä runo, Tuula, mutta ei ihan linjassa tämän bloggauksen hengen kanssa. Tekstini ei näet ole haudanvakava, pikemminkin kaikkea muuta, suorastaan kieli poskessa ja ja sydän naurusta kurkussa asti pomppien.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Näyttää siltä, että pääsit ihan hipelöimään niitä vallan merkkejä. Lähellä, mutta kumminkin niin kaukana, koska ilmeisesti et nuorru. Onko lasikatto todellinen vai onko se kehitetty määrättyyn tarpeeseen? Totta se lienöö, jos kerran niin sanotaan. Suomessa pitäisi olla demokratia, joka tekee aina oikein. Paitsi silloin, kun se tekee väärin. Tästä eteenpäin pitää jokaisen miehen tuntea syyllisyyttä, kun laittaa paperit johonkin virkaan pääsemiseksi. Justiin juolahti mieleeni, että pitäskö ottaa käyttöön sekulaariformaatti ja piispanvirka pelattaisi vaikkapa heikkolenkki menetelmällä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri: Joo, noin lähelle pääsin jo silloin, kun entinen esimieheni Mikko Heikka oli ollut Espoon ekana piispana vain vähän aikaa. Kuva on otettu Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa Nokian vaatimattomalla kännykameralla.

      Niin, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan työntekijät tekivät tuolloin kevätretken Espooseen asti. Merkittävä ulostulo stadilaisilta! 😂😇❤️🤔😱🤦‍♂️😜

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kyllä jokaisella on oma lasikattonsa, joku vain siitä narisee. Itselläni oli lasikatto aikanaan, kun vielä kannoin virkapukua. Se oli niin paksu, ettei kovapäinen vaikka olen, en sirpaleita saanut aikaan. Porukan saunaillassa päällikkö kädestäpitäen onnitteli ylennyksen tuylemisesta ja kehotti jo Valtin pukutehtaalle asioimaan, mutta sanoi sitten kyllä, että kannattaa odottaa virallista paperia. Joukko-osaston komentotoimiston päällikkö ilmoitti, että postia on tulossa. Lasikatto kesti kumminkin, kun sain nähdä ne vallan merkit toisen miehen puserossa, vaikka kahden todistajan kautta oli rovetoitu ja molempien piti olla ajan hermolla. No, on myönnettävä, että armosta sain sen minkä sain ja nyt olen tyytyväinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Näkövamma ei piispana oloa vaikeuttaisi. Tärkeintähän ovat korvat, joilla kuulla ihmisten huolet ja vaivat. Yksi työtön ajokortin omaava syrjäytynyt nuori saisi kuljettajan paikan.

    Virkatodistus ja hakukaavake postiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121