"Rauhantekijöitä vai hyödyllisiä idiootteja?"
Hyödyllisten idioottien jälkikäteinen analysointi on Helsingin Sanomissa ja muissa aviiseissa vilkastunut viime päivinä. Palaa mieleen yhtä ja toista.
"Kuinka saatoimme olla Moskovan patriarkaatin kustannuksella matkustelemassa? Jo silloin ja vielä myöhemmin on Suomessa joku ihmetellyt: `Missä teidän touhuissanne on moraali ja kunnioitus?` Uskon, että perustelumme on sama kuin Martti Simojoella tai Heikki Wariksella, mutta en tarvitse heitä takuumiehiksi, vaan sanon seuraavan itsestäni: Ihan naamakkain sanottuna olen saanut kuulla olevani naiivi, sinisilmäinen ja höynäytettävä. Taisin kerran olla tässäkin yhteydessä myös hyödyllinen idiootti. Ja tietenkin epäisänmaallinen.
Aivan näin tyhmäksi ja epäluotettavaksi en itse tuntenut itseäni. Alusta asti olin arvellut, että CPC:n (Kristillinen rauhanliike, "Prahan rauhanliike") kuin Nuorisovaltuuskunnan rahoittaja oli ortodoksinen Moskovan patriarkaatti. Ja että sen ulkopolitiikka oli pääosin sama kuin Neuvostoliiton ulkopolitiikka.Joka tapauksessa se oli sopusoinnussa sen kanssa. Onko siinä jotakin ihmettelemistä? Eikö Venäjän ortodoksinen kirkko ole aina tukenut maan hallitusta? Niin tsaarin aikana kuin Stalininkin aikana, vaikka sama Stalin vainosi kirkkoa? Käsittääkseni se on maailman useinpien ortodoksisten kirkkojen teologisesti perusteltu linja.
Jos ja kun tämän tiesin, miksi likasin käsiäni? - Kuka meistä selviää läpi elämän käsiään likaamatta? Neuvostoliitossa sen enempää kuin muissakaan Varsovan liiton maissa tälle ei ollut vaihtoehtoa. Joko tukea maan ulkopolitiikkaa tai tulla koko muusta maailmasta eristetyksi. Tämä oli hinta, jonka sosialististen maiden kirkot joutuivat maksamaan voidakseen olla yhteydesssä länteen ja muuhun maailmaan. Se ei ollut oikein, mutta ei myöskään ainoa vääryys tässä maailmassa. Halusin tavata sosialististen maiden kristittyjä ja olla takaamassa heidän mahdollisuuksiaan matkustaa ja tavata kristiveljiä ja -sisaria. Se ei ollut sinisilmäisyyttä, vaan tietoinen valinta." (Heikki Palmu: Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat. Kirjapaja 2016, s.208)
Ja mitä sitten sanon Hesarin ja kumppaneiden jälkikeskusteluun hyödyllisistä idiooteista? Nyt, kun olen 75-vuotias ja sotilasarvoni on "Reservin tykkimies (aseeton)". Aseeton tykkimies!
Olin ensin Sadankomiteassa. Professori Heikki Waris pyysi minua CPC:n Helsingin yleiskokouksen valmisteluryhmään ja myöhemmin olin tuon kv-järjestön nuorisovaltuuskunnassa. Myöhemmin olin myös Rauhanpuolustajien keskuskomiteassa. Jälkiukasvuni on käynyt armeijan, mistä olen iloinen.
Yllä olevasta lainauksesta minun pitää korjata yksi kohta. Kirkon kunnioitettu pää, arkkipiiuspa Martti Simojokiu ei ollut myöntyväisyysmiehiä, minkä Juha Sepon perustava ja perusteellinen elämäkerta osoittaa. Simojoki oli ekumeenikko ja hänen aikanaan 70-luvulla luotiin keskusteluyhteys Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa.
Vaikka ortodoksiset kirkot historiallisesti useimmin tukevat valtiovaltaa, on tilanne Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan toinen. Putin on mennyt liian pitkälle, järjettömyysiin asti ja se että Moskovan patriarkaatin Kiril tukee häntä, on ehdottomasti väärin. Sodalle ei ole perusteita, se on ehdottomasti tuomittava ja asetuttava Ukrainan rinnalle.
Hyödyttömien idioottien tyhmyydelle nyt ilakoiville voisi ehkä heillekin tehdä pari kysymystä. Lainaushan on Leniniltä, jonka välillä väitettiin "antaneen" Suomelle itsenäisyyden. Oliko siis koko Kekkosen aika tuota idioottimaisuutta? Mikä oli sotien jälkeisen Suomen vaihtoehdot? Hertta Kuusisen suosittelemaa "Tsekkoslovakian tietä ei valittu. Olisiko pitänyt valita naapurien, baltti-valtioiden tie?
Tämän järkyttävä, nationalistisen ja imperialistisen sodan kauheudessa on yksi paradoksi, josta ei ole paljon puhuttu. Se on pyörinyt mielessäni, kun Paavo Rintalan ja Mirjam Vire-Tuomisen aikaan olin Rauhanpuolustajissa. Rauhanpuolustajilla oli yksi pyhä asia ja se oli Euroopan status quo. Kansallisvaltioiden rajojen ehdoton loukkaamattomuus. Putin oli ensin NKP:n alaisen KGP:n agentti ja kommunistit nostivat hänet valtaan. Sitten valtiojohto - hämmästyttävän nopeasti muuten - oppi tekemään ristinmerkin. Ja nyt Putin on katkera NKP:n toimille. Mitä seuraavaksi+
58 kommenttia
Olen blogistin kanssa osin samaa mieltä, pois sulkien ehkä ainakin maininnan rauhanpuolustajista. Sehän SKP:n osapuolijaossa valui vähemmistön käsiin eikä siellä tainnut koskaan kymmenien palkallisten toimitsijoiden joukossa olla montaa ei-taistolaista. Järjestö tuki kolmannen maailman aseellisia sissejä, ihan Leninin imperialismiteorian mukaisesti. Vastusti USA:ta, näki Neuvostoliiton ”työläisvaltiona” jo olemukseltaan rauhantahtoisena.
Äärettömän helppo olla jälkiviisas ja puhua hyödyllisistä idiooteista. Ok, ajoittain mentiin liian pitkälle, mutta mikä oli vaihtoehto? Eivät Junnilat ja Vennamot sittenkään ihan valtiomiessarjaa tainneet olla.
Jos hiukan epäanalyyttista termiä suomettuminen haluaa käyttää, niin evl kirkon idän suhteet ja ”suomettuminen” on varmasti tutkimisen arvoinen aihe.
Juha vielä, kymmeniä ellei satoja mielenosoituksia Suomessa Venäjän hyökkäystä vastaan. Evankelisluterilainen kirkko on tuominnut hyökkäyksen, sadoissa ellei useimmissa seurakunnissa on järjestetty solidaarisuustilaisuuksia Ukrainan puolesta. Voi sanoa, että lähes koko Suomi on puolensa valinnut, Ukrainan puolesta ja hyökkääjää, Venäjää vastaan.
Entä teidän Lähetyshiippakuntanne? Ovatko pasuunanne antaneet selvän äänen?
1960-luvun oikeistolaisena opiskelijana omaksuin hyvin kielteisen käsityksen rauhanliikkeestä. Olin, enkä suinkaan yksin, siinä käsityksessä, että rauhanjärjestöissä toimivat olivat joko tietoisesti tai ymmärtämättömyyttän Neuvostoliiton propagandan välikappaleita ja sellaisena vaaraksi Suomen itsenäisyydelle ja demokratialle. Nämä ennakkoluulot ovat myöheminkin saaneet minut vierastamaan rauhanjärjestöjä, vaikka ymmärränkin rauhan tärkeyden. Kypsemmällä iällä olen päätynyt ajattelemaan, että rauha on liian tärkeä asia, jotta sen edistäminen voitaisiin jättää rauhanliikkeen varaan.
KARI-MATTI,
Sadankomitea / Ydin-lehti mm kustansi esikoiseni ”Harmaa päiväkirja. Kuvia Suomen puolustusvoimista.”
Sinulle samat sanat kuin Yrjölle. Hyödyllistä tietoa.
Juha Heinilä,
arvostelin yllä tietämättömyyttäsi. Haloo! Mitä kuuluu?
JUHA, toki tunnen vanhastaan sinun tapasi keskustella, kommunikoida. Tuomitset ja syytät vastapuolta ja samalla korotat itseäsi. Sinä olet nöyrä ja hurskas, voit katsoa toista yläviistosta. Vuosia sitten kerroit, että minä olen uskosta luopunut. Taisin silloin kysyä, mistä sen tiedät? Taitaisi olla parempi, että jättäisimme toisen kuvailun vähemmälle ja kertoisimme, mitä itse ajattelemme.
”Tiesitkö, että itänaapurimme aseet eivät koskaan ole olleet rauhan aseita?” sinä kysyt. En tiennyt, etkä sinäkään voi tietää. Kuinka oli esim. 1800 luvun Krimin sodassa, missä tsaarin joukot pelastivat Bulgarian osmannien hyökkäykselta.Myös suomalaisia oli mukana.
KAIKKI armeijat sanovat AINA puolustavansa, eihän kukaan hyökkää. Niin Putinin Venäjä nytkin väittää, mutta se on valhe. Myös Suomen armeija kuuluu samaan joukkoon, kaksi kertaa sekin on hyökännyt. Näin myös kunnioittamasi tohtori Martti Luther. Hänkin puolusti hyökkäyssotia, jopa kokonaisen rodun tappamista. Asiat eivät ole mustavalkoisia, Juha. Maailma ei koskaan ole mustavalkoinen vaan värillinen ja niin nytkin.
Ja vielä se alkuperäinen kysymys: Mitenkä Lähetyshiippakunta? Onko se Ukrainan puolella, kuten ev.lut. ja ortodoksinen kirkkomme?
Juha, Edistystä on, että sinäkin jo myönnät mustavalkoisuuden mahdottomaksi. Hyvältä tuntuu myös, ettet enää asetu tuomariksi kieltämään uskoani. Nyt sinulle riittää kertoa, että juttuni ovat monesti huvittavia. Ole hyvä!🙂
Yhteistyössä on aina vaikeutensa. Aikanaan merkittävä osa ”rauhaa ajavista yhdistyksistä” oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ohjauksessa suoraan tai välillisesti. Nuo joukot siis väittivät edistävänsä rauhaa, vaikka tosiasiassa niiden tavoitteena on kansanmurhia ja raakaa sortoa organisoineen aatteen eli kommunismin ajaminen.
Nykyajan analogia voisi olla ”tasa-arvon” edistäminen, jossa monet uskontokunnatkin tuntuvat olevan mukana. Kun tutkii hieman tarkemmin mitä ”tasa-arvo” tarkoittaa, voi olla tarvetta suhtautua varovaisemmin näiden liikkeiden pyrkimyksiin. Usein nimittäin yksi ”tasa-arvon” kulmakivi ja pyrkimys on mahdollisimman suuri vapaus surmata syntymättömät lapset (=abortin vapaus). Tämä ei voi olla minkään kristillisen etiikan mukaista toimintaa. Yhteiskunnalla on toki demokratiassa oikeus sallia naisille vapaus surmata syntymättömät lapsensa nii halutessaan, mutta ei kristittyjen pidä ole tätä edistämässä ja hyväksymässä.
” Käsittääkseni se on maailman useinpien ortodoksisten kirkkojen teologisesti perusteltu linja.” Heikki tietosi eivät ole tosia. kirjoititkin ” käsittääkseni”. Kyllä kirkolla on selkeä teologinen linja maalliseen esivaltaan nähden. Linja heijastuu hyvin juuri ortodoksien julkaisemassa kirjeessä patriarkka Kiriliä kohtaan. Kirill on valtion hännystelijä.
Ilmoita asiaton kommentti