Kirjailija-näyttelijä Pirkko Saisio palkittu teoksesta Passion; palkintoperusteista:
”Saisio vie lukijan notkeasti eri tilanteisiin ja kuljettaa tarinaa ajasta toiseen asettamalla lukijan seuraamaan elämän iloja ja tragiikkaa. Tätä heijastaa talouden ja vallankäytön rajat niin juutalaisessa kulttuurissa kuin neuvostoajan vankileirillä. Juonen ytimessä kulkee kulta-aarre, ja keskiössä on ennen kaikkea ihmisen kurkottaminen onneen, rakkauteen ja toivoon”.
Perusteissa todetaan edelleen:
”Passion henkilöt katsovat kirkkoon ja Jumalaan ja etsivät vastausta. Saisio ei tarjoa pysyvää ja yksinkertaista vastausta, vaan kirjan juoni – tai sen puuttuminen – on kuva eurooppalaisen ihmisen etsinnän jatkumisesta.”
Vähiten merkittävää perusteissa ei liene ollut edelleen se, että
”Saisio on teoksissaan ihmisläheisellä, intohimoisella ja peräänantamattomalla tavalla puolustanut erityisesti tasavertaista naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen kohtelua.”
Kirja on pöydällä, vielä lukematta, Kristiina sen jo luki. Koetan olla tarttumatta yli 500-sivuisiin kirjoihin, mutta on siitä jo ennen tätä pari poikkeusta – kuten Alastalon salissa ja Kierkegaardin Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus.
Onnittelut Pirkolle, olet hieno kirjailija. Kiinnostava, ajatuksia herättävä, ajatteleva – samalla kertaa ajankohtainen ja syvällinen.
On luettu, vei mukanaan – vaikkakin otti aikaa. Onnittelut Saikille!
Haluan mainita vilä toisen järkäleen (556 sivua), Helsingin Sanomien palkitseman Meri Valkaman ”Sinun, Margot”.
Kun Pirkko Saision ”Passion” kuljettaa lukijansa yli monenlaisten rajojen ja yli vuosisatojen, Meri Valkama matkaa muistoissaan ja kokemuksissaan kahden maan välillä ja kolmen vuosikymmenen sisällä.
Jorma tervehdys! ”Sinun Margot”-järkäle on edessä ennen kesää lukupiirissämme, joten haastetta on, kun olen aina ollut toivottoman hidas lukuinen. Kirja kiinnostaa kyllä Olin ensimmäisen kerran <Länsi-Saksassa ja DDR:ssä 1965, lukiolaisena ja seuraavana kesänä uudestaan. Myöhemmin sitten monta vuotta yhdistyneessä Saksassa. Välillä tuntuu, että elämä on kovin lyhyt kaikkien välttämättä luettavien kirjojen lukemiseen.
Jep. Ja minulta on tulossa, jos Luoja suo, 666 sivuinen raamattuaiheinen pikkuopus…
SEPPO,
oletko tosissasi? 666-sivua? Eli onko se jo painossa?
Juu, 666 sivua, olen jossain sivulla 448. Ja oikoluku ja muu tarkastustyö tulee olemaan hurja, yksin alaviitteitä on monta sataa ja indeksin teko on työläs puhumattakaan kuvituksesta joka on vielä täysin auki. Kuvat kun täytyy vielä valita vapaasti saatavista. Toivottavasti Luoja pitää mun perälautani vielä vuoden pari kiinni…
Kirkon pohjanoteeraus! Muuta en voi sanoa. Missä on hengellinen kirjallisuus, joka kirkastaa Jeesusta?
Auranen se osaa yhä uudelleen alittaa jopa itsensä.
Jeesusta käsitelevää hengellistä bulkkikirjallisuutta on kristilliset kirjakaupat ja ne kolehtikokousten aina esilletuodut ”takapöydät” pullollaan. Tietyt biblisistit tuuppaavat itseltään painokoneisiin useita kirjoja vuodessa.
Pirkko Saisio on suomalaisten kirjailijoiden valioluokkaa ja hän on eri nimillä tehnyt monta uskon kannalta kiinnostavaa kirjaa.
Mutta tietysti aihepiirin kirjojen taso vaihtelee. Minun muinaisesta pienestä romaanistani ”Onni tulee eläen” Aku-Kimmo Ripatti kirjoitti arvion Kalevaan. Hän kirjoitti sen olevan ”uskonnollisen romaanin velttoa häpäisyä”.
Erkki, luitkohan tämän kirjan oikeasti? Rehellistä vastausta odottelen.
”kirjan juoni – tai sen puuttuminen – on kuva eurooppalaisen ihmisen etsinnän jatkumisesta.”
Ennen jopa löydettiin. Nykyisin vain etsitään ilman, että etsivälle kerrotaan tiestä?
Ne, jotka ovat löytäneet, ovat ikäviä? Etsijöitä pitää erityisesti kuunnella, mutta tietä ei tule heille osoittaa?
Hengellinen ohjaus on nykyisin jo hengellistä väkivaltaa?
KARI,
et näytä tuntevan hengellistä ohjausta kun annat siitä noin väärän todistuksen.
HEIKKI, en ole todistanut mitään.
Noissa perusteluissa minua haittaa se, että puhutaan juonen puuttumisesta. Minusta se ei pidä paikkaansa. Onhan siinä monihaarainen Euroopan historian ympärille punoutuva juoni. Ei kai kukaan sano, ettei Volter Kilven ’Alastalon salissa’ ole juonta, vaikkei se ihan heti lukijalle aukeakaan.
Kari, sinä sanoit eli kirjoitit, että ”hengellinen ohjaus on nykyisin jo hengellistä väkivaltaa?”.
?-merkillä tai ilman, eikö se ole kannanotto?
Mietin vain, tunnetko hengellistä ohjausta?