Rakkauden tunnustaminen. Vastine Päivi Vähäkankaalle eli miksi Vikströmin ajattelusta seuraa tarve tunnustaa muut suhdemuodot
Päivi Vähäkangas jatkaa kirjoituksessaan keskustelua John Viktrömin kirjoituksen ja oman kirjoitukseni sekä muiden kirjoitusten pohjalta. Ei Ainoastaan Vähäkangas vaan myös eräät muut kirjoitustani kommentoineet ovat esittäneet, että kirjoitukseni jää irralliseksi käynnissä olevaan keskusteluun nähden. Kyse olisi siis keskustelun johdattamisesta väärille raiteille.
Tämä väite ei pidä paikkaansa. Esitin aivan kirjoitukseni alussa lainauksen, jossa Vikström ilmaisee, mikä viime kädessä on hänen ehdotuksensa päämäärä. Esitän sen vielä laajemmassa muodossa uudelleen:
"[K]äy selväksi, ettei näiden vuosien taistelu avioliittokäsityksen laajentamisen puolesta ole vain taistelua sen hyväksi, että homoseksuaalinen rakkaus katsottaisiin samanarvoiseksi heteroseksuaalisen rakkauden kanssa, eikä myöskään sen puolesta, että samaa sukupuolta olevien avioliitto tulisi laajemmin hyväksytyksi. On kyse enemmästä. On kyse jostain, joka sijaitsee paljon syvemmällä ihmisten mielissä ja jolla on vielä suurempi merkitys ja painoarvo. Se, mihin viime kädessä pyritään, on homoseksuaalisesti suuntautuneiden tunnustaminen täysiarvoisiksi ihmisiksi."
Vikströmin ehdotus perustuu nähdäkseni seuraaville premisseille:
(1) Jos homoseksuaalisesti suuntautuneiden suhteita ei tunnusteta avioliitoiksi, homoseksuaaleja ei tunnusteta täysarvoisiksi ihmisiksi
(2) Homoseksuaalit ovat täysarvoisia ihmisiä
Siis: Homoseksuaalisesti suuntautuneiden suhteet on tunnustettava avioliitoiksi.
Implisiittinen taustaoletus, johon Vikströmin argumentaatio perustuu, on, että ihmisillä on oikeus toteuttaa rakkautta suuntautuneisuutensa mukaan. Tästä oikeudesta seuraa yhteiskunnalle ja kirkolle velvollisuus tunnustaa tämä rakkaus. Ainoa formaali (sellainen, josta on formula käsikirjassa) kirkollinen tunnustamisen muoto on avioliitto, joten Vikström näyttää ajattelevan, että suhteet tulisi mahduttaa avioliiton sateenvarjon alle, jotta niihin sisältyvä rakkaus ja rakastavien ihmisarvo voidaan tunnustaa. Tunnustusvaatimus ei siis nouse irrallisena, vaan Vikströmin omasta logiikasta ja tavasta, jolla hän kytkee rakkauden ja ihmisarvon tunnustamisen avioliittoon.
Blogissani pyrin osoittamaan, ettei tämä ole mahdollista, yhtäältä syntyvien ongelmien vuoksi, toisaalta siksi, että osa erilaisista suhteista on vieläpä syntynyt kritiikiksi avioliittokäsitettä kohtaan. Tapa, jolla Vikström kytkee yhteen juuri avioliiton ja rakkauden tunnustamisen on keinotekoinen.
Kirkollinen keskustelu suhteista on kuitenkin valitettavasti keskittynyt yksinomaan avioliitto-käsitteeseen, joka ei laajene ilman väkivaltaa laajentuviin tunnustamisen tarpeisiin. Siksi olisi välttämätöntä miettiä muita tapoja osoittaa tunnustusta erilaisille suhteille, sen sijaan että juututaan taistelemaan avioliitosta. Luomisen teologian perusteella tämä on jossakin määrin mahdollista. Piispainkokouksen hyväksymää ohjetta rukouksesta parisuhteen solmineiden puolesta olisi melko helppoa soveltaa näihin tilanteisiin.
26 kommenttia
> Kirkollinen keskustelu suhteista on kuitenkin valitettavasti keskittynyt yksinomaan avioliitto-käsitteeseen, joka ei laajene ilman väkivaltaa laajentuviin tunnustamisen tarpeisiin.
Tämä blogistin väite ei mielestäni ole itsestäänselvä ja vaatisi enemmän perusteluja. Pitää kuitenkin muistaa, että yhteiskunnassa avioliitto-käsite on laajennettu kattamaan samaa sukupuolta olevat parit ja kaikki muut pohjoismaiset luterilaiset kirkot vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja.
En oikein näe perustelu väittää, ettei avioliitto-käsite laajenisi. Totuudenmukaisempaa olisi puhua, että tietyn joukon ihmisiä oma ajattelutapa ei kykene siihen laajenemaan ja siitä tässä todellisuudessa kenkä puristaa.
On kyllä hirveän surullista, että kirkon parhaita voimavaroja käytetään tämän asian uudelleen ja uudelleen jankkaamiseen, ikään kuin odotettaisiin vain sitä, että toinen puoli väsyy, jolloin voitto saadaan. Kaksintaistelua jatketaan, vaikka hyvin tiedetään, ettei mitään reilua sopua asiassa voi koskaan syntyä. Ainoa mitä tällä saada aikaan on se, että yhteistyön mahdollisuudet lopulta kokonaan katoaa. Onko todella homojen vihkiminen niin tärkeä asia , että sen tähden annetaan kirkon hajota?
Eikös Piispan ja diakonin tullut olla yhden vaimon mies.
Kyllä, ja eikö juuri näin rukouksessa ole mahdollista asian status katsoa sinne mitä pappi moisesta aattelee, ja jättää asianosaiset ulkopuolelle.
Ilmoita asiaton kommentti