Rakastin koulua – tansanialaisille lapsille se ei ole yhtä helppoa

Muistoissani koulurakkauden syntyminen kiteytyy niittyleinikkiin. Ensimmäisen kouluvuoden syksynä alaluokan Kerttu-opettaja näytti mustapohjaiselta opetustaululta niittyleinikin osat: lyhyen juurakon, monihaaraisen varren, lehdet, kukan kullankeltaiset terälehdet. Mennyt kesäkö vielä oli mielessä, sillä viittasin intoa ja oivallusta täynnä: ”Opettaja, saanko mennä hakemaan ulkoa niittyleinikin!” Lupa annettiin, juoksin ulos koulun naapurin laitumelle, mistä hetken etsimisen jälkeen löytyi kesän viimeinen keltainen kukka. Luokassa sitä sitten yhdessä tutkittiin. Vähän harmittelin, että juurakko jäi maahan, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin kupliva ilo: opettajakin tutki niittyleinikkiäni ja vertasi sitä opetustaulun kuviin.

On otettava askel taakse, jotta selkeämmin näkisi sen, mikä on lähellä. Oma kyläkouluni antoi parasta mahdollista opetusta: lapsen äidinkielellä, lapsen omaa elinympäristöä kunnioittaen, omiin havaintoihin ja toimintaan kannustamalla. Sitä koulua oli helppo rakastaa.

Työskentelen Tansaniassa luterilaisen kirkon yliopistossa aineenopettajien kouluttajana. Lähetysseuran ja Makumiran yliopiston yhteinen osallistavan opetuksen hanke kouluttaa heikosti menestyvien syrjäseutujen yläkoulujen opettajia. Hankkeessamme on mukana 20 pohjoistansanialaista yläkoulua. Hankkeen teemoina ovat oppilaskeskeiset osallistavat opetusmenetelmät, oppimisvaikeudet lukemisessa ja kirjoittamisessa sekä ympäristökasvatus.

Tansanialaisten yläkoulujen oppimisongelmien ytimessä on opetuskieli, joka on oppilaille vieras kieli, entiseltä siirtomaavallalta Britannialta perintönä saatu. Professori Hassana Alidou, länsiafrikkalainen kielitieteilijä ja äidinkielisen opetuksen puolestapuhuja on todennut:

”Afrikan tapauksessa entisen siirtomaavallan kielen käyttö opetuksen kielenä on johtanut tehottomaan luokkahuoneen vuorovaikutukseen ja oppilaiden passiivisuuteen. Vieraan kielen käyttö opetuskielenä selittää myös afrikkalaisten opiskelijoiden alhaisia oppimissaavutuksia kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla.”

Tansania on useaan muuhun Afrikan maahan verrattuna onnekas, sillä siellä alakoulujen opetuskieli on swahili – itäisen Afrikan lingua franca, afrikkalainen yleiskieli, jota moni puhuu äidinkielenään. Hankekoulujemme syrjäisissä kylissä moni lapsi puhuu kuitenkin äidinkielenään merun kieltä ja oppii swahilin vasta koulussa. Englannin opiskelu alkaa alakoulussa yhtenä oppiaineena. Seitsemänvuotisen alakoulun jälkeen vain noin 1/3 oppilaista jatkaa yläkoulussa, missä opetuskieleksi vaihtuu englanti.

Aloitetaan hyvillä uutisilla. Koulu on avannut monelle tansanialaiselle lapselle ja nuorelle tien oppimiseen, koulutukseen ja ammattiin. Parhaimmat valtionkoulut antavat tasokasta opetusta. Opintietä tasoittaa myös vanhempien varallisuus ja tahto maksaa kalliin yksityiskoulun lukuvuosimaksut tai kustantaa ylimääräisiä englannin yksityistunteja.

Yläkoulujen vieraskielinen opetus on kuitenkin enemmistölle oppimisen este. Vähävaraisten kylien perheiden lapsilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hakeutua kylän omaan yläkouluun, jonka varustelutaso pelkistyy hilseilevään liitutauluun, pölyäviin liituihin ja kyläkaupasta muutamalla shillingillä ostettuun kirjoitusvihkoon ja kuulakärkikynään. Alakoulun huteran englannin opetuksen jäljiltä yläkoulussa aloittavien oppilaiden kielitaito ei riitä opetuksen ymmärtämiseen ja aktiiviseen osallistumiseen. Kun masentavaan kuvaan liitetään vielä omasta kielitaidostaan epävarma yläkoulun opettaja, joka tukeutuu opettajajohtoisiin tuntisuunnitelmiin ja vaatii ulkoaopittujen läksyjen toistoa, syrjäseutujen valtionkoulujen alhaiset oppimistulokset ja koulupudokkaiden määrät eivät hämmästytä. Tässä oppimisympäristössä koulurakkaus ei leimahda.

Toivoa kuitenkin on. Tansanialaisten omakielisen opetuksen puolustajien toiveikkuutta on lisännyt opetusministeriön vuonna 2014 julkaisema uusi koulutuspoliittinen linjaus, jonka mukaan sekä englanti että swahili ovat opetuskieliä yläkoulussa, lukiossa ja korkeakouluissa. Lupaavan kielipoliittisen julistuksen toimeenpano on antanut odottaa itseään, eivätkä koulut ole vieläkään saaneet ohjeistusta, miten swahilia ja englantia tulisi käyttää opetuskielinä.

Tansanian uusi kielipoliittinen linjanveto on inspiroinut myös työtovereitani Makumirassa. Olemme kirjanneet Makumiran yliopiston osallistavan opetuksen hankkeen uuteen suunnitelmaan kunnianhimoisen tavoitteen: haluamme olla mukana kehittämässä kaksikielisen opetuksen malleja hankekouluissamme. Perimmäisenä tavoitteena on itäafrikkalaisen swahilin kielen vahvistaminen opetuskielenä myös yläkoulussa ja lukiossa. Että into ja oivallus ei sammuisi kielimuuriin, että kielen takeltelematta rakentuisi yhteys opettajaan, luokkakavereihin, opetuksen sisältöön. Että jokainen oppilas löytäisi oppimisen kipinän, oman ympäristönsä niittyleinikin.

Katri Niiranen-Kilasi

Hankeneuvonantaja / PITA Osallistava Opetus
Yläkoulun opettajien täydennyskoulutushanke
Tansania

Ngongongaren yläkoulu on mukana Lähetysseuran Osallistava opetus -hankkeessa, missä koulutetaan heikosti menestyvien syrjäseutujen yläkoulujen opettajia. Koulu on yksi maan parhaiten oppimistuloksiaan parantaneista kouluista. Tansanian opetusministeriö huomioi Ngongongaren yläkoulun oppilaiden menestyksen kansallisissa päättökokeissa.

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogi

Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen