Räjähtääkö nuorten ongelmat käsiin?

Nuoreten sisäinen kello käy eri aikaa, kuin aikuisilla. Meille klo 7 voi olla ihan hyvä ylösnousun aika, mutta nuorelle se vastaa sitä, että me joutuisimme nousemaan klo 4. Näin kertoi lääkäri Aki Hintsa kirjassaan. Kouluun on lasten mentävä klo 8 ja ylös on noustava ajoissa. Tämä merkitsee nuorille jatkuvaa univajetta. Se taas aikaansaa masennusta.

……………

Masennusta lisää vielä kovat opiskelupaineet ja varsinkin niissä jälkeen jääminen. Monilla nuorilla menee silti oikein hyvin, mutta toisilla taas oikein huonosti. Siitä kertoo hälyttävät uutiset nuorisorikollisuudesta ja nuorten ongelmista mielenterveydessä.

Osaammeko ja pystymmekö kohdistamaan apua juuri sinne, missä sitä eniten kaivataan ?

Ilmeisesti emme ole riittävästi huomioineet ennaltaehkäisevää toimintaa ja nyt näyttää siltä, että ongelmat räjähtää käsiin.

Nuorison törkeä katurikollisuus, masennus ja muut mielenterveyden ongelmat eivät ole ilmaantuneet yllättäen. Kaikki se johtuu joistakin päätöksistä, joita on aiemmin tehty. Osa jopa silloin, kun nykypäivän vanhemmat olivat itse pieniä taaperoita. Kuulin että siinä vaiheessa oli vähennetty perheiden tukea ja nyt näillä aikuiseksi kasvaneilla isillä ja äideillä voi olla oma vanhemmuus ja parisuhdetaidot hukassa.

Tasapainoinen nuori tarvitsee tasapainoisen kodin kasvualustakseen. Kuulin jostain , että nuorten ja aikuisuuden ongelmat johtuu suurelta osin lapsuuskodista. Joten näkisin, että apua tulisi kohdistaa nimenomaan perheisiin.Useimmat nuorten ongelmat juontavat kodista ja taustasta, jossa on kasvanut.

( Pyydän armollisuutta. Saattaa hyvinkin olla että tuossa on asiavirheitä. Joku voi tuntea asiat paremmin. Joten niitä voi korjata. Toivon etten joudu syytettyjen penkille tästä keskustelun avauksesta)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Eikös niin, että olemme paljolti saaneet mitä olemme halunneet?

    Meille on luvattu vapautta ja hyviä aikoja, kunhan vain saamme poistetuksi tieltä kaikki ne tahot, jotka yrittävät hillitä ihmisen raadollista rahanhimoa ja varoitukset vallitsevasta turmelluksesta ovat menneet kuuroille korville.

    Yhteiskuntamme on, kuten maailma yleisemminkin joutunut sen haavoittuvuuden silminnäkijäksi ja kokijaksi, mitä nykyinen globaali markkinavoimien aivopesu saa nuorissa ja miksei aikuisissakin aikaan. Hyvä on väännetty pian pahaksi ja paha hyväksi… Jos joku uskaltaa hyvän puolesta taistella ja puhua, niin jo kohta on hänet hiljennetty ja sanovat; Mikä sinä olet vapauttamme rajoittamaan… Tästä on tulossa nyt vuodatus… Eli eipä tämän enempää.

    ”Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja… (lue 2.Piet.2)

    • Niinpä. On pieni osa nuorista, jotka voivat erittäin huonosti. He eivät saa tukea perheeltään eivätkä muiltakaan lähiympäristönsä aikuisilta.

      Ei silti kannata tuomita kaikkia nuoria menetetyksi sukupolveksi. Kyllä meillä on mielestäni kasvamassa enimmältään järkevä sukupolvi, joka huolehtii luonnosta paljon paremmin kuin me boomerit ja osaa asettaa asiat globaaliin ympäristöön aivan eri tavalla kuin me vanhat.

  2. Koulutuksen nuorisotyöhön saaneena pohdiskelen sitä, mitä nuorten hyväksi ensimmäiseksi kannattaisi tehdä ja voisinko itse olla siinä aloitteellinen. Aiemmin ihmisiä haastatellessani törmäsin liian usein väitteiseen, jonka mukaan monen vanhemman pitäisi itse katsoa peiliin.

    On kai sekin osaltaan totta, mutta monilla vanhemmilla ei ole sellaista peiliä, johon katsomalla asiat menisi kohdalleen.
    Lisäksi koko yhteiskuntamme on osaltaan ollut vaikuttamassa tähän tilanteeseen. Yksi ongelmien ratkaisu on ollut lasten sijoittaminen. Nyt on tutkimuksissa havaittu, että saman perheen lapset, jotka ovat saaneet jäädä kotiin ovatkin pärjänneet paremmin, kuin sijoitetut.

    Erityisessä syrjäytymisvaarassa näyttää olevan muista etnisistä taustoista olevat nuoret. Heille apua tulisi kohdentaa ehkä ensisijaisesti. Huonolla kielitaidolla peruskoulu ei suju kovin hyvin ja tukea harrastuksiin ei kotoa ehkä ole saatavissa.
    Koululainsäädäntö on rakennettu suomalaisia lapsia varten ja muista kulttuureista tuleville voi olla hankalaa sopeutua siihen.

    • Kulttuuritausta vaikuttaa siihen, mihin porukkaan ulkomailla hakeutuu. Tietenkin muiden kulttuurien nuoret etsiytyy omiensa joukkoon. Tämä tapahtuu luonnostaan, mutta voimme vaikuttaa siihen,. Mikäli haluamme saada näistä nuorista kasvamaan yhteiskuntamme tasaveroisia kansalaisia, niin meidän aikuisten on järjestettävä toimintaa, joka vetää maahanmuuttajia ja omaa nuorten joukkoa saman harrastuksen pariin. Tämänkaltaiseen toimintaan olisi löydyttävä tekijöitä ja varoja. Monet harrastukset on karanneet kustannuksissaan vähävaraisten perheiden ulottumattomiin. Mikäli nyt alamme panostaa tämänkaltaiseen toimintaan, niin ehkä viiden, tai kymmenen vuoden päästä meillä olisi vähemmän ongelmia. Jollei mitään tehdä, niin otsikkoni saattaa toteutua.

    • Uutisoinnin nyhteydessä on selkeästi kerrottu, että nuorisoväkivalta ei ole erityisesti maahanmuuttajanuorten ilmiö.

  3. Olisiko tosiaan niin, ettei maahanmuuttajille muodostu ongelmaksi se ettei koulussa pärjää. Suomalaisille se ainakin merkitsee suurta syrjäytimisen ja rikollisuuteen joutumisen vaaraa. Tuskin jatko-opinnot sujuu kovin hyvin, jollei kunnollista lukutaitoa ole. Jopa matematiikkakin voi olla peruskoulun jälkeen 2 luokan tasolla. Sitähän uutislähetyksissä ei kerrota mitä kansallisuuksia annetut tiedot koskee. Jolloin voi käydä niin että ei osata antaa apua oikeisiin kohteisiin.

    • Sitä ei kerrota siksi, ettei kansallisuudella ole merkitystä. On liian helppo osoittaa toisia ja sanoa: ”Eihän meillä…” Koulu- ja harrastusmaailma ovat muuttuneet sellaisiksi, että ne syrjäyttävät osan nuorista. Korona-ajan mukanaan tuoma etäopiskelu ei sovi lainkaan kaikille; mitä nuoremmille, sitä huonommin. Nyt siitä ei oikein osata luopua.

    • Oppimisvaikeudet eivät johda suoraan syrjäytymiseen ja väkivaltaan. Jos vaikeuksissa kamppaileva kokee saavansa tukea ja apua, hän pysyy mukana, vaikka joutuukin tekemään paljon työtä ja käyttämään enemmän aikaa. Tarpeellista tukea vaille jäänyt on syrjäytetty.

    • Pohdin sitä, mikä johtaa ongelmiin ja syrjäytymiseen. Joitain syrjäytymiseen johtavia polkuja täytyy olla olemassa. Jos ne tunnetaan ja niihin ajoissa puututaan, niin alkanut kehitys voidaan katkaista alkuunsa. Joten osaatko kertoa Martti Pentti , -tai joku muu-mitä ne polut saattaisivat olla. On tärkeää saada myös oikeaa tietoa siitä, jotta osataan kohdentaa apu oikein.

  4. ”Joitain syrjäytymiseen johtavia polkuja täytyy olla olemassa.” Kuten edellä mainitsin, eräs asiantuntija oli sitä mieltä, ettei ole kysymys passiivisesta syrjäytymisestä vaan aktiivisesta syrjäyttämisestä. Vika ei siis ole syrjään joutuneissa nuorissa vaan tahossa, joka on heidät saattanut syrjään. On siis tukittava syrjimisen tapoja ja päästävä niistä eroon.

  5. Jep samaan aikaan tapahtuu… Yhdenvertaisuusvaltuutetun ratkaisut, (Kotimaa tänään) jotka eivät suoraan kiellä joulujuhlien (lue Kristillisten tilaisuuksien) järjestämistä, mutta tekevät niistä, niin hankalia järjestettäviä, että niiden lopettaminen on mahdollista koko Suomessa. Näin siis nyt pv-kodeissa ja kouluissa alkaa olemaan.

    Miten Suomen nuoret tulevaisuudessa saavat kosketuspintaa Kristillisyyten, jos Suomi on menossa siihen, ettei Jeesuksesta saa enää pian puhua, ettei sellukattilan jotakin tahoa? No tämä on juuri sitä, mistä aloitin… Sitä saadaan, mitä tilataan…

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.